Täytyykö miehen olla aina valmis seksiin ja tehdä kaikki työt sängyssä?

Tää on kyllä niin kumma näkemys että pitäs miehen tehä aina kaikki

Jotkut naiset ok vaa sellasia

M49 kirjoitti:

setäxy kirjoitti:

Kaikki naiset haluaa miehiltä huomiota ja ovat huomionkipeitä. Ei tarvitse paljoa katella ympärille. Huomiota ne haluavat myös omalta mieheltä ja varsinkin sängyssä. Tästä oli kyse eikä tuo tuosta mihinkään muutu. Jos ei saa huomiota ei tule seksiäkään.

Musta tuntuu että nyt on kyllä setämies itse huomionkipeä, kun jatkaa vaan tuota ”kaikki naiset” -jankkausta...

Jos saat kymmeniä vuosia säännöllisesti seksiä ilman taukoja ja naisen aloitteesta niin ok, ole onnellinen. Mutta jos olet joutunut välillä puutteeseen niin muista mitä sanoin. Itse en ole koskaan ollut puutteessa tultuani aikuisikään. Enkä ajatellut siihen joutuvani.

Kyllä se minun osaltani niin on ollut. Jos minä en olisi naisteni kanssa aktiivinen, olisi poikuus nyt, liki viisikymppisenä, yhä tallella. Yhtä ainoaa poikkeusta lukuunottamatta elämäni aikana minä olen tehnyt aloitteen seksiin. Yhden kerran muistan naisen, tai oikeastaan tytön, kysyneen minulta, että mitä minä haluaisin hänen tekevän itselleni.

Ehkä minä sitten olen vastenmielinen mies. Eihän noita kumppaneitakaan monen monta ole. Täsmälleen yhden kerran nainen on tehnyt aloitteen seurusteluun... tai no, ei hän sitä aloitetta oikeastaan tehnyt, pyöripähän vain lähelläni, kunnes en keksinyt mitään muuta, mitä voin tehdä, kuin halata.

Nyt olen lyönyt lapun luukulle. Olen naimisissa, ja vaimoni on pihdannut jo kauan. Tästä on käyty keskusteluja keskenämme ja pariterapiassa. Minä en tee enää aloitteita. Minut on torjuttu vuosien mittaan satoja kertoja. Olin pitkään tyynillä mielin: eihän sitä aina halua, kokeillaan toiste taas. Aikanaan tyyneys loppui ja uhkasin hankkia seksini sieltä, mistä sen saa, jos häntä ei kerran seksi kiinnosta. Ei sitten sopinut sekään. Sen jälkeen on vaiheita ollut jos jonkinmoisia. Olimme vuoden yhdynnättä, ja sillä aikaa toisinaan puuhasimme suu- ja sormileikkejä. Sekään ei virkistänyt. Nyt se on sitten loppu. Olen ollut kahdesti eroamassa tämän takia. Edellisellä kerralla asia saatiin sovittua ja seksielämä virkistyi pieneksi hetkeksi. Nyt olen sairaana, en yksinkertaisesti jaksa. Arki rullailee latujaan, ei tämä tästä tämän huonommaksi muutu. Toivottavasti kuntoudun edes joskus, pääsen takaisin työelämään ja omille jaloilleni taas.

Tää ei tainnut olla yllätys vai oliko.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/hiljaisempi-kausi-voi-jaada-paalle-…

Meillä on edelleen seksiä vähintään kerran viikossa vaikka yhdessä yli 40v. Mutta kyllä vaimon on pitänyt tuntea olevansa rakastettu ja haluttu, muuten olisi loppunut tai vähentynyt jossain vaiheessa. Ensimmäiset 30 vuotta 2-3krt viikko, joten ei meillä ainakaan vähentynyt vaikka oli ruuhkavuodet välissä.

setäxy kirjoitti:

M49 kirjoitti:

setäxy kirjoitti:

Kaikki naiset haluaa miehiltä huomiota ja ovat huomionkipeitä. Ei tarvitse paljoa katella ympärille. Huomiota ne haluavat myös omalta mieheltä ja varsinkin sängyssä. Tästä oli kyse eikä tuo tuosta mihinkään muutu. Jos ei saa huomiota ei tule seksiäkään.

Musta tuntuu että nyt on kyllä setämies itse huomionkipeä, kun jatkaa vaan tuota ”kaikki naiset” -jankkausta...

Jos saat kymmeniä vuosia säännöllisesti seksiä ilman taukoja ja naisen aloitteesta niin ok, ole onnellinen. Mutta jos olet joutunut välillä puutteeseen niin muista mitä sanoin. Itse en ole koskaan ollut puutteessa tultuani aikuisikään. Enkä ajatellut siihen joutuvani.

Olen nyt reippaasti yli 20 vuotta harrastanut rouvani kanssa seksiä, eikä puutteeseen ole jäänyt kumpikaan. Kolme lastakin on siinä sivussa siunaantunut, ja vaikka raskausaikoina seksi ei hänelle ole oikein sopinut, niin puutetta ei silti ole kärsitty.

Pointtini on se, että en minä häntä ole koko tänä aikana ”käsitellyt” kuten ”naisia tulisi käsitellä”, ettei itse joutuisi kärsimään puutteesta. Meillä on kahden aikuisen ja tasavertaisen liitto, jossa kummallakin on omat toiveet, halut ja mieltymykset, jotka vaihtelevat milloin mitenkin. Joskus minä haluan ja hän ei. Joskus hän haluaa ja minä en. Useimmiten haluamme molemmat yhtä aikaa, viimeistään sitten kun toinen on halustaan rehdisti ilmoittanut. Ei meillä kummallakaan ole ”velvollisuutta” toista kohtaan. On rakkaus, joka alttarilla on vielä vahvistettu tahtona rakastaa.