Lue keskustelun säännöt.
kunpa yläkerran äiti lukisit tämän...:/
03.11.2005 |
Huudat lapsillesi koko päivän... kuulen kaiken tänne alakertaan. Se alkaa aamulla potalla kun lapset ei osaa tehdä mitään oikein ja jatkuu puurolla, lounaalla jne. Kiroilet ja karjut. Lapset ovat koko ajan ihan ylivirkeitä ja ovat varmasti hankalia. Usko tai älä, jos viet lapset edes kerran päivässä ulos riehumaan, se helpottaisi päivääsi. Koe se vaiva ja tappele ne niihin ulkohaalareihin ja pistä ne ulos. Ne kyllä keksivät keskenään leikkejä, voit vaan istua puistonpenkillä ja katsoa ja levähtää. Anna heidän ulkoilla äläkä kiroile niille kokoajan :(
Kommentit (7)
En kysy loukatakseni, olen vain kiinnostunut tietämään, että mikä on se tekijä joka saa teidät ratkeamaan, niin ettei itsehiilintä pisä ja täytyy huutaa?
Voisiko miettiä välillä muunlaista lähestymistapaa jos lapsi ei tottele ja testata miten se tehoaa? Jatkuvasta huutamisesta ei ole varmaankaan mitään hyötyä, lapsenne ovat jo tottuneet siihen eli se tuo teille yhtään lisää auktoriteettiä... jatkossa tulee olemaan entistä vaikeampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Istutko itsekin koko päivän sisällä kuuntelemassa?
Tätä jatkui aina muutamana päivänä kuukaudesta ja muun ajan ihmettelin itsekin, että kuinka minä nyt näin kärsivällinen jaksan olla vaikka edellisellä viikolla raivostuin pienemmästäkin asiasta. Uskon, että lapset pelkäsivät minua näiden raivokohtausten aikana.
Kun lopulta keksin syyn, osasin etukäteen varautua näihin juttuihin ja hain apua luontaistuotteista, liikunnasta ja ylimääräisestä omasta ajasta. Kalenterin kanssa kyttäsin päiviä ja aina kun ensimmäisen kerran meinasi hermot mennä lapseen, painelin hetkeksi toiseen huoneeseen vakuuttelemaan itselleni, ettei syy ole lapsessa vaan hormonitoiminnassa. Keksin lapsille mahdollisimman paljon tekemistä, että sain rauhan ylimääräiseltä riehumiselta ja leikimme yhdessä leikkejä, joissa minulle tuli hiki ja olo parani. Lisäsin liikuntaa iltoihinkin ja otin vapauden nukutushommista niinä kolmena/neljänä iltana viikosta.
Tätä teen edelleen, raivostun kyllä välillä vieläkin, mutten enää raivoa vaan puran sen hormonimylläkän muuhun.
Huudan hirmu usein lapsilleni, esim: ruokailun yhteydessä.. ja sillon ku lapset ei usko mitään, vaikka monta kertaa olen nätisti sanonut..
Käydään kyllä ulkona aamupäivällä, onneksi!
Asiaahan ei voi painaa villaisella kun sanon että olen ollut vakavasti masentunut, mutta nyt elämä jo paremmin. Pystyn nauttimaan lapsistani paljon enemmän, mutta turha huutaminen voisi minulta loppua...
Olen monta kertaa miettinyt miten huutoni mahtaa kuulua alakertaan...
psykologin ja lastenterapeutin kirjoittama kirja lasten ja vanhempien välisistä suhteista -suosittelen !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olen miettinyt, kuuluuko huuto rappukäytävään tai muihin asuntoihin. Ulkoillaan päivittäin kahteen kertaan, mutta silti joskus tuntuu että arki on ihan mahdotonta.=(