Mette-nimi taivutetaan Mettelle, Metten, Metteä jne.

Mutta kyllä se munkin mielestä noin menee mitä tossa lainauksessa oli :D

Äikän ope voidaan kirjoittaa yhteen tahi erikseen, riippuen tapauksesta. Miikka-poikaa tietty väliviivalla.

Äikän ope voidaan kirjoittaa yhteen tahi erikseen, riippuen tapauksesta. Miikka-poikaa tietty väliviivalla.

Siis geminaatat kk, pp, tt niin että älkää sotkeko nyt Kalleja ja Lasseja tähän.



Jukka Jukan

Peppi Pepin

Mette Meten

http://suomisanakirja.fi/v%C3%A4liviiva

viisaammat että jos voi taivuttaa Miikka - Miikkalle, niin taipuuko sitten Tuukka myös että Tuukkalle? Nou??? Miksi sitten Miikka?

http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/8.4.html

Eihän kukaan myöskään sano että Riikka - Riikkalle! Miksi sitten Miikkaa väännetään väkisin suuhun soveltumattomaan muotoon?

Ja musta on outoa kun jotkut sanoo Miikka - Miikkan, Miikkalle.

Nimi MiiKKa ja sitten MiiKa. Jos taivutat molemmat samalla tavalla ne menee sekaisin ja kahdesta nimestä tulee yksi. Meillä oli ala-astella molemmat pojat meidän luokalla. Ja kyllä ne meni sekaisin. Noin se menee sääntöjen mukaan. Ja Lumi nimi taivutetaan eritavalla kuin lumi(taivaalta putoavaa valkoista).

t. Lumi-tytön mamma

se menisi kieliopillisesti oikein!

Vastaavasti jos luokalla olisi Riika ja Riikka, niin sanoisitko Riikkalle???

Nimi MiiKKa ja sitten MiiKa. Jos taivutat molemmat samalla tavalla ne menee sekaisin ja kahdesta nimestä tulee yksi. Meillä oli ala-astella molemmat pojat meidän luokalla. Ja kyllä ne meni sekaisin. Noin se menee sääntöjen mukaan. Ja Lumi nimi taivutetaan eritavalla kuin lumi(taivaalta putoavaa valkoista). t. Lumi-tytön mamma

Se on Miikka - Miikalle, Miika - Miikalle. Ei nimille tehdä omia taivutusmuotoja vain siksi, että erottuisivat toisesta nimestä.



t. megaälykkö

t. Satu-Lumi Miikka-Mette

Se on Miikka - Miikalle, Miika - Miikalle. Ei nimille tehdä omia taivutusmuotoja vain siksi, että erottuisivat toisesta nimestä.

t. megaälykkö

Ja i-loppuiset merkitysnimet taipuvat tosiaan toisin kuin vastaava yleisnimi (Helmille, Lumille, Merille). Tämä koskee vain etunimiä, sukunimenä Meri taipuu kuin vastaava yleisnimi (Veijo Meren).

Miten Tomas pitäisi taivuttaa? Joku taivuttaa Tomasille ja toinen taas Tomakselle.

Geminaatat -kk-, -pp- ja -tt- noudattavat suomen kielen astevaihtelua myös etunimissä. Sen sijaan yksöiskonsonainteissa etunimet eivät noudata astevaihtelua esim. Kati - Katin (ei Kadin), Tatu- Tatun, Mika- Mikan (ei Mian vrt. lika-lian), Topi-Topin (ei Tovin vrt. tupa-tuvan) (poikkeuksena tietyt merkitysnimet, joita nykyisin ohjeistetaan taivuttamaan yleisnimen lailla) mutta siis:



Antti- Antin

Mikko- Mikon

Seppo-Sepon

Miikka- Miikan

Riitta-Riitan

Reetta-Reetan (vaikka on myös nimi Reeta)

Matti-Matin

Mette- Meten



Sinä joka perustelit Miikan (kahdella koolla) hullua taivutusta sillä, että sen pitää erottautua Miika-nimestä... Nykyisin on myös nimi Miko yleistynyt. Taivutatko sen vuoksi Mikko-nimen "Mikkon", jotta se erottuisi Miko-nimestä? Tiedän myös nimen Mati. Kukaan ei silti taivuta Mattia "Mattin".



Näin tämä asia on. Älköön kukaan muuta väittäkö :)

Geminaatat -kk-, -pp- ja -tt- noudattavat suomen kielen astevaihtelua myös etunimissä. Sen sijaan yksöiskonsonainteissa etunimet eivät noudata astevaihtelua esim. Kati - Katin (ei Kadin), Tatu- Tatun, Mika- Mikan (ei Mian vrt. lika-lian), Topi-Topin (ei Tovin vrt. tupa-tuvan) (poikkeuksena tietyt merkitysnimet, joita nykyisin ohjeistetaan taivuttamaan yleisnimen lailla) mutta siis:

Antti- Antin

Mikko- Mikon

Seppo-Sepon

Miikka- Miikan

Riitta-Riitan

Reetta-Reetan (vaikka on myös nimi Reeta)

Matti-Matin

Mette- Meten

Sinä joka perustelit Miikan (kahdella koolla) hullua taivutusta sillä, että sen pitää erottautua Miika-nimestä... Nykyisin on myös nimi Miko yleistynyt. Taivutatko sen vuoksi Mikko-nimen "Mikkon", jotta se erottuisi Miko-nimestä? Tiedän myös nimen Mati. Kukaan ei silti taivuta Mattia "Mattin".

Näin tämä asia on. Älköön kukaan muuta väittäkö :)

Mutta muistan, kun luokallani oli tyttö nimeltä Jatta. Ekaluokan ensimmäisenä päivänä opettaja (ihan koulutettu ja kokenut luokanopettaja, jolla ymmärtääkseni myös äidinkielen ja kirjallisuuden opintoja takana) kysyi tytöltä, taivutetaanko hänen nimensä Jatan vai Jattan. Tyttö oli selvästi hämillään ja vastasi että tietenkin Jatan. Sinällään ymmärrän että näissä erikoisemmissa nimissä on vähän epäselvyyttä. Tunnen myös yhden Mette-tytön, jonka nimen kyllä äiti ainakin taivuttaa Metten, mutta toisaalta äiti on myös kotoisin murrealueella jossa tätä taivutusmuotoa käytetään muissakin vastaavissa sanoissa/nimissä.

Joku kysyi nimestä Tomas. Aivan samoin kuin muutkin s-loppuiset, on kai monia oikeita vaihtoehtoja. Tomasin, Tomaksen jne. Tuomas taas voidaan taivuttaa Tuomaksen tai Tuomaan. Samoin esim. Klaus voidaan taivuttaa Klaun, Klausin tai Klauksen. Mielenkiintoinen on tämä rakas äidinkielemme! :)