Lue keskustelun säännöt.
Miten kenelläkään on varaa jäädä hoitovapaalle?
24.08.2011 |
Kuinka paljon ihmiset oikein tienaavat, kun on mahdollisuus jäädä kotiin hoitamaan lasta? minulla ei ole mitään mahdollisuutta jäädä hoitovapaalle, kun äitiysloma loppuu. Miehen tienestit on n. 1800 käteen ja asumiskulut 1300 kuussa.
Kommentit (20)
miehellä jää 2200e josta 1500 kaikki menot.
Minä ostan ruuat.
Nyt jään hoitovapaalle. Minun tulot laskee roimasti.
Mutta,kummasti on pärjätty ennenkin.Tämä kolmas hoitovapaa.
Olen ollut kotona viis vuotta (3 lasta).Jos oisin/olisimme taloudellisesti ajatelleet että onko tämä kannattavaa,ei tod.
Mutta niin harvinaista herkkua.
Mainittakoon että emme osta juurikaan mitään uutena,paitsi ruoka:)
Kierrätämme kaiken ja hankin huonekaluista lähtien käytettynä. Huuto.net on paras:)
Asutaan pk seudulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei täällä oikein halvemmalla pysty asumaan.
ne pienet menot.
Meillä mies tienaa nettona noin 1700e/kk. Minä saan yhteensä 850e/kk (sisältää yhdet elarit ja lapsilisät kahdesta lapsesta).
Asumismenoihin menee 650e/kk (yhtiövastike ja laina). Sitten päälle tietenkin muut pakolliset laskut.
Eli joo, hyvin on varaa.
Mulla onneksi oli hyvät tulot, joten säästin raskausaikana rahaa tulevaan ja niillä rahoilla elettiin yli vuosi koko perhe. Miehellä on tuloina peruspäiväraha. Niin ja ostin asunnonkin, remontoin ja sisustin sen, tosin en maksa lainaa takaisin vielä kun en ole töissä. Eikä eletty edes kädestä suuhun.
Nyt palaan takaisin töihin kun rahat loppu.
Mutta siis säästämällä! Jokainen voi pistää muutaman euron kuussa sivuun, jättää sitten vaikka leivän ostamatta ja leipoo itse.
että mulla ei olisi ollut varaa jäädä kotiin vaan miehen palkalla. Meillä ihan tavallinen kerrostalokolmio (2 lasta) ja lainaa maksetaan normaalista 850e+300 yhtiövastiketta. Nyt on lyhennysvapaata. Miehen palkka bruttona n.2600e. Auto on.
Mitään ylimääräistä meillä ei ole eikä juuri osteta.Emme esim.ole päässeet tapaamaan toisia isovanhempia ulkomialle moneen vuoteen. :( Heilläkään ei ole varaa tulla tänne. Ihan perusasioihin kuten vakuutuksiin, sähköön, lääkäreihin, ruokaan, bensaan jne. menee sen verran rahaa että mun on molempien hoitovapaiden aikana ollut pakko tehdä osa-aikaisesti jotain töitä. Nyt mulla hoitolapsia jotta voin olla siihen asti että kuopus täyttää 3v. Kolmatta lasta tekis mieli mut ei ole varaa olla enää pidempään kotona Ja 10kk en halua pistää muille hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen tienestit nettona käteen n. 1900€/kk ja lapsia 5 kpl. Minulla opintotuki alle 300€/kk + tarvittaessa laina. Kotihoidontukea saisin varmasti enemmän (nyt en muista niitä summia).
Asumisoikeusasunnossa asutaan mutta aiemmin asuttiin omakotitalossa josta muutettiin pois ainoastaan sijainnin, ei rahan takia.
Mielestäni kotiin jääminen on aina arvovalintakysymys: haluaako enemmän esim. asua tietyntyyppisessä kodissa vai onko sittenkin mieluummin ne lapsen varhaisvuodet kotona. Totta nimittäin on että jos on erittäin suuri asuntolaina niin voi olla vaikea/mahdoton jäädä kotiin lapsen kanssa.
On itsekin sitä mieltä että lasten täytyy pienenä saada olla kotihoidossa. Yleensä se olen ollut minä joka on jäänyt kotiin, koska miehellä niin paljon parempi palkka, saa n. 2500e kuussa käteen. Minä olen tuonut sen 300e mitä meidän kunnassa kotihoidontuella saa. Molempien tulot yhteen ja kaikki on maksettu siitä.
On mieskin ollut kerran kotihoidontuella 6kk ajan. Oli silloin työttömänä, mutta sai tosi hyvät työttömyyspäivärahat. Mun palkka siihen päälle niin hyvin tultiin toimeen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä ajateltu tätä asiaa valitsemalla asuinpaikka ja -tapa niin, ettei tarvitse panna järjettömästi rahaa asumiseen. Tiedän yhden pariskunnan, joka rakensi järjettömän kalliin kivitalon ennen lasten syntymää, ja äidin oli myös pakko mennä töihin äitiysloman jälkeen. Kyllä näitä asioita voi pohtia vähän etukäteenkin, eikä kaikkea ole pakko saada NYT HETI, siis lapsia, unelmakotia, hienoa autoa, ulkomaanmatkoja jne.
(EN nyt siis kuvittele tietäväni, että ap:lla on just näin, mutta ei tämä kuvaamani kaltainen tendenssi ihan tavatonta ole.)
totta, että pks-alueella on järjettömät asumismenot. Meillä on pieni kerrostaloasunto, josta lainanhoitokulut+vastike 1500 €/kk (toki voitaisiin pienentää lainanlyhennystä, jos olisi tarve).
Hoitovapaan mahdollistaa vain miehen suht hyvät tulot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä hoitovapaalla menot on meillä selvästi suuremmat kuin tulot, koska meillä on iso asuntolaina (rivari ja pk-seutu...) Pystyn olemaan runsaan vuoden hoitovapaalla, ennen kuin sitä varten säästetyt rahat on kulutettu.
iin hoitovapaan "hinta" pienenee huomattavasti. Oltiin kotona lasten kanssa yhteensä 4.5 vuotta yhtäjaksoisesti. Tästä äitiys+vahempaivapaat x2. Lopusta puolisoni oli kotona kahteen otteseen puoli vuotta. Tätä ei aluperin suunniteltu veroteknisistä vaan aivan muista syistä, mutta olikin verotuksellisesti oivallinen ratkaisu.
Joo,molempien hyvät tulot, lähes samanlaiset tietysti helpottivat tilanetta. Joskin, jos olisi pelkkää raha laskettu, niin minu parempituloisea olisi kannataut olla enemmän töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsingissä ja mun suku on täällä jo viidettä polvea. Kun muut meni maalle mummolaan lapsena, minä menin Maunulaan.
Olisi aika outoa yhtäkkiä ennen kuin lapsia tulee muuttaa jonnekkin toiseen kaupunkiin, josta ei tunne ketään ja missä kukaan sukulainen ei ole lähellä, vaan sen takia että asumiskustannukset ovat alhaisemmat. Ja aina ne lapset ei myöskään tule niin että niitä oikein suunnitellaan ja säästetään monta vuotta etukäteen.
Matkustelu pois. Lehtitilaukset ja kaikenmaailman kerhot pois. Jäsenmaksut pois. Edullista ruokaa itse tehden, kierrätystä vaatteille ja tavaroille. Ei sisustamista, ei törsäilyä.
Asuntolainaan saa lyhennysvapaita vuosia. Meille oli tärkeää hoitaa lapset kotona heidän varhaislapsuuden ajan. Materia ei mennyt sen edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsingissä ja mun suku on täällä jo viidettä polvea. Kun muut meni maalle mummolaan lapsena, minä menin Maunulaan.
Olisi aika outoa yhtäkkiä ennen kuin lapsia tulee muuttaa jonnekkin toiseen kaupunkiin, josta ei tunne ketään ja missä kukaan sukulainen ei ole lähellä, vaan sen takia että asumiskustannukset ovat alhaisemmat. Ja aina ne lapset ei myöskään tule niin että niitä oikein suunnitellaan ja säästetään monta vuotta etukäteen.
rutista siitä, ettei ole varaa olla kotona muksujen kanssa.
Mutta aina ei voi musta vedota siihen asuinpaikkaan. Mä olen syntynyt Helsingissä ja mun suku on täällä jo viidettä polvea. Kun muut meni maalle mummolaan lapsena, minä menin Maunulaan.
Olisi aika outoa yhtäkkiä ennen kuin lapsia tulee muuttaa jonnekkin toiseen kaupunkiin, josta ei tunne ketään ja missä kukaan sukulainen ei ole lähellä, vaan sen takia että asumiskustannukset ovat alhaisemmat. Ja aina ne lapset ei myöskään tule niin että niitä oikein suunnitellaan ja säästetään monta vuotta etukäteen.
voi asua eri tavoin. Voi esim. asua lähiössä ja vuokralla, ei keskustan omistusasunnossa. Ei tietenkään lapsia varten tarvitse välttämättä säästää ja suunnitella, yllätyksiä tulee, mutta jos esim. aikoo lapsia hankkia, ei välttämättä kannata ostaa kallista omistusasuntoa hyvältä paikalta, vaan miettiä asumisratkaisuja myös pitemmällä aikavälillä.
Esim. Satolta, VVO:lta, kaupungilta ja vaikka seurakuntayhtymältä saa lähiöistä hieman edullisempia kämppiä.
voi asua eri tavoin. Voi esim. asua lähiössä ja vuokralla, ei keskustan omistusasunnossa. Ei tietenkään lapsia varten tarvitse välttämättä säästää ja suunnitella, yllätyksiä tulee, mutta jos esim. aikoo lapsia hankkia, ei välttämättä kannata ostaa kallista omistusasuntoa hyvältä paikalta, vaan miettiä asumisratkaisuja myös pitemmällä aikavälillä.
Esim. Satolta, VVO:lta, kaupungilta ja vaikka seurakuntayhtymältä saa lähiöistä hieman edullisempia kämppiä.
[/quote]
tulee halvemmaksi. Ei tietenkään jos keskustassa asuu. Meillä ihan peruskerrostalokolmio lähiössä ja lainaan menee n800e. Kaverilla joka yh maksaa saton vuokrakaksiosta 700e samalla alueella.
voi asua eri tavoin. Voi esim. asua lähiössä ja vuokralla, ei keskustan omistusasunnossa. Ei tietenkään lapsia varten tarvitse välttämättä säästää ja suunnitella, yllätyksiä tulee, mutta jos esim. aikoo lapsia hankkia, ei välttämättä kannata ostaa kallista omistusasuntoa hyvältä paikalta, vaan miettiä asumisratkaisuja myös pitemmällä aikavälillä.Esim. Satolta, VVO:lta, kaupungilta ja vaikka seurakuntayhtymältä saa lähiöistä hieman edullisempia kämppiä.
tulee halvemmaksi. Ei tietenkään jos keskustassa asuu. Meillä ihan peruskerrostalokolmio lähiössä ja lainaan menee n800e. Kaverilla joka yh maksaa saton vuokrakaksiosta 700e samalla alueella.
Ainakin Satolla on tulorajallisia asuntoja, joissa on halvemmat hinnat. Ei mikä tahansa vuokrakämppä ole halpa mihin tahansa omistusasuntoon verrattuna, mutta kyllä perheasunto on mahdollista löytää pienempituloisenkin. Pitää vaan katsella lähiöistä, ei kantakaupungista.
Vaan kaikki ei aina oo niin mustavalkoista.. Minä olin 27v, kun tapasin nykyisen aviomieheni. Minulla oli taakkana isohkot lainat, jotka olin tyhmänä menny takaamaan exälleni (siis n. 30000€). Miehelläni taas talolaina n. 100000 ja "ylimääräinen" 30000€ laina, joita maksaa ex- avokilleen.. Mielellään oltais säästetty rahaa että olisin voinnu hoitaa vauvaa kotona 3v ikään saakka. Ja mielellään kuopustakin. Nyt saattaa ollaa että lapsilukumme jää 1, koska ei ole rahaa, eikä mahdollisuuksia enempään. Molemmat oltaisi haluttu vielä toinen lapsi..
Vaan kaikki ei aina oo niin mustavalkoista.. Minä olin 27v, kun tapasin nykyisen aviomieheni. Minulla oli taakkana isohkot lainat, jotka olin tyhmänä menny takaamaan exälleni (siis n. 30000€). Miehelläni taas talolaina n. 100000 ja "ylimääräinen" 30000€ laina, joita maksaa ex- avokilleen.. Mielellään oltais säästetty rahaa että olisin voinnu hoitaa vauvaa kotona 3v ikään saakka. Ja mielellään kuopustakin. Nyt saattaa ollaa että lapsilukumme jää 1, koska ei ole rahaa, eikä mahdollisuuksia enempään. Molemmat oltaisi haluttu vielä toinen lapsi..
Nyt ikää 30v, miehellä 32v, niin ei tässä myöskään kauaa odotella lapsia...
Ei aina ne suuret tulot vaikuta, vaan ne pienet menot.