Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa, en pääse yli synnytyksestäni :(
22.08.2011 |
Mulla oli n. vuosi sitten erittäin pitkä ja kivulias synnytys. Pahimpana muistikuvana jäi ponnistusvaiheen kivut, jotka olivat jotain sanoinkuvaamatonta. Menetin synntyksessä myös paljon verta ja hemoglobinini oli synnytyksen jälkeen 64. Olin täysin poissa tolaltani muutaman päivän synnytyksen jälkeen. Häntäluuni myös murtui synnytyksessä. Jouduin myös pelkäämään vauvani puolesta kun hän joutui teholle.
Nyt olen huomannut itsestäni huolestuttavia piirteitä. Olen alkanut vältettä aihetta synnytys. En voi katsoa/lukea mitään, mikä liittyisi synnytykseen ilman, että tulisin pahoinvoivaksi ja ahdistuneeksi. Ajatukset synnytyksestä tulevat päivittäin mieleeni, mutta yritän työntää ne pois ajatuksistani. Iltaisin ja öisin on kuitenkin hankalaa ja ajaudun ajattelemaan muistoja synnytyksestä, mikä taas aihuettaa unettomuutta kuten nyt.
Kävin psykologilla muutamia kertoja synnytyksen jälkeen ja luulin jo, että olen päässyt traumoistani yli. Ahdistavat muistikuvat ovat kuitenkin tulleet takaisin ajatuksiini, enkä pääse niistä eroon. Sanasta synnytys on tullut minulle mörkö ja pelkään, että koko loppuelämääni leimaa tämä ahdistus.
Auttakaa. En voi elää näin :(
Kommentit (28)
Tässä sinulle konkreettinen neuvo. Päätä että et enää koskaan synnytä. Jos sinulle tulee toinen lapsi, menet pelosektioon. Saat sen kyllä, tärkeintä on oma kantasi ja päätöksesi. Näin voit luopua tuon pieleen menneen synnytyksen miettimisestä. Toteat itsellesi että et uudestaan laita itseäsi tilanteeseen.
Itse olin eka synnytyksessä neljö tuntia tajuttomana. Toinen synnytys oli suunniteltu pelkosektio ja se oli ihan lasten leikkiä tuohon eka kierrokseen verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama kerta psykologilla ei riitä vaikeiden ja monimutkaisten kokemusten selvittämiseen.
Minulla itse synnytys oli helppo, mutta lapsivuodeaika oli lapsen keskosuuden takia aivan hirveää. Vuosi kokemukseni jälkeen olin vielä aika palasina. Mutta nyt, kun lapsi on jo koulussa, aika on vain ikävä, KAUKAINEN muisto, joka aktivoituu kaiherruksena lähinnä joskus, kun näen televisiossa keskosia.
Parannus tuli joskus vuoden, kahden jälkeen. Sittemmin kokemus on painunut taka-alalle.
Muissakin aiheissa? Onko ollut jo ennen synnytystä?
Kannattaa palata puhumaan asiasta, babyblues vois olla myös kyseessä... Hae apua ajoissa.
Kuulostaa minusta post-traumaattiselta stressireaktiolta. Tarvitset lisää hoitoa, googlaa miten tätä ongelmaa nykyään hoidetaan. Käsittääkseni hoitomenetelmiä on kehitetty, koska post-traumaattinen stressireaktio on yleinen ongelma esimerkiksi sodasta palaavilla sotilailla. Siihen kuuluu juuri ahdistuksen pahentuminen kun aikaa on kulunut, painajaiset, univaikeudet ja asiasta muistuttavien ärsykkeiden herättämät ahdistuskohtaukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ntarvitse lukea synnytyksistä, en minäkään niitä lue vaikka ei ole traumoja. Ja kokeile vaikka juosta maratoni, ne kivut peittoavat synnytyksen mennen tullen.
stressioireyhtymä tuli ekana mieleeni. Kyllä tuo pitäisi hoidattaa ja vielä ihan julkisella puolella.
Voimia! Kyllä sinä tuon selätät vielä.
oli mulle taasen pelastava!
esikoisen synnytys oli vaikea ja helkkarin kivulias!
olisi jäänyt lapsiluku yhteen,jollen pelon takia olisi sektiota saanut!!
sektiossa sitä on hiukka pidempäähän kipeempi,muttei tykinkuulaa joudu pillustaan pusertamaan,ja pelkää,että halkeaa siihen paikkaan tai että rukoilisi tappo tuomiota!! ja voi istua saman vuorokauden aikana.ikinä en enää alakautta synnyttäisi! vähemmän kivuliaampi sektio on. näin siis minulla.
mulle tehty siis 3 sektiota.