Ihmeellisen yksinkertaista tämä laihduttaminen

Paino ei tipu vaikka syön vähemmän ja treenaan viikossa 3-5 kertaa. Itku tulee

millä aikavälillä tuo 7 kg:n pudotus on sulla tapahtunut ?



Tsemppiä :)

Sinä et ehkä saa ap., mutta moni muu saa:)

En tiedä miksi yksinkertaisesta asiasta pitää joidenkin tehdä niin mahdottoman vaikeita. Lasketaan kaloreita, syödään järkyttäviä sotkuja jauhepusseista, käytetään huuhaa laihdutus"lääkkeitä"...



Jos on ollut painonnousua, niin silloin tietää että syö liikaa kulutukseen nähden eikä muuta tarvitsisi kuin vähentää sitä mättöä mitä päivän aikana suuhunsa pistää. Ihan vaan suurinpiirtein, ei tarvita kaloritaulukoita eikä laskimia.



Tsemppiryhmät ja sellaiset ymmärrän, sillä vaikka asia on yksinkertainen, niin helppoa se ei välttämättä ole, jos himo ahtamiseen on liian suuri.



Mutta nämä "karppaan, mutta en laihdu" -tyypit huvittaa. Syön kuin hevonen, mutta paino ei laske, missä vika?

Sinä et ehkä saa ap., mutta moni muu saa:)

Yhtäkkisellä elämäntapamuutoksella tarkoitin sitä, että jätetään kaikki herkut pois totaalisesti, syödään vaan jonkin dieetin mukaan, aletaan käymään kuntosalilla viisi kertaa viikossa vaikkei sitä ole ennen tehnyt jne. JOs on ennen lauantai-iltaisin herkutellut, niin minusta ainakin olisi kidutusta olla tekemättä niin jatkossakin. Syö niitä herkkuja vaan vähemmän. Meillä vietetään joskus leffailtoja, jolloin haetaan pizzat ja syödään karkkia. Ennen söin kokonaisen pizzan yksin, nyt syödään miehen kans puoliksi. Joku laihdutusexpertti voisi sanoa, ettei laihduttaja saa syödä pizzaa ollenkaan! Eihän siitä tulisi kuin paha mieli,kun elämästä ei saisi nauttia!

-ap

-ap

millä aikavälillä tuo 7 kg:n pudotus on sulla tapahtunut ? Tsemppiä :)

Kuulostaa varmaan tosi hitaalta tahdilta verrattuna dieettien 2 kiloa/vko tahtiin.Kesällä olin varmaan kuukauden päivät samassa painossa. Tuo tulos on tullut täysin ilman ponnisteluja ja huomaamatta. Ehkä asian ydin on ollut se, etten ole varsinaisesti laihduttanut.

-ap

10kg. Hidastahan tuo laihtuminen on, mutta toisaalta ei ole tarvinnut luopua kaikesta ilosta elämässä. Minä kyllä lasken kaloreita, aika tarkkaankin, mutta periaatteessa ruoka on sitä samaa kuin ennenkin, nyt sitä syödään vaan sopivasti. Herkkuja syön välillä, mutta kuten sinullakin, nyt riittää pala tai kaksi suklaata kun ennen meni koko levy.

Aiemmin luulin että laihduttaminen on kauheaa kidutusta, pitää luopua kaikista herkuista, pitää urheilla joka päivä jne. Tuli sitten siirrettyä sitä painonpudotusta kun ei moinen oikein kiinnostanut. Nyt sitten keväällä lääkäri patisti mut kuurille, ja vihdoin otin selvää asioista. Löysin tieni kiloklubiin ja huomasin, ettei sen laihduttamisen sittenkään tarvi olla mitään itsensä kiduttamista. Syödä saa varsin reilusti, eikä mikään ole kiellettyä, kunhan muistaa kohtuuden.

mutta kun on mielialasyöppö niinkuin minä tiedän että taas tulee päivä että vedän sen keksipaketin ja epätoivoisesti etsin toista.



Tämä viikko on mennyt hyvin olen syönyt säännöllisesti ja paljon tuoreita kasviksia ja pikkuisen herkkuja. Heti kun tulee jotain stressiä minä syön huomaamattani kunnes havahdun mitä ihmettä taas olen tekemässä, joku toinen samassa tilanteessa luultavasti kärsisi unettomuudesta.

eka puolivuotta mullakin paino meni alas, ja kun olin tyytyväinen (61 kg/171 cm) niin lötsähdin totaalisesti. Siitä lähtein painoa on tullut lisää kilo/kuukausi enkä saa itteeni millään takaisin ruotuun...

mutta kun on mielialasyöppö niinkuin minä tiedän että taas tulee päivä että vedän sen keksipaketin ja epätoivoisesti etsin toista. Tämä viikko on mennyt hyvin olen syönyt säännöllisesti ja paljon tuoreita kasviksia ja pikkuisen herkkuja. Heti kun tulee jotain stressiä minä syön huomaamattani kunnes havahdun mitä ihmettä taas olen tekemässä, joku toinen samassa tilanteessa luultavasti kärsisi unettomuudesta.

On huomattavasti helpompaa kävellä muutama askel pois keksihyllyn luota ilman keksejä kuin lähteä lenkille kuluttamaan ne syödyt keksit.

-ap

sellainen mielialasyöppö. Sehän on vaan veruke, että saisi syödä mitä vaan ja miten paljon vaan. Kun rankan työpäivän jälkeen muksut huutaa ja pomo ahdistaa, niin tuntuu niin mukavalta ottaa suklaata. Edelleen syön sitä, mutta vähemmän! Siinä jutun juuri.

Syö vähemmän, liiku enemmän. Herkuttelen edelleen ja nautin elämästä. Syön niitä herkkuja vaan vähemmän. En syö koko keksipakettia vaan muutama keksi riittää. Syön vähemmän sitä ruokaa mitä mieli tekee. Enpuputa salaattia jos sitä ei tee mieli. Pyöräilen töihin kerran pari viikossa. Muuten elämä on aika samanlaista. En ole sen kummenpia muutoksia tehnyt ja jo seitsemän kiloa tippunut. Ylipainoa ei ollut alkupainossa, mutta halusin vähän keveämpää oloa. Suurin pudottaja-tyyppiset rääkit ei kyllä varmasti tee hyvää kenellekään. Yhtäkkisellä elämäntapamuutoksella ei saada pysyviä tuloksia.

Vaan jos ei ole tapana ollut syödä hirveää määrää herkkuja käy laihduttaminen vaikeammaksi.

Minä olen ravitsemusterapeutin kanssa etsinyt muutoksia ruokavaliooni, eikä se helppoa ollut sille terapeutillekaan.

Oli pakko ottaa käyttöön apteekin kuitulisät, jottai saisi riittävän määrän kuituja ilman että kaloreita tulee liikaa. Rasvojen kanssa joutuu myös taiteilemaan - että saisi riittävästi rasvoja mutta ei liikaa energiaa.

Näillä pärjää kun tottuu tilanteeseen, mutta ulkopuolisten kommentonti ärsyttää. Työkaverit ovat ottaneet asiakseen kommentoida ruokiani ja niiden määriä tyyliin "miksi et syö enempää, en minä ainakaan tuolla pärjäisi" :(

Miksi ei voida hyväksyä sitä että ihmiset on erilaisia siinäkin suhteessa kuinka paljon voi syödä.

http://tasapaino.freeforums.org/

fiksu ruokavalio, on rankka liikunta, on herkkupäivä viikossa ja paino ei vaan putoa. Plaah



t.2

mutta kun on mielialasyöppö niinkuin minä tiedän että taas tulee päivä että vedän sen keksipaketin ja epätoivoisesti etsin toista. Tämä viikko on mennyt hyvin olen syönyt säännöllisesti ja paljon tuoreita kasviksia ja pikkuisen herkkuja. Heti kun tulee jotain stressiä minä syön huomaamattani kunnes havahdun mitä ihmettä taas olen tekemässä, joku toinen samassa tilanteessa luultavasti kärsisi unettomuudesta.

On huomattavasti helpompaa kävellä muutama askel pois keksihyllyn luota ilman keksejä kuin lähteä lenkille kuluttamaan ne syödyt keksit.

-ap

meillä on keksejä hyvin harvoin ehkä kaksi kertaa vuodessa. Niillä herkuilla mitä kaupasta ostan ei kukaan olisi koskaan lihonut. Saman asian syöppöydessä ajaa kokonainen ruisleipä ja paketillinen 1% rasvaa sisältävää kinkkuleikettä tai 5 munan munakas. Ihan sama onko rasvaa, hh tai proteiinejä, jotain on mätettävä suusta alas.

Ymmärrän hyvin alkkiksia, viinaan on vedettävä vaikka ei se enää tee hyvää oloa, saman on minulla välillä syömisen kanssa, syön ahdistukseen, kuten sanon nyt on hyvä kausi ja syön terveellisesti =normaalisti ja paino laskee.

Pelkään jo valmiiksi syksyn pimeitä ja kiirettä työssä silloin syön mitä eteen tulee ja paino nousee ja ahdistun ja syön kun kerran ei ole väliä olen lihava ja ehkä keväällä taas huomaan että aurinko paistaa ja kaikki on hyvin ja TAAS innostun syömään kunnolla.

Helvattu helppoahan elämä olisi jos pystyisi elämään niiden ohjeiden mukaan jotka jokainen aikuinen ihminen tietää, grammaakaan ei olisi ylipainoa ja kuntokin olisi loistava.

Paino ei tipu vaikka syön vähemmän ja treenaan viikossa 3-5 kertaa. Itku tulee

Kirjaa syömisesi vaikkapa Kiloklubiin tai muuhun vastaavaan palveluun ja mittaa urheilusuorituksesi sykemittarilla. Huomannet, että jokin ei mätsää.