Minua ei ole koskaan pyydetty kaasoksi tai kummiksi.
Millainen ihminen olen? Asia vaivaa aina aika ajoin, sillä tunnen olevani sellainen kakkosluokan kaveri. En riittävän hyvä ystävä kenellekään, jotta olisin saanut tuollaisia kunniatehtäviä.
Mitä olette mieltä? Onko muilla sama tilanne?
Häitä on kaveripiirissä kyllä ollut pilvin pimein ja vauvojakin syntyy tasaisin väliajoin.
Kommentit (7)
Minäkään en ole koskaan ollut kenenkään kaaso ja olen yksinomaan onnellinen siitä. Näitä juttuja kun lukee.. Tosin omat ystäväni ovat sen verran ihania ihmisiä, etten usko mitään draamaa koskaan tuossa mittakaavassa syntyvänkään.
Kummi olen 8:lle lapselle ja olen siitä kovin onnellinen, mutta tuossa määrässä on kyllä jo muistamista.. eikä rahallista panostustakaan voi unohtaa.
Onkohan halusi olla kummi tai kaaso ollut kenenkään tiedossa? Kehtaisitko koskaan kysyä joltakulta vauvan saavalta, voisitko olla kummi? Jos siinä on vaan väärinymmärrys monin kerroin?
ehkä mulla on sama homma, että kaikki tietää, etten ole niin kiinnostunut noista juhlien järjestelyistä sun muista.
Meillä kyllä ollaan pyydetty paljon kavereita kummeiksi puolin ja toisin, kun ei meillä ainakaan ole sisarusten lisäksi muita sukulaisia, joita voisi pyytää.
Mutta meillä on kyllä itsellämme monta lasta, joten ehkä ihmiset ajattelevat, ettei meillä olisi aikaa kummiudelle.
Millainen ihminen olen?
Ehkä vaikutat kiireiseltä tai etäiseltä? Oletko valitellut töiden paljoutta, väsymystä... Tai oletko pyytänyt itse näitä ihmisiä juhlimaan. tms eli oletko sosiaalinen, reipas? En itse kysyisi kiireistä ihmistä kummiksi tai sellaista, joka tuntuu ettei välitä juhlista, kaasoksi.
En siis tarkoita oletko oikeasti tällainen, mutta oletko ehkä antanut tällaisen kuvan itsestäsi?
Mutta oikeasti, et varmaan ole kakkosluokankaveri, ja olet säästynyt paljolta turhalta vaivalta ja kohkaamiselta!
En ole luonteeltani sellainen organisoija.
Olen kyllä sosiaalinen ja minulla on paljon hyviä ystäviä, jotka ovatkin sitten ristiin olleet ensin toistensa kaasoina ja nyttemmin sitten kummeina.
Mutta ehkä elämämme vaikuttaa sitten ulkopuolisten silmissä hektiseltä, kun molemmilla on vaativa työ ja meillä on paljon pieniä lapsia. Mutta itse ajattelisin, että kyllä meillä muutamalle kummilapsellekin olisi tilaa.
En sitten tiedä, olenko etäinen. Yleensä en valittele esim. suvun sisäisiä asioita muille, vaan puhun niistä asioista, jotka ovat hyvin. Ehkä minua sitten pidetään jotenkin kovana ja etäisenä ihmisenä. Vaikea sanoa.
Jos jostain valitan, niin tukiverkkojen puuttumisesta - meillä ei ole päiväkodin lisäksi mitään muuta lastenhoitoapua.
hääkutsuja olemattoman vähän. Olen ollut elämäni aikana häissä kolmasti. Kun olin 11v, kun olin 21v ja edellisen kerran kaverini häissä 8 vuotta sitten.
Ei puhettakaan, että olisi ollut koskaan lähelläkään, että olisin päässyt kenenkään kaasoksi. En ole sellaisesta haaveillutkaan.
Lähimmät kaverini eivät ole menneet naimisiin, eikä kavereillani ole lapsiakaan, joten ei kummiasia ole koskaan ollut ajankohtainen.
En ymmärrä, miten joku voi saada vaikka kutsut kolmiin häihin kesässä tai kutsuja joka kesä häihin. Mitä mulla on serkut menneet naimisiin, ei yksikään ole pitänyt isoja häitä, eikä kutsuja ole tullut.
Olen 38-vuotias.
pitänyt edes häitä eikä lähisukulaisilla ole lapsiakaan joten en yhtään ihmettele miksi ei ole kummiksikaan pyydetty.
mutta en kyllä mieti että minussa olisi suoraan mitään vikaa.
Ensinnäkään olen kyllä kaikille kavereille sanonut että itse haluan jättää kummin hommat sukulaisille. Joten en ole itsekään kavereita pyytänyt lasteni kummeiksi eivätkä he minua. Lähisuvussa kukaan muu ei ole vielä lapsia saanut.
Häitä on meilläkin ollut, mutta kaasoksi ei ole pyydetty. Luulen että se johtuu siitä että minulla ei olisi oikeasti aikaa kunnolla siihen tehtävään ja kaikki varmaankin sen tietää. Ja toisekseen se että en tykkää järjestellä juhlia yms.