Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
lapsen erikoinen käytös - diagnoosi?
25.08.2011 |
Poikamme 2v käyttäytyy monessa tilanteessa eri tavoin kuin mitä muut ikäisensä. Olen tässä pohtinut, että onko vain luonteessa, vai löytyykö tälle käytökselle joku diagnoosi. Eli löytyykö täältä esim. erityislastentarhanopettajia tai erityislasten vanhempia, jotka osaisivat kertoa täsmäävätkö nämä johonkin diagnoosiin:
- Asiat pitää tapahtua juuri hänen tavallaan. Esim. sämpylää ei saa leikata puoliksi, vaan se syödään kokonaisena. Puoliksi leikattu sämpylä on "rikki" ja itkupotkuraivarin kera kieltäydytään syömästä sitä ja vaaditaan uusi. Jos uutta ei tule, niin ollaan mieluummin nälkäisiä.
- Jumpassa ohjatut piirileikit yms. on mahdottomia. Lapsi haluaa äidin syliin ja pois, hakee turvaa, jopa itkee jos ehdotan, että mentäisiin yhdessä kokeilemaan vaikka jotain laululeikkiä. Samassa jumpassa vapaampana hetkenä meni kuitenkin innoissaan heittelemään palloja, joten ihmisten määrä tai meteli ei pelota, vaan nimenomaa nuo tilanteet kun pitäisi tehdä yhtä aikaa muiden kanssa.
- Äiti-lapsi kerhon pienessä ja tutussa porukassa kieltäytyy yhteislaulusta ja laittaa käden äidin suun eteen, ettei äitikään saa laulaa.
Kommentit (5)
Omatahtoiselta tuo kuulostaa, turha sitä on kytätä suurennuslasilla tuollaista käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä vähän hemmoteltu kaksivuotias, mutta ei vielä tuossa iässä tuommoinen riitä mihinkään diagnoosiin. Jos sama meno jatkuu vielä parin vuoden päästä niin sitten, mutttei vielä.
Musta kuitenkin kuulostaa, että noi tilanteet, missä ongelmia tulee, ovat sellaisia, missä sulla itselläsi on jotain epävarmuutta. Jos lapsi uskaltaa mennä itsekseen heittelemään palloa metelin keskelle, se ei ainakaan miltään aspergerilta kuulosta. Kun sitten samassakaan paikassa ei suostu äidin kanssa piirileikkiin ja sinua kielletään laulamasta yhteislaulua, on ongelma ehkä sittenkin siinä sinun kanssa tekemisessä. Onkohan lapsi mustasukkainen? Ei halua jakaa sinua? Tai onko sulla itselläsi noihin tilanteisiin joku pelko, tunnut hermostuneelta tai epävarmalta ja lapsi vaistoaa sen eikä halua mennä sellaisiin tilanteisiin? Ja on ehkä siksikin ottanut tuommoisen päällepäsmärin ja määrääjän roolin? Koita pysyä rauhallisena ja varmana, äläkä "ehdottele" , vaan kerro lapselle, mitä nyt tehdään. Voi auttaa tavislapsen kohdalla, ja auttaa esim aspergerien ja addien kanssa ihan varmasti, jos sen tyyppistä oikeasti taustalla olisi.
Ja sieltähän sitten paljastui adhd myöhemmin. Ryhmätilanteet edelleen vaikeita. Muistan kummastelleeni juuri tuota ettei pienenä osallistunut ikinä mihinkään ryhmäjuttuihin.
Mutta tämähän ei tietenkään tarkoita että sinun lapsella olisi mitään poikkeavaa, voi kuulua juurikin ikään...
kaverini 2 v (poika) sai kamalia raivareita siitä, miten äiti oli pukeutunut. Väärät vaatteet olivat kauhistus. Mutta tänään, 11 v, hän on aivan tavallinen poika.
ja mun poikani 2-vuotiaana ei suostunut mihinkään yhteisleikkeihin. Lopetimme muskarin sen takia, että minä kyllästyin yksin leikkimään piirileikkejä ja poika juoksi pitkin seiniä.
Hän on myös aivan tavallienn 11 v. Itsenäinen tosin, ei mikään ryhmäsielu. Tämä kovapäisyys tuotti ongelmia, kun poika oli 4-5 v, mutta sen jälkeen hän on ollut lauhkea kuin lammas.
Alue: Aihe vapaa
Eiköhän tuo mene uhmiksen piikkiin.