Äitini kävi sitten auttamassa minua..
Meillä on kotona huonosti nukkuva 8kuinen joten univelkaa on, mies reissutyössä, itse hoipun tajunnan rajamailla ilman apuverkkoja. Äitini saapui marttyyrimaisesti toiselta puolelta Suomea auttamaan minua.. oli yhden illan ja yöpyi hotellissa, aamupäivällä vielä piipahti kahvilla ja sitten lähti. Käynnin saldo: hän leperteli vähäsen vauvalle, kävi kaupassa kun annoin käteen ostoslistan ja silitti koneellisen kuivattua pyykkiä, joka suureksi osaksi koostui mieheni t-paidoista ja alushousuista.
Kehtasi vierailunsa aikana moittia lähes kaikkea asunnossamme, moittia veljeni perhettä, miestäni ja appivanhempiani. Ja päivitteli, että miten me voimme käyttää noin vanhoja pyyhkeitä ja eikö tätä roinaa voisi jo heittää pois.
Itkin 15 minuuttia lähtönsä jälkeen mutta nyt pyyhin kyyneleeni ja muistutin itseäni siitä, että itkuni olen hänen takiaan itkenyt jo lapsuuteni aikana. Yksin on parempi! Yksin on pärjättävä!
Kommentit (9)
Välttyy tuoltakin. Ja täällä ne hoitajat tosiaan vain ja ainoastaan hoitaa ne lapset.
ei ihme, että olet uupunut, jos silität miehesi kalsaritkin. Newsflash: kaikkea pyykkiä EI tarvitse silittää, ehkä n. 1 % pyykistä kaipaa silitysrautaa. Relaapas pikkasen ;)
meidän äitikään ei auta. tuli kerran ja katseli pitkin nurkkia, ilmeestä näki ettei ollut tyytyväinen(lapset 6kk, 5v ja 7v.). siskollani käy kyllä siivoamassa(lapset jo ylä-asteella).
Kysy apua muilta sukulaisilta, ystäviltä, neuvolasta, ostaakin voi apua. Ymmärrän kyllä, miten ikävää on, jos kovasti odotit äitisi tuloa ja lopputulos olikin tuollainen. Mutta olitko sanonut, millaista apua kaipaat?
anopin auttamiset ovat tuota tasoa.
Onneksi omat vanhempani ovat ihania! Olivat juuri eilen hoitamassa 10kk ikäistä vauvaani, niin kävin vähän shoppailemassa. Vauva nukkui kun vanhempani tulivat. Kun tulin takaisin, oli isäni käynyt kaupassa ja tehnyt meille ruokaa. Vauva oli syötetty ja oli käyty ulkona leikkimässä ja sisällä touhuttu vaikka kuinka. Pääsin siis suoraan pöytään kotiin tullessani :D
Mukavasti annoit uutta näkökulmaa ja paransit oloani.
ap
Ei hyväsydämisyys näemmä periydy vaan tuottaa narsistisia jälkeläisiä.
ps. puutteistaan huolimatta arvostan anoppianikin enkä koe tarvetta soimata häntä, vinkiksi kasille.
En minäkään muista, koska äitiä olisin nähnyt ilman että pahoittaisin mieleni. =(
Onneksi mekin asutaan toisella puolen suomea, joten ei tarvi kovin usein kestää vierailuja.
Itse en käy juuri koskaan heillä.