Hyvä jos selviän hengissä jouluun asti :(

Ap:n teksti oli niin lähellä omaa tilannettani, että jos joku tuttuni lukee tämän niin luulee, että vuodatan täällä ahdistustani.



Mutta mua ei ahdista. Menen sisulla eteenpäin. Käydään harrastamassa jos ehditää ja jaksetaan, jos ei jakseta niin sitten ei.



Työpaikalla pänni aamulla kun työkaveri kiukutteli kuin pikkulapsi, syy että toinen työkaveri on mäntti. Mutta ei se meidän kenenkään muun vika ole ja ei se tilanne parane vaikka meille kiukutteleekin.



Asiat järjestyy kyllä, sitten kun lapsi on jo aikuinen muistelet, että kyllä oli rankkaa silloin, mutta niin vain siitäkin selvittiin.

pikkuvaikeuksia. Niistä kyllä selviää. Olet kuitenkin terve, sulla on katto pään päällä ja Suomessa on rauha maassa.

ostetaan ennen uusi asunto, eikä vanhaa ole vielä myyty. En myöskään käsitä, että surraan harrastuksia, jos koulussakin on ongelmia. Eihän tässä ole mitään ongelmia.....maalaisjärki vaan käyttöön.

Kyllä sitä saa kokea elämänsä olevan rankkaa, vaikka ei olisi syöpää tai afrikassa nähdään nälkää.

Ällöttäviä vastauksia tullut pari. Ihan kuin aina vaan olisi jaksettava olla hymyssä suin, vaikka kuinka ahdistaisi, kun jollakulla menee kuitenkin jossain huonommin :/.



Mitäs jos ap, koetat nyt vaan rauhoittua. Älä ota harrastuksista stressiä. Voimia kovasti.

Hänen otsikkonsa on kuitenkin ärsyttävän harhaanjohtava.



Tsemppiä ap:lle.

Voiko sitä enää perua? Vai siis onko se isoin tekijä edes tässä?

Minäkään en tiedä selviänkö hengissä jouluun asti mutta mulla onkin syöpä.

Voimia sinulle, toivottavasti asiat ratkeavat pian.

Kun Afrikassa nähdään nälkää, ja joka hetki kuolee ihmisiä karmeissa oloissa, niin omasta elämästä ei saisi valittaa...



Ap, tiedän tuon tunteen. Olet stressissä ja tarvitset hiukan omaa hiljaista aikaa. Kykenetkö rauhtoittamaan itsellesi joka ilta jonkin pienen hetken? Teet vain jotain pientä omaa juttua, luet kirjaa tai lehteä tms. On tärkeää, että saat hiljalleen purettua vyyhteä sillä, että otat sitä omaa aikaa ja järjestät itsellesi tärkeitä juttuja. Sitä kautta se stressikin vähän helpottaa. Pitäisikö sinun käydä ihan lääkärillä?

ovat menehtymässä. Siihen nähden nuo ovat pikkuongelmia liian ison otsikon alla.

Olen itsekin sairaan lapsen vanhempana joskus ajatellut että oisko parempi kun lopettas vaan kaiken. Niitä keinoja tulee silloin ihan itsestään mieleen, en nyt viitsi tässä tavata yhtäkään näkyville, mutta juuri se, että sitä alkaa nähdä hyviä itsemurha- tai jatketun itsemurhan välineitä ympärillään on tosi pelottavaa itsellekin. Puhumattakaan kuinka se varmasti pelästyttää muut, kun sanot sen ääneen.



Mut ap: mene ja sano se jollekulle ääneen. Tarvit apua, eihän tota kukaan yksin jaksa.

Aloita asunnon myynnistä. Mitä olet tehnyt myynnin edistämiseksi? Onko sinulla suhteita? Oletko harkinnut välittäjän vaihtamista yms yms... Oletko varma, että olet tehnyt kaiken voitavan. Oletko kertonut työpaikalla jaksamisongelmistasi? Kerro tilanteestasi jollekin luotettavalle ihmiselle työpaikalla. Uuden työpaikan haku voi olla vaikeaa, jos mieli on noin maassa. Pärjääkö ilman uutta työtä siihen saakka, kun muut asiat alkavat järjestyä? Ole aktiivisesti yhteydessä pojan kouluun, vaadi kaikki saatava tuki pojallesi. Ole itsekäs. Tuossa tilanteessa pidä huoli siitä, että itse pääset jumppaan ja harrastuksiin. Poika ei varmasti kuole, jos on vaikka puoli vuotta harrastamatta? Lapsi ei voi voida hyvin, jos äitikään ei voi. Mielestäni siis sinun harrastus on etusijalla. Punainen risti esim. saattaisi järjestää pojallesi vapaaehtoisen ystävän, josta saattaisi olla apua myös läksyissä? Entäs varamummit ja -vaarit? Vaadi apua perheellesi. Panosta tervelliseen ruokavalioon, riittävään uneen ja liikuntaan. Elämäntavoilla on ihan oikeasti vaikutusta mielenterveyteen! Ala huolehtia itsestäsi. Hyödynnä vanhempien ja ystävien apu. Istu nyt alas ja kirjaa vaikka paperille ongelmiasi ja mahdollisia ratkaisuja. Yritä hahmotaa tilanne itsellesi, saatat huomata ettei se olekaan niin toivoton. Varmasti kyllä pärjäät, päätä vain se! Tsemppiä kamalasti, koita jaksaa.