Te naimisissa olevat jotka olenneet selvinneet ihastumisesta, auttakaa!

Menkää lounastunnilla jonnekin "puskapanolle".



Eka kerran jälkeen ei välttämättä enää toista kertaa haluakaan.



Yksikään tehty nainti ei harmita kuolinvuoteella, mutta moni jätetty tilaisuus harmittaa.

mutta en valitettavasti voi auttaa... Koska ihastuminen muuttui rakastumiseksi, molemmin puolin, enkä voi päästää irti tästä miehestä.



Pitäisi ja niin, ehkä voisin, mutta en halua. En myöskään halua erota ja jättää perhettäni, mutta en halua elää ilman tätä miestä.

Kun päätin "palata" mieheni luo, päätin samalla katkaista kaiken yksityisen yhteydenpidon työkaveriin. En ole sen jälkeen katsonut häntä kertaakaan silmiin. En ole sanonut hänelle sanaakaan, ellei ole ollut ihan pakko. Hoidan työasiat pääasiassa sähköpostilla. En tuijota häntä palavereissa. En kommentoi KOSKAAN hänen Facebook-päivityksiään. En edes liketä. En, vaikka hän tuntuisi provosoivan miten rankasti, kuten alussa tuntui. En enää ajattele häntä juurikaan. Jos hän tulee mieleeni, sanon mielessäni, että ei kannata, ja alan ajatella jotain mieluista, kuten seuraavaa lomaa oman mieheni kanssa tai uusia vaatteita, jotka seuraavaksi aion hankkia. Ajattelen aktiivisesti vain omaa miestäni. Huomioin häntä entistä enemmän, aluksi melkein teeskennellen, nyt jo aidosti, kun hän on alkanut sulaa ja uskoa, että olen tosissani.



Toimii.



Kyllä tunteet ovat täysin älyn ja mielen johdettavissa. Pitää olla vain tahtoa.

On ihan normaalia, että noita ihastuksia tulee, mutta ne myös menee. Itsellä ollut vähän samanlainen tilanne ja olin jo eroamassa miehestäni. Meillä ei silloin ollut vielä lapsia.

Asiaa auttoi, kun emme enään töissä törmänneet. Onneksi pystyin järjetämään asian niin. Nyt kun tapaan ko.henkilöä ajatukset toki ovat lämpimiä, mutta koska olen jo asian käsitellyt on ihastus mennyt ja työn teko sujuu helposti.



Selvästikin rakastat miestäsi ja itse mielummin uhraisin työni, kuin perheeni. Usko pois se helpottaa, mutta vaatii töitä.

puhuimme avoimesti mieheni kanssa. ajattelin, että kun puhun työpaikan ihastumisesta, pystyn sen avulla pysymään erossa siitä ettei mene pitemmälle. en kieltänyt itseltäni ihastumista ja sitä ihanaa kutkuttavaa flirttiä, mutta halusin sinun tavoin ehdottomasti sitoutua rakkaaseen mieheeni ja perheeseeni, sellaista vaihtoehtoa en päästänyt mieleenkään, että menisin pettämään ja pilaamaan monen ihmisen elämän, etupäässä omani. ajattelin, että kunnioitan itseäni niin paljon että siihen suohon en itseäni laita, kaiken sen ihastumisen keskellä. (puhumattakaan miehestäni, ihastukseni vaimosta, jne)vaihdoin työpaikkaa. muutaman kerran olemma laittaneet sähköpostia ja niin, että puolisomme tietävät. olen tavannut myös hänen vaimonsa joka on ihana tyyppi, en halua pilata heidänkään liittoa. SINÄ PYSTYT SITOUTUMAAN OMAAN MIEHEESI JOS HALUAT. kyseessä on TAHTOMINEN pysyä omassa liitossa. tsemppiä ja valoisaa, kirkasta katsetta. äläkä usko näitä panohiiriä jotka kehottaa ties mihin.

Sano, että se tunne alkaa jo olla mennyttä, että arvostat tätä oikeata perhettä enemmän kuin ohimenevää puuskaa.



Ja anna sen tunteen olla. Katso sitä vierasta ihmistä, haaveile vain ihan hiljaa, näe unia.



Se että et mene pitemmälle on juuri se kysymys, että TAHDOT rakastaa omaa puolisoasi. Jäljelle saattaa jäädä epämääräinen kaiho, mutta huomaat myöhemmin että oma perhe kannatti pitää koossa.

Ja mä käskin valitsemaan mut tai ihastuksen (mä olen my)ös raskaana ja meillä ennestään 2 lasta, että mielestäni todella epäreilua mieheltä)



Mies sanoi valitsevansa minut. Toisaalta valehdellut se on ennenkin. Nyt käskin poistaa naisen niin facebookista kuin kännykästä, jotta eui voi olla yhteyksissä. Työasioissa tapaavat harvemmin. Mies oli vähän vastahakoinen (eli on edelleen ihastunut ja ajatteli varmaan pitää vispilänkauppaa anyway)



Itse ajattelen seuraavaksi soittavani tälle huoralle. Anteeksi, mutta tunteet kuumenee. Se on yksinhuoltaja. Tämä on aivan kamalaa.



JOTEN lopeta kaikki yhetydenpito työkaveriin niin kuin aikaisemmessa viestissä neuvottiin. Ei puhelinnumeroa, facebookia ei yhteisiä kahvitaukoja tai lounaita. Kohdatessa voi moikata ja hoitaa työasiat, mutta älä ruoki sutta.



Ellet halua tehdä sitä, ole rehellinen miehellesi ja sano totuus. Mua ainakin sattuu helvetin paljon.

Tunteet tulevat, mutta myös menevät, kun niiden vain antaa mennä eikä jää niitä hellimään ja makustelemaan ja kasvattamaan. Kiitä tunnetta hyvästä olosta ja ehkä myös opetuksesta, jonka siltä sait, ja päästä siitä irti. Tutustu tunnetaitoihin, niistä on kirjoitettu kirjoja, esim. Mikael Saarinen.

Minä lähdin ihastukseni kanssa etelään viikoksi, viikossa toisen huonot puolet ilmaantuivat esiin ja suhde lopahti. Ja tein tämän tarkoituksella, en säästääkseni liittoani vaan päästäkseni tuon rakkaan ihmisen vaikutuspiiristä pois jatkaakseni elämää.

ts. katkaista välit. Itsekin olen ihastunut tahattomasti aikoinani, mutta pysyin kylmänä, lopetin yhteydenpidon mieheen ja silloin tunteetkin kuoli.

pääsin nyt vasta lukemaan vastaukset. Ihania vastauksia olikin tullut. Ja hyviä neuvoja.



Työpaikan vaihto nyt ei onnistu tällä hetkellä, ja tätä todella pahentaa se että työkaverini on myös rakastunut minuun. Tuntuu kuin magneetti vetäis meitä toistemme puoleen. En ois koskaan uskonut että voi olla näin raastavaa. Mutta tahtokysymyshän se on, mitä asioille tekee. Tuntuu vain että tunteet ovat liian syvät ja voimakkaat. Tunteita toki saa olla, mutta ne on nyt vaan menneet vähän överiksi.



Mutta teidän vastaukset antavat toivoa että tämä tästä vielä menisi ohi. Kiitos siitä.

Paras neuvo on mielestäni tuo joka esitettiin, että mene ja pane sen kanssa kerran, pari tai tee joku yhteinen matka 24h/7. Voi pudottaa maan pinnalle ja jäähdyttää tunteet aika tehokkaasti. Tai hengata 3kk miehen kanssa, kuin seukkaisitte.



Näillä konsteilla minä, 35v ikisinkku nainen, olen saanut lopetettua ja tuhottua rakastumisen tunteet jokaista miesystävääni kohtaan :-/. 3-4kk on minulla se raja jossa alan viimeistään ärtyä. Ja sitten hinku ja pakkomielle onkin - padam! - poissa ikuisesti!



Mutta onhan muitakin keinoja. Välttäminen jos pystytte.

ajattelevat samoin: juuri tämä meidän välinen suhde on niin hirveän suurta, kuin magneetti vetäisi meitä yhteen, tällaista ei voi kokea kuin kerran elämässä jne. Mutta se ei ole ainutlaatuista. Kukaan ei alkaisi ihastumaan ulkopuoliseen, jos se ei tuntuisi tuolta.



Sinulla on perhearki tuttua ja turvallista ja tuo ihastus tuo lisäjännitystä. Ja kaikkein tärkeintä on se toisen miehen pyyteetön ihailu. Sitä meistä jokainen kaipaa, niin tuo mieskin sinulta. Oman puolison ihailu on niin arkista, jos sitä ylipäätään on olemassa. Puolisoa pidetään itsestäänselvyytenä. Jos pysytte samassa työpaikassa, tunteita on melkein mahdoton estellä, koska molemmat ruokkivat niitä. Töissäolo on ihanaa, kun siihen kuuluu tuo jännite. Se on kuin huume, josta ei halua eroon. Kuitenkaan meitä ei aja mikään hallitsematon vietti, vaan me teemme itse elämäämme koskevat päätökset. Sinun ja tuon miehen on nyt vain tehtävä se päätös, mikä se sitten onkin, mutta tuo tilanne ei voi jatkua. Etenkin, jos kumppaninne tietävät tilanteen. Tuo on todella väärin heitä kohtaan.



Ja kyllä, olen itse ollut tuossa tilanteessa. Minä keksimällä keksin omasta miehestäni sen verran vikoja, että sain hyväksyttävän syyn erota. Toinen mies oli eronnut jo aiemmin. menimme yhteen ja myrskyisää yhteiseloa kesti 6 vuotta, kunnes mies petti minua ystävättäreni (ja myöhemmin selvisi, että monen muunkin) kanssa. Mies oli myös hyvin mustasukkainen, koska olin kerran alkanut suhteeseen naimisissa ollessani, hän oli varma, että teen sen uudelleen ollessani suhteessa hänen kanssaan. Sain hyvän opetuksen, kärsimys oli hirveätä kestää. Myöhemmin tapasin nykyiseni, joka on parasta, mitä elämä voi tarjota. Ei löydy tästä maailmasta yhtäkään, jonka takia tämän liiton riskeeraisin.



Yritä päästä tuosta tunteesta eroon, toivon vilpittömästi. Satutat itseäsi ja muita.