te, jotka olette päässeet peruutuspaikalle opiskelemaan, onko opiskelu ollut vaikeaa?

että opiskelin kolmen alle 8v lapsen äitinä. Opiskelin neljän vuoden amk-tutkinnon kolmessa vuodessa, eli edistyin paljon nopeammin kuin muut (esim. lapsettomat).



En koskaan kokenut itseäni huonommaksi kuin muut. Olin paljon ahkerampi kuin muut ja sain parempia arvosanoja. Minut oli tungettu varasijoille vain ja ainoastaan perhetilanteeni takia. Eivät uskoneet, että perheellinen tulisi ikinä valmistumaan.

Aloitin reilun kuukauden muita myöhemmin koulun. Sain paikan pari viikkoa koulun alettua ja minulla oli töistä parin viikon irtisanomisaika.



Sain kurottua äkkiä muut kiinni ja parissa kuukaudessa olin ihan kaikin puolin niin kuin muutkin ajallaan aloittaneet ja ykkösenä valitut.



Ainut haitta oli se, että töissä piti käydä opiskelun ohella ja uusi poikaystäväkin oli, niin ne vähän verottivat koulunkäyntiä :)

pääsin kyllä aloittamaan opiskelut samaan aikaan kuin muutkin. Jotkut kyllä aloitti myöhemmin, ja joku heistä opiskeli loppuun ja joku lopetti jo alkuunsa.



Itse pärjäsin hyvin, vaikka olin yh, mutta loistava todistus tuli. Ei tullut edes mieleen tuo huonommaksi ajatteleminen.

mutta sen muistan että olipa tosi kiva kun meidän luokalle tuli peruutuspaikalta yks tosi kiva Pete.

Eivät mun mielestä välttämättä liity toisiinsa millään lailla nämä kaks asiaa, vaikeus ja varasija.



Nykyiseen opiskelupaikkaani yliopistossa pääsin varasijalta, mutta sekin oli mulle yllätys kun pääsykoekirjoja oli kaksi, joista toista en lukenut ollenkaan ja toisesta puolet.



Huonommaksi, tai tyhmemmäksi kuten tarkoitat sanoa, en ole itseäni kokenut. Miksi toisaalta olisinkaan, kun jo tutustumisillassa osa aiemmin aloittaneista kertoi hakeneensa samaan pääaineeseen jopa neljänä peräkkäisenä vuonna ennen hyväksytyksi tulemistaan?



Opinnot sujuvat ja ajattelinpa maisterin paperitkin tässä vielä hankkia.

ja ihan mukavasti pärjäilen. Perus- ja aineopinnot sain tehtyä kokonaisarvosanalla 4.

Syventävät ovat vielä vaiheessa.

Yliopistoon pääsin ensimmäiseltä varasijalta.

Ei ne pääsykokeet niin osuvasti mittaa taitoja opiskeltavassa aineessa, että näkyisi ero kuka tuli parhailla pisteillä ja kuka varasijalta.



Itse pääsin terveydenhoitajakouluun neljänneltä varasijalta ja olin kyllä ihan ryhmän priimus, pelkkiä viitosia ja nelosia (ne on siis parhaat arvosanat) tenteissä.

Jos hakujärjestyksestä on saanut pisteitä, kuten ainakin toisella asteella ensimmäisenä olevasta niin vielä vähemmän.

Oma lapseni laski, että jos olisi laittanut ensimmäiseksi hakutoiveeksi sen, jolle pääsi varasijalta, olisi päässyt sinne suoraan. Hyvin pärjäsi.

Jos ap on ollut edellä olevaa "huonompia" vaikkapa 0,5 pistettä, tai vaikka 10 pistettä ja enemmän, niin ei sillä ole mitään merkitystä. Pisterajat päätetään hakijamäärien perusteella, ei sen perusteella kuinka päteviä opiskelijat ovat. Jos hakijoita on esimerkiksi 800 ja sisään otetaan 40, niin jostain on väännettävä ne puolikkaiden pisteiden väliset erot, koska vain toi 40 voidaan ottaa. Hakijoden välisistä eroista ne ei kerro mitään.