Kaipaus
Hei,
Viimein minäkin nyt rohkenen kirjoittaa tänne.
Kaipaus ja suru on välillä niin raastavaa ja syyllisyys niistä tunteista.
Meillä on -08 syntynyt luomutytär. Häntä tehtiin vuosi ja ennen sitä oli km, viikolla 11. Yritystä nyt takana yli 2 vuotta, johon mahtuu 2 alkuraskauden km:ä.
Ollaan käyty tutkimuksissa ja vikaa ei ole löytynyt. Voi olla pieni mahdollisuus, että toinen munatorvi olisi tukossa, mutta sekin vain veikkaus (lääkäri uskoi enempi ujoon munatorveen ultrassa).
Rakastan tytärtäni enempi kuin mitään maailmassa. Tuntuu niin itsekkäältä silti kaivata sitä toista. Näiden vuosien aikana sitä on kerennyt ajatella asiaa vaikka miten päin, mutta totuus on, että tämä asia vaan välillä sattuu ja surettaa.
Olisi niin ihanaa, jos yhtään kohtalotoveria ei löytyisi (koska kellekään en tätä toivoisi), mutta jos joku on, niin olisi hienoa vaihtaa ajatuksia ja tunteita.
Tuutia*
Kommentit (2)
Meillä on myös maailman ihanin ja rakkain lapsi (ICSI) ja olisi ihana saada hänelle pikkusisko tai -veli. Kunpa vaan onnistuisi, toiveet ei ole kovin korkealla. Tuntuu niin pahalta kuulla noita kommentteja, et "kannattaa tehdä toinen/pienellä ikäerolla jne"... oksettaakin koko sana "tehdä" lapsia. Meilläkään kun ei moni hoidoista tiedä, tulee väkisinkin noita kommentteja. Välillä tekisi mieli täräyttää koko totuus päin naamaa, mutta kun ei ole yksin minun asiani.
Olen todella onnellinen pojastamme, näytti jo siltä, ettemme saa ensimmäistäkään lasta. Nyt kun on antanut itselleen luvan toivoa toista, tulee väkisin myös lapsettomuuden surun tunteet jälleen pintaan. Kuten edellinen sanoi, et auta kuin toivoa...
mutta täällä on yksi kohtalontoveri. Toivottavasti teillä on jo tärpännyt, mutta vuodatanpa tähän nyt omaa tuskaani kun ei tiedä mihin avautuis.
Myös meillä on 08 syntynyt ihana lapsi, toisen yritystä takana reilut kaksi vuotta. Esikoinen sai alkunsa hurjan helposti, toista ei sitten millään kuulukaaan.
Menkat alkavat säännöllisesti kuin kello :( Joka kuukausi toivoo, mutta kun menkkoja edeltävät oireet alkavat tietää pelin olleen menetetty sen kierron osalta. Välillä yrittää olla ajattelematta koko asiaa, unohtaa muka.. mutta ei sitä pysty.
Kaipaan hirveästi toista lasta. Lapsikin on alkanut kysellä ja toivoo kovasti pikkusisarusta.
Satuttaa jotkut useampien lasten äitien/isien ajattelemattomat kommentit, "tehkää leikkikaveri..",Kannattaa "tehdä" lapset pienellä ikäerolla jne jne. Satuttaa välillä myös nähdä raskaanaolevia ihmisiä, ja tekee vaikeaa iloita ystävien raskauksista, vaikken sitä näytäkään.. Moni ei tästä meidän tilanteesta tiedä, siitä on aika hankala puhua.. :( Yritän ajatella että ei toisten onni ole meiltä pois, eikä minun tarvitsisi toisia kadehtia mutta ei sitä saa ajatuksiaan pohjimmiltaan muutettua.
Ei auta kuin toivoa ja rukoilla että meille vielä toinen lapsi suotaisiin.