Lue keskustelun säännöt.
Miehen tärkeät harrastukset ja minun pikku puuhastelut
22.08.2011 |
Mies Harrastaa metsästystä. On Harrastanut sitä pänttäämällä metsästyskorttia varten ("laita sinä lapset nukkumaan, minun täytyy lukea"), käymällä ampumaradalla harjoittelemassa 2-3 kertaa viikossa ("menee tunti", "menikin kolme tuntia, kun innostuttiin"), pitämällä strategianeuvotteluja kavereiden kanssa ("me mennään poikien kans katteleen hyviä passipaikkoja, en ehdikään nyt käymään kaupassa"), shoppailemalla varusteita ("kyllä kunnon vaatteet on hyvä olla metsässä, ihan suhteellisen halvalla sain laatuun nähden" Ostokset maksoivat 500 euroa), viettämällä viikonlopun sorsametsällä ja loput ajat kotona sohvalla ("kyllä raitis ilma väsyttää"). Miehen Harrastus on tähän mennessä tuottanut tuloksena yhden tavin.
En ole katkera, mutta kumminkin... Minä olen lastenhoidon ohessa puuhastellut kasvimaalla ja pihalla. Miehellä ei ole ollut koko keväänä, kesänä eikä syksynä aikaa olla sen vertaa lasten kanssa, että saisin taimet koulittua, perunat istutetta, rikkaruohot kitkettyä, marjat poimittua jne. Edes yhden kerran kerralla homman loppuun ilman keskeytyksiä. Ei, minun pikku puuhasteluni eivät ole niin kovin tärkeitä eivätkä päivän päälle. Näillä pikku puuhasteluilla on nyt ruokittu perhettä kohta kaksi kuukautta ja säilöttyjä eväitä riittää kevääseen asti.
Kommentit (27)
valmistaudutaan! Kts. avaus.
on nään kielletty. Vasta äskettäin alkoi lintujenkin metsästysaika
Mäkin nauroin tota tavia, mutta hyvä saavutushan se on jos heti kauden alussa aloittelija saa jo yhden linnun. Tuon yhden kommentoijan mainitsema kilo kuhaa uistimella on vähän surkeampi tulos :D
Mutta ap, tietämäni metsästäjien vaimot valittavat usein samaa. Lohduttaudu sillä, että metsästyskausi on kuitenkin rajattu osa vuodesta. Ja ehkä saatte ruokapöytään vielä hirveä, jänistä ja muita herkkuja.
Ja onneksi olkoon hyvästä sadosta puutarhastasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me molemmat harrastetaan liikuntaa, mies pelaa joukkueissa ja minä käyn jumpassa lähisalilla. Mies ajelee autolla pitkin pääkaupunkiseutua ja peliin menee matkoineen keskimäärin kolme tuntia useamman kerran viikossa. Mulla taas menee tunnin jumppaan ja matkoihin max 1.5 tuntia. Lasten hoitoajoista johtuen ollaan vielä jaettu viikolla illat milloin käydään harrastamassa. Fair and simple.
Pelejä on sitten kuitenkin milloin vain ja missä vain ja aina niihin on päästävä. Miehen mielestä mä voin mennä mihin jumppaan vaan. Mä en ymmärrä mikä siinä on niin vaikeaa tajuta, että ei ne nyt ihan samanlaisia ole vaan mustakin on kivaa mennä siihen mistä tykkään eniten. Jotenkin vaan paistaa läpi se asenne, että hänen harrastuksensa ovat niitä tärkeämpiä ja minä sitten sopeudun hänen aikatauluihinsa ja käyn vähän naisvoimistelemassa. Mutta minähän en sopeudu vaan vastavuoroisesti haluan harrastaa sellaista, joka on mielekästä ja tekee itselle hyvän olon. Tästä sitten herralla on paha mieli kun häntä rajoitetaan ja kun hänelle se oma aika on vaan niin tärkeää.
tasapuolista pitää olla. Eli käykää läpi ajankäyttönne, ja katsokaa, että kumpikin saa viikossa yhtä monta harrastusiltaa, jolloin toinen hoitaa lapsia itsekseen. Samoin viikonloput ja muut.
Lähdin litomaan, kun poju kertoi ilmoittaneensa mut vapaaehtoiseksi kahvinkeittelijäksi peijaisiin.
koskapa niinhän se menee, aika kallis tavi. Eihän siitä syö edes Itse Ukko ittiään kylläiseksi yhdellä aterialla :D
Mut joo, jalo ja antoisa harrastus - toi sun puuhastelu pihalla ja kasvimaalla. Meillä insinööriperheessä olisi tehty tuotos-panos -laskelma, jos asiasta olisi tarvinnut tingata. Mut ei oo tarvinnu. Mies kyllä harrastaa metsästystä, mutta kävi viime syksynä yhden keikan kuusveen kanssa köpöttelemässä ja toi sieltä tullessaan koppelon, joka sitten suurella hartaudella koko perheenä laitettiin ruuaksi ja valtaisien kehujen kanssa syötiin. Hyvää oli. Mutta voi jestas sitä kuusveetä, miten se meinasi haljeta ylpeydestä! Edellisestä mettäreissusta ukolla olikin aikaa jo viisi vuotta...
Ja juu-u. Mä saan puuhastella kartanolla ja pääsen marjasreissuille pöpelikköön aina kun vaan jaksan lähteä. Varma saalis, nääs. Mies hoitaa mielellään katraan silloin. Sieniäkin se syö kun ei liikoja mainosta että niitä on piilossa pitsassa tahi murekkeessa, missä nyt milloinkin - pullaan en oo pistäny.
Oisko keskustelun paikka. ei sillä, etteikö se metsästys todella olisi jalo ja kunnioitettava Harrastus - vaan siksi että molemmilla pitää olla omat tähtihetkensä. Meillä mies saa korjata ja autoja ja rassata vehkeitä rauhassa. usein kyl muksut puuhailee siinä pihalla ja mies on kuulolla, mä kun keittelen soppaa sisällä tai riehun täällä luutun kanssa. ja joskus me rassataan niitä vehkeitä myös yhdessä. ihan siksi että se on kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen Harrastus on tähän mennessä tuottanut tuloksena yhden tavin.
Tälle mäkin putosin :D
Sorry, vakava asia, mutta tuo oli mainiosti sanottu...
Hirviporukka on se viimeinen juttu. Pyssy maksaa, ampumamerkkiä pitää suorittaa jnejne. Ja se vie AIKAA. Jos niitä riivatun sarvipäitä ei ala saaliiksi tulla pikavauhtia, niin hyvässä lykyssä parin kuukauden viikonloput onkin sitten hirvijahtia. Jos nimittäin jahtiporukka haluaa kaikki luvat käyttää. Harvoin porukka päättää lopettaa jahdin kesken hirvenmetsstysajan (onneksi joskus näinkin, jos alueella ei kertakaikkiaan ole niitä sarvipäitä).
Sinänsä arvostan hirvikannan rajoittamista, koska tiellä on turvallisempaa eikä maajussituttujen viljapellot ja nuoret metsät tule vallan syödyiksi. En vaan oikein haluaisi asua samassa perheessä metsästäjän kanssa.... Etenkin jos sse lyö lihat pöydälle isossa sangossa ja lähtee juhlimaan peijaisia. Mikäs lihanleikkaaja minä olen?