Lue keskustelun säännöt.
En taida enää uskoa tuohon "masennukseen" enää ollenkaan
25.08.2011 |
Kaikki vaan vetoaa masennukseen kun eivät jaksa tai viitsi ponnistella ja vähän nähdä vaivaa elämänsä etteen.
Kommentit (20)
Masennus on itsesäälissä rypemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenen masentuneen aivoja muka alaetaan tutkia?
Ne aivoissa tapahtuvat muutokset?
Eihän aivoja mitään tutkita, masennuspilleriresepti vaan kouraan jos lääkärille menee.
Tarviis varmaan vastaajien itse kokea niin sittepä tietäisivät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä kyllä masennuin kun lapseni kuoli.
En vissiin viitsinyt ponnistella tarpeeksi ja nähdä vaivaa elämässä?
Ne aivoissa tapahtuvat muutokset?
johtuen ihan mistä tahansa tunnetilasta. Tutkijat kyllä näkevät aivoissa muutoksia, jos ihminen on rakastunut, väsynyt, masentunut, iloinen jne. Ne muutokset ovat niitä tunnetiloja. Ja ei sellaiseen lääkkeitä tarvita.
Kun "masentunut" ihminen ns. ottaa itseään niskasta kiinni ja ottaa elämänsä haltuun (ihan ilman lääkkeitä), niin jo poistuu aivoista muutokset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummasti töissäkin huomaa, että masennusdiagnooseja tulee heti jos ei saa tahtoaan periksi ja joku neuvoo ja käskee tehdä töitäkin.
Juoksujalkaa työterveyteen ja heti ekana pari viikkoa saikkua uupumukseen ja sitten masissaikku muutaman kuukauden.
Sitten tullaan töihin, että ähäkutti, joko opitte, että mulle ei kannata alkaa.
Sellaisista, joissa satojen tai tuhansien masennusdiagnoosin saaneiden aivoja tutkitaan? Tutkitaan niiden rakennetta, toimintaa jne.
Kenen masentuneen aivoja muka alaetaan tutkia?
Ne aivoissa tapahtuvat muutokset?
Eihän aivoja mitään tutkita, masennuspilleriresepti vaan kouraan jos lääkärille menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mulla on ollut masennus ja olen siitä parantunut. Ei siinä paljon ap:n tai muiden av-mammojen uskomiset tai uskomatta jättämiset liikuttaneet. Olen tyytyväinen, että pääsin siitä helvetistä ylös.
yrittää kohottaa huonoa itsetuntoaan masentuneita polkemalla. Sama tauti, eri oireet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
estrogeenin vähyys panee kaikilla vähän mielen matalalle ja imetys herkistää.
Oiiii, nyt mie ooon kuulkaa ihan masentunut sillai ku kaikki on muodikkaasti. Mua pitää nyt paapoa kun mulla on sellanen masennus.
Mitenhän näille samoille mammoille käy kun tulee vaihdevuodet. Siinäkin estrogeeniarvot romahtaa ja saattaa tulla ihan normaalia alakuloisuutta. Ollaan varmaan hakemassa sitten viiskymppisinä eläkettä "masennuksen " takia. Ja sekin hoituisi estrogeenigeelillä....
mä kyllä masennuin kun lapseni kuoli.
En vissiin viitsinyt ponnistella tarpeeksi ja nähdä vaivaa elämässä?
Ei siinä ollut mitään epänormaalia tai laiskaa. Tottakai sitä masentuu, väsyy, uupuu suuren surun kohdatessa mutta normaalisti ihminen sitten jotenkin taas ponnistautuu jatkamaan elämäänsä. Eikö niin?
Oliko sun tunteesi sittenkin enemmän surua eikä niinkään masennusta? Vaikka samanlaisia oireita lienee suuressa surussa kuin masennuksessa.
Kumpikin menee ohi ajan kanssa kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tämä synnytyksen jälkeinen masennus on kyllä muoti-ilmiö estrogeenin vähyys panee kaikilla vähän mielen matalalle ja imetys herkistää.
Oiiii, nyt mie ooon kuulkaa ihan masentunut sillai ku kaikki on muodikkaasti. Mua pitää nyt paapoa kun mulla on sellanen masennus.
Mitenhän näille samoille mammoille käy kun tulee vaihdevuodet. Siinäkin estrogeeniarvot romahtaa ja saattaa tulla ihan normaalia alakuloisuutta. Ollaan varmaan hakemassa sitten viiskymppisinä eläkettä "masennuksen " takia. Ja sekin hoituisi estrogeenigeelillä....
Kyllä oli tosi muodikasta, kun äitini sairastui pikkuveljeni saatuaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Minäkin sitten sain ylpeillä sillä koulussa. Tuntui, että olen oikein muodin aallonharjalla. Samalta tuntui varmaan isästäni, joka hoiti yöllä pikkuveljeäni ja kävi päivällä töissä. (Äiti ei voinut hoitaa, koska söi nukahtamislääkkeitä.)
Oli kyllä todella trendikästä meidän perhe-elämä! Kaksi kertaa viikossa kävi kodinhoitaja kun äiti kävi terapiassa, ihanaa lukususta, kun kotona oli koulusta tullessa joku vieras täti.
Kyllä oikein kaipaan noita trendikkäitä vuosia, kun äiti sairasti masennusta. Jääneet mieleeni elämäni parhaana aikana.
vajaatoiminnan yms. tautien kanssa. Huomiota ne vaan haluu ja syödä pillereitä. Tarttuis vaan itteään niskasta kiinni, ajatuksen voimalla ne pysyis ihan kunnossa kun vaan viitsis yrittää.
Toinen, paljon vakavampi masennustyyppi on nk. "kliininen masennus", eikä sitä pystytä korjaamaan pelkällä toimintaan patistelulla. On työteliäitä, ahkeria ihmisiä, jotka vuosikymmenet sairastettuaan kliinistä masennusta päätyvät kaikkein äärimmäiseen ratkaisuun eli itsemurhaan. Pelkkä alakulo ei merkittävästi lisää itsemurhariskiä. Kliinistä masennusta hoidetaan yhdistämällä lääkitys ja terapia.
vaunujen kanssa ja kahvitellessa venyvällä äänellä valittavat, kuinka on niin masis ja tää synnytyksen jälkeinen masis on niin kamalaa ja kyllä mua pitäis nyt auttaa.
Siinä sitten pohditaan tätä masista ja odotetaan, että mies tulisi illalla kotiin hoitamaan vauvaa kun pitäis päästä vähän virkistäytymään kun on niin masis.
että esim. puutteellinen aivojen välittäjäaineen serotoniinin tai dopamiinin eritys korjaantuu sillä, että ottaa itseään niskasta kiinni? Joopa.
Toisilla se johtuu elämän tapahtumista, toisilla voi olla hormonaalista, kuten synnytyksen jälkeinen masennus. Mitä olen kavereiden kanssa jutellut, todella monella tuntuu olevan paha pms-masis, jossa mennään sillä tasolla että halutaan kuolla. Ilmeisesti sekin on sitten laiskuutta? Kyllä me ihmiset vaan ollaan hormoniemme orjia. Toisilla masennus voi johtua elimellisestä sairaudesta, esim. kilpirauhasmasentuneita on taatusti suurin joukoin ihan väärällä lääkityksellä, eikä kilpirauhasmasennusta mikään ahkeruus paranna. Sitten on ne ihmiset joilla masennus on seurausta häiriöistä tunteiden käsittelyssä. Tähänkään ei auta ahkeruus, se itse asiassa usein vain pitkittää ongelmaa, kun yritetään hampaat irvessä ottaa itseä niskasta kiinni siinä onnistumatta, kun oikea toimintapa olisi pysähtyä ja tutustua omaan tunne-elämään ja tunnelukkoihin. Ja toki siellä joukossa voi sitten olla jokunen, jonka elämä on vain luisunut pienten valintojen seurauksena huonoille raiteille, esim. ylipainoa on tullut niin paljon että se masentaa ja huono ruoka. Tällä jälkimmäisellä ryhmällä varmasti tsemppaus auttaakin.
Nämä tällaiset aloitukset taas on omanlaistensa mt-ongelmien kaikuja.
Mutta kun alkaa viitsimään, olotila paranee, masennus paranee. Se on sellanen kierre. Suru on eri asia kuin tyhjästä tuleva masennus.