Olenko pikkusieluinen kun loukkaannuin tästä?

mutta ei minusta tuollaisia totuuksia pitäisi ääneen lausua.. Pitäisi olla hienotunteisuutta ja tilannetajua vähän sanomisessa.

täytyis vähän miettiä, mitä suustaan päästää. Kurjaa lapsille kuulla tuollaista.

mutta jotenkin kirpaisi silti.Ehkä minua rassaa vielä enemmän se että omaa isääni ei kiinnosta.ap

mutta jotenkin kirpaisi silti.Ehkä minua rassaa vielä enemmän se että omaa isääni ei kiinnosta.ap

Ihan kuin joku jo aiemmin sanoi, tuo on varmaan ihan totta, mutta ainakaan sun kuullen ei olisi pitänyt moista suustaan päästää.

Ajattelemattomuutta!

Ajattelit vain omia tunteitasi. Tusin lapset näin ajattelivat. Onko se sinulta pois, kun miehestä tulee "oikea" vaari? Ihanaa, että on innostunut tulevasta lapsenlapsestaan.

Vaari kokee nyt oman verenperintönsä jatkuvan ja se oli hänelle suuri uutinen.

No kieltämättä vähän ajattelematonta päästää suustaan tuollainen, mutta niinhän sitä saattaa itse kukin välillä sanoa asioita, joita ei pitäisi esim. jos on liian innoissaan asioista.



Tuskin "isäpuolesi" tarkoitti pahaa ja olen 100 % varma, että sinun lapsesi ovat edelleenkin tärkeitä hänelle. Mutta onhan se kuitenkin omaa lihaa ja verta se oman tyttären lapsi ja siinä mielessä erityinen isäpuolellesi. Ja aina meilläkin suvussa se pienin vauva saa eniten huomiota, syliä, lässytyksiä yms. kuin jo isommat mutta kaikki ovat silti yhtä tärkeitä.



Ymmärrän kyllä harmituksesi, mutta yritä päästä siitä yli. Se oli ajattelematon toteamus (tosi sellainen) iloisesta asiasta. Tämä ainakin minun mielipiteeni.

Todellakin lapsikin osaa ajatella omilla aivoillaan ja miettii että miten niin ei vaari olekaan heidän oikea vaarinsa...:(

Mutta tee parhaasi, ettei tämä yksi ajattelematon lausahdus pilaa välejänne, siksi että sinä et pääse sen yli. Vaari tarkoitti sanomisen tyttärelleen ei teille.

oli vain niin onnellinen. Eikä sen tarvitse olla loukkaavaa lapsiasi kohtaan, kyllä heille voi nämä sukulaisuusasiat selittää. En usko, että heille asia on yhtä kipeä, koska heillä ei ole sinun kipeitä tunteita isääsi kohtaan.

ja kun poika syntyi, sanoi nainen ristiäisissä, että "nyt me olemme vihdoinkin oikea perhe". Oli siinä tyttärillä ilossa pitelemistä!

sattuuhan noita lipsahduksia.

Eihän se mies mikään oikea vaari ole ollut, joten etkö oikeasti suo hänelle sitä, että saa omia lapsenlapsia? Vai onko taustalla pelko, että lapsesi eivät olekaan enää keskipisteenä vaan joutuvat jakamaan vaarin ja mökin ja reissut? Ensi kevänä mikään ei ole enää kuin ennen, kun vaarilla on oma pikkuinen hemmoteltavana.

Hän nimenomaan on ollut se ainut ja oikea vaari lapsilleni ja arvostan häntä todella paljon sen vuoksi! Lapseni alkavat olla jo siinä iässä että touhut vaarin kanssa menettävät merkitystään enkä todellakaan ole mitenkään kateellinen.

Aika harva taisi ymmärtää pointtini.ap

Esim. isäni uusi vaimo (äitini on kuollut) on varmaankin sitä mieltä että minä en ole oikeasti hänen sukulaisensa, ja ymmärrän hyvin että hän on sitä mieltä, mutta silti olisi musta hyvin ikävää jos hän sanoisi sen ääneen minulle.



Mieheni kasvanut maha ei ole mielestäni seksuaalisesti puoleensavetävä, mutten kuitenkaan sano sitä hänelle ettei hänelle tulisi ikävä olo.

Mutta niin se vaan on, se pitää hyväksyä. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä että sun isäpuoli lakkaisi pitämästä sun lapsista, kai se on niihin kuitenkin kiintynyt.



Mua loukkasi kun mun mies kerran sanoi että, vaikka hän välittää mun esikoisesta, niin silti oma biologiset lapset on kuitenkin ihan eri. Oli kuulema jutellut jonkun kaverin kanssa ja kaveri oli myös sitä samaa mieltä. Tottakai se loukkasi.



Se ei ollut mikään heitto vaan keskusteltiin asioista, mutta en jaksa koko stooria tänne kirjoittaa. Oli siinä nieltävää. Mun esikoisen isä kuoli onnettomuudessa kun lapsi oli 2 vuotta ja mä rupesin seurustelemaan nykyisen miehen kanssa kun lapsi oli 5 vuotta.



No, ehkä se on niin. Mä en tiedä. Sen kuitenkin tiedän että arjessa se ei näy. Mies on kiinnostunut myös mun esikoisen asioista, on huolestunut jne. mutta kai se on hyväksyttävä että veri on vettä sakeampaa?



Nyt tää esikoinen on jo 17-vuotias ja pitää isäpuoltaa ihan isänä.

mutta kyllä musta on luonnollista, että se lapsi, joka on geneettisesti omaa perimää on se "oikea" lapsi tai lapsenlapsi, vaikka muille kuinka sitä arjessa olisikin. Kyllä siinä on ihan erilainen side. Rakastaa voi yhtä lailla kaikkia ja kohdella kaikkia samoin, mutta kyllä se silti on erilaista.



Eri juttu sitten perheessä, jossa lapsi on esim. adoptoitu, eikä kummankaan "oma" biologisesti.

Veri on vettä sakeampaa.



Kaikkea loukkaavaa ei tarvitse sanoa ääneen.



Onko tämä oikeasti tosi vaikeaa ymmärtää?

Veri on vettä sakeampaa.

Kaikkea loukkaavaa ei tarvitse sanoa ääneen.

Onko tämä oikeasti tosi vaikeaa ymmärtää?

niinhän tuo onkin, mutta et(te)kö itse ole koskaan lipsauttaneet jotakin törkeääkin vahingossa? Minä ainakin olen päästänyt suustani aivan vastaavanlaisen kommentin ja vieläkin hävettää :(

ja lapselleni hän on "Matti-vaari". Ei kuitenkaan ihan oikea vaari siis. Ei tarvitse ollakaan, hänellä on vaarin "velvollisuudet" muualla ja tiedän silti että hän kyllä on kiintynyt silti meidänkin lapseemme. Olisi kuitenkin tosi kurjaa, jos hän lapsen kuullen möläyttäisi jotain tuollaista.



Ikävää kuitenkin, jos ap on kokenut alunperinkin niin, että tuo vaari on ollut ihan kokonaisvaltaisesti se vaari ja nyt se onkin osoittautunut vähän kuin valheeksi. Uskon että tilanne ei käytännössä teillä ap kuitenkaan mihinkään muutu, vaan lapsenne edelleen pitävät vaaria vaarina eikä hänkään varmasti lakkaa välittämästä lapsista. Eniten tämä ehkä kolahti sinuun kuitenkin, kun tietty tuollainen äitinä satuttaa.