Aaaargh..mä en kestä enää..

Mun veli on aina ollut yks ongelmakimppu.



Se on piripää, joka käyttää nykyään ihan mitä vaan millä saa pään sekaisin.

Mä en ymmärrä miten jostain voi kasvaa tollanen ihminen, kun ollaan sen kanssa samoista lähtökohdista. Ihan tavallinen perhe. Mä olen pärjännyt ihan hyvin elämässä, on perhe ja oma koti, ammatti ja työ. Veljellä ei mitään muuta kuin viina ja kama, sekä ne kaverit jotka kanssa elää viinalle ja huumeille.



Ja tavallaan olen vihainen mun vanhemmille, kun ne ei saanut pojalleen apua ajoissa. Silloin kun se oli ala-ikäinen ja joi vaan viinaa joka viikonloppu. Tai kun se jo alaikäisenä oli pilleripäissään ja riehui kotona.

Tai se että isä ei nostanut syytettä poikaansa vasten kun veli hakkasi isän sairaalaan. Kaikki aina painettu villasella ja hyssytelty ongelmat piiloon.



Nyt veli on 27-vuotias ja ihan sekaisin. Sen hampaat on paskana, sen iho on täynnä jotain ihme paiseita, se on selkeästi alipainoinen ja koko olemus on pirun sairas. Oikeasti se näyttää ihan kuolevalta. Se ei saa puhuttua edes yhtä lausetta kunnolla, vaan sössöttää ja puhuu niin hiljaa että sen ääntä tuskin kuulee.



Ja minä olen koittanut auttaa. Olen kantanut sille ruokaa, varannut aikoja sille mtt:hen ja a-klinikkaan. Väkisin ei vaan voi auttaa huumeiden käyttäjää. Ei kai tässä voi kuin odottaa että se vetää viimeisen piikkinsä ja löytää jonkun rauhan. Ei jaksa.