Kellään sama ongelma? joskus tulee sanottua asioita, joita katuu, murehdin liikaa kaikkea.

Yritän nyt selittää järkevästi. Eli olen aika suorasanainen, vaikka itse en pidäkään itseäni loukkaavana ihmisenä. En siis koskaan tarkoita loukata ketään ,mutta jotenkin töksäyttelen asioita ja sitten mua harmittaa. En saa itseäni muutettua mitenkään. Esim. tänään oltiin synttäreillä ja siellä puhuttiin mun raskaudestani ja siellä joku vanhempi nainen sanoi että hän ei enää muistakaan mitä on olla raskaana. Sanoin sitten omasta mielestäni vitsillä että "ja mä en taatusti unohda koskaan mitä tämä on". sitten ne naiset katto siinä vähän jännästi...mulla siis on tää raskaus ollut yhtä vittua, vaikka totta kai siitä olen kiitollinen.



sitten lähdettiin pois kun alko olla talo täynnä, niin totesin vaan että mepä lähetään ku alkaa olla talo täynnä, mulle riitti. taas tarkotin vitsiksi ja myöhemmin tajusin että miltä se kuulostaa. ajattelin vaan siinäkin että mahtuu ne muutki vieraat olemaan ku me oltiin jo melkeen 2 tuntia oltu.



ja sitten paljon muita esimerkkejä. kaikki sanoo vaan et oothan sä suorasananen, mutta silti ihana. ja sitten jos tuohdun jostakin, niin paasaan niin että vittusaatanat vaan raikaa. nyt oon koittanu rauhottua kun mies sano että vois sitä puhua nätimmin. mä vaan olen tämmönen, että tunteet näkyy ja kuuluu, ja sitten mua hävettää jälkeenpäin.



en mä kenenkään ulkonäköä arvostele, tai tekemisiä, koitan aina sanoa nätisti, mutta kun aina lipsahtaa sitten suusta mitä vaan. esim. kaveri valitti että kun hiukset lähtee ku imetti, niin sanoin vahingossa että joo mä katoinki että oli erinäköinen. tai et mies ei tykänny makkarin tapeteista, sanoin et onhan nuo nätit mutta en varmaan itelle laittas. sanon siis nätisti (äänensävyllä siis) mutta sitten myöhemmin aina aattelen et voi perkele mitä tuli sanottua. onko ketään muuta jolla sama ongelma? nyt en kaipais mitään haukkumisia, oon ihan oikeesti yrittäny itteäni muuttaa, mutta kun ei tästä tule mitään :(