Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmettä teemme 8 v pojan kanssa? Asiallisia vastauksia kiitos!
21.08.2011 |
Meillä on tokaluokkalainen esikoinen joka on lapsesta lähtien ollut lukutoukka. Tällä hetkellä hän on matematiikassa paaaaljon muita edellä, lukee valtavasti tietokirjoja ja sen vuoksi tietää hyvin paljon linnuista, kaloista, kasveista, sienistä, mineraaleista jne. Siis niin paljon, että jos vieras ihminen tapaa poikamme, hän usein katsoo suu auki kun poikani pitää luentoaan :) Kaikki hyvin siis MUTTA...
Lapsellamme on aivan valtava kontrolloimisen tarve ja mikäli hän ei esim. tiedä missä järjestyksessä asiat tehdään hän hermostuu. Jos olemme uudessa paikassa tai esim. ulkomailla hän on hyvin peloissaan ja huolissaan. Kotona kontrolloimisen pakko ilmenee välillä raivareina ja itkuna " en koskaan tee mitään oikein".
Koulussa hänellä on kavereita ja hn on sosiaalinen mutta haluaa olla ensimmäinen kaikessa -> huolimattomuutta. Opettajan mielestä hän on vain huonosti kasvatettu ja haluaa tuoda liiaksi omaa osaamistaan esille.
Miten voisin auttaa lastani? Mistä löytäisin neuvoa sillä lapsen koulussa ei ole resursseja järjestää mitään apuja lapselle, joka näennäisesti pärjää kaikessa hyvin mutta on vain "huolimaton ja levoton" ja "huonosti kasvatettu". Minä taas haluaisin auttaa poikaani, joka on oikeasti todella älykäs mutta tarvitsisi monessa jutussa tukea.
Kommentit (21)
Tukea lapsesi varmasti tarvitseekin, muuten hän voi syrjäytyä myöhemmin, vaikka hänellä nyt onkin kavereita. Jos on aina "pakko" olla paras, se varmasti kostautuu myöhemmin, samoin tuo oman erinomaisuuden ja tietämyksen esilletuominen on oikeasti ongelma (kokemusta on).
Jos perheneuvolasta ei ole apua, etsisin lapselle terapeuttia, jonka kanssa harjoitella näitä hänelle vaikeita asioita.
Akateeminen osaaminen kun ei yksinään riitä onnelliseen elämään, ne toiset taidot ovat tärkeämpiä.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitenkään halua diagnosoida, mutta poikasi kuulostaa hyvin paljon minun 8-vuotiaalta pojaltani, jolla viime vuona diagnosoitiin asperger.
Että lapsi on huonosti kasvatettu?
Vai onko tässä jälleen yksi mamma joka vetää todella tylyjä päätelmiä?
Pieni palaveri opettajan ja rehtorin kanssa voisi olla paikoillaan? Varsinkin jos kasvatusta haukutaan.
Ehkä sun lapsi on vaikka ADHD tai sillä on vaikka autismi?
poika, nyt kolmasluokkalainen, joka on hyvä esim matikassa, sai viime vuonna vaikeamman kirjankin kun osasi normikirjasta niin hyvin. mutta ongelma on se, että pitkää olla joka paikassa se ensimmäinen ja suuna päänä ja äänessä koko ajan. jos siskoltaan jotain kysyn, niin poika vastaa jo ennenkuin olen lauseen lopettanut. myös suuttuu äärimmäisen nopeasti esim jos ei saa tahtoaan läpi ja haukkuu jne..
vaikeata tämä lapsen kasvatus...
tuo pettymyksen sieto olisi tärkeä taito sille lapselle opettaa. Pelailkaa jotain lautapelejä yhdessä, etkä anna hänen ainakaan tahalleen voittaa. Näin meitä aikoinaan mm. neuvottiin tekemään.
Mulla aika samanlainen 10v lukee myös oikeastaan vaan tietokirjoja, historiasta on kiinnostunut ja avaruudesta jne. Meidän pojalle myös rutiinit on tärkeitä ja tuo selvyyttä arkeen, kuulosti kuvauksesi hirmuisesti meidän lapselta, joka on erityislapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuli mulle heti mieleen lapsen kuvauksesta. ehkä olsi syytä tutkia ja sulkea pois se vaihtoehto ensin ja miettiä sen jälkeen menikö kasvatuksessa jotain pieleen
varmaani tsekin huomannut, että pojallasi on "hieman" autistisille ominaisia piirteitä. Oisko jotain sellaista. Autismiakin on monen eri tasoista ja vaikka se asperger-diagnoosi pukataankin usein kuvioihin, niin tässä se voisi olla jopa yksi vaihtoehto, joka kaipaa toki tutkimuksia.
Voi olla myös niin, että poika tuntee itsensä jostakin syystä turvattomaksi. Siksi tuo hakeutuminen tieteen maailmaan, jossa on varmoja oikeita vastauksia, siksi hallinnantarve ja uuden pelko.
Pärjääkö poka taide-aineissa, joissa ei ole yhtä selkeästi oikeita vastauksia ja joissa tunteet ovat enemmän pelissä?
Tuota huono kasvatus-juttua en ymmärrä ollenkaan. Ope on siis sanonut sinulle että poikasi on huonosti kasvatettu? Joka tapauksessa aloittaisin puhumalla open kanssa. Hänhän on pojan kanssa monta tuntia joka päivä ja hänellä on kokemusta isosta määrästä lapsia. Luulisi hänellä olevan jotain ajatuksia jos istahdatte keskustelemaan. Jos hän on tolvana, niin lopetat keskustelun saman tien.
Pojallasi saattaa olla Asperger, se olisi hyvä selvittää.
Toisaalta, jos hän nauttii tieteestään, on tosi tylsää jos hän kokee sen olevan aikuisten mielestä joku "vika".
En osaa muuta neuvoa kuin keskusteluja ja mahd. tutkimuksia. Toivottavasti asia selviää. :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuo viittaa autismin kirjoon, Aspergeriin, tms. En tiedä, miten näitä juttuja kouluikäisten kanssa viedään eteenpäin (omani on eskarissa), mutta ykkösjuttu on tiedostaa, että kysymys on pysyvistä luonteenpiirteistä, joiden kanssa lapsen on opeteltava elämään. Nyrkkisääntö on, että puolet toimenpiteistä kohdistetaan lapseen, puolet toimintaympäristöön (eli kouluun).
Koululle pitää tehdä selväksi, että vika ei ole kasvatuksessa, vaan meitä on erilaisia ja lapsella on myös oikeus olla sellainen kuin on. Lapsellesi säännöt ovat tärkeitä ja sitä pitää koulussakin hyödyntää, ei hän halua rikkoa sääntöjä tai olla muutenkaan hankala. Hänelle pitää vain joskus ihan kädestä pitäen kertoa, mitä häneltä kulloinkin odotetaan. Jos hän ei sitä tiedä, hän hätääntyy, menee pois tolaltaan, yrittää luoda maailmaan järjestystä komentelemalla ja määräilemällä. Muut taas kokevat tämän käytöksen hyvin häiritsevänä.
Eli siis, ennakointi on kaiken a ja o. Lapsella pitää olla koko ajan sellainen tunne, että hän tietää, missä mennään. Koulun suuntaan kannattaa asiaa hoitaa sillä ajatuksella, että pyrkii helpottamaan paitsi oman lapsen, myös koko luokan ja varsinkin opettajan elämää. Koulussa koetaan helposti erityislasten vanhemmat ylimääräisenä riesana, ihmisinä, jotka ovat vaatimassa lapsilleen erityiskohtelua ja kuormittamassa opettajia. Siksi heille pitää koko ajan korostaa, että tarkoitus on helpottaa eikä hankaloittaa koko luokan elämää.
Monet asiat, jotka ovat erityislasten kanssa välttämättömiä, ovat tavallisistakin lapsista kivoja.
Minusta tuo viittaa autismin kirjoon, Aspergeriin, tms. En tiedä, miten näitä juttuja kouluikäisten kanssa viedään eteenpäin (omani on eskarissa), mutta ykkösjuttu on tiedostaa, että kysymys on pysyvistä luonteenpiirteistä, joiden kanssa lapsen on opeteltava elämään. Nyrkkisääntö on, että puolet toimenpiteistä kohdistetaan lapseen, puolet toimintaympäristöön (eli kouluun).
Koululle pitää tehdä selväksi, että vika ei ole kasvatuksessa, vaan meitä on erilaisia ja lapsella on myös oikeus olla sellainen kuin on. Lapsellesi säännöt ovat tärkeitä ja sitä pitää koulussakin hyödyntää, ei hän halua rikkoa sääntöjä tai olla muutenkaan hankala. Hänelle pitää vain joskus ihan kädestä pitäen kertoa, mitä häneltä kulloinkin odotetaan. Jos hän ei sitä tiedä, hän hätääntyy, menee pois tolaltaan, yrittää luoda maailmaan järjestystä komentelemalla ja määräilemällä. Muut taas kokevat tämän käytöksen hyvin häiritsevänä.
Eli siis, ennakointi on kaiken a ja o. Lapsella pitää olla koko ajan sellainen tunne, että hän tietää, missä mennään. Koulun suuntaan kannattaa asiaa hoitaa sillä ajatuksella, että pyrkii helpottamaan paitsi oman lapsen, myös koko luokan ja varsinkin opettajan elämää. Koulussa koetaan helposti erityislasten vanhemmat ylimääräisenä riesana, ihmisinä, jotka ovat vaatimassa lapsilleen erityiskohtelua ja kuormittamassa opettajia. Siksi heille pitää koko ajan korostaa, että tarkoitus on helpottaa eikä hankaloittaa koko luokan elämää.
Monet asiat, jotka ovat erityislasten kanssa välttämättömiä, ovat tavallisistakin lapsista kivoja.
kehoitan sinua viemään poikasi tutkimuksiin. Kuulostaa kyllä ihan täysin asperger lapselta
T:autististen lasten kouluavustaja ja 9v asperger tytön äiti
p.s meilläkin yritettiin vinkata että kasvatuksessa vikaa mutta en antanut periksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehen sukulainen just samanlainen tapaus ja hänellä todetu kyseinen oireyhtymä
jos hän on noin älykäs ja mielenkiinnon kohteet on tieto ja sivistys, ei ole kumma, että jokin toinen osa-alue (sosiaaliset taidot) laahaa jäljessä. Poikasi on lapsi ja vasta kehittymässä, ja eri alueet kehittyy eri tahtiin.
Yliopistot ja maan johto on täynnä juuri näitä älykköjä, jotka aikoinaan koulussa erottuivat älykkyytensä ja erilaisen käytöksensä vuoksi.
Aina ei tarvi olla diagnoosia, jos ei ole samalainen kuin muut. Tämä on nykyistä tasapäistämistä, että kaikkien pitäisi ollan samanlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme jotenkin niin totaalisen yksin tämän asian kanssa. Kun ensimmäisen kerran sanoin opettajalle asiasta, minua pidettiin vain hysteerisenä äitinä joka halusi korostaa lastaan. Juttelin viime talvena opettajan kanssa lapsestani mutta tulos oli aina sama: lapseni on huolimaton, tuo itseään liikaa esille ja hänen on pakko opetella sietämään sitä ettei osaa ja kotona pitäisi panostaa kasvatukseen (arvatkaa olenko tehnyt kaikki mahdolliset temput jo kotona). Lienee tarvitsee kertoa, että opettaja on hyvin nuori nainen joka ei oikein saa luokkaa kuriin...
Olen yrittänyt sanoa, että haluamme tukea lapsellemme ja jos hän möykkää tunneilla, se on ehdottomasti taito, jota täytyy harjoitella mutta ei lyttäämäällä.
Kesäreissumme ulkomaille oli todella raskas, sillä esikoisemme oli koko ajan hyvin huolissaan ja peloissaan. Jos jaksoin tehdä tarkan aikataulun joka päivälle, kaikki meni hyvin mutta pienimmäkin poikkeamiset siitä aiheuttivat valtavaa stressiä ja panikointia. Nyt poikamme tulee päivisin yksin kotiin ja on siellä pari tuntia yksin koulun jälkeen. Keinona tässä auttavat laatimani aikataulu ja kuvat, muuten kun esikoiseni unohtaa kaikki käytännönasiat eikä halua olla yksin ilmaan selvää järjestystä.
Ensimmäisenä toimena täytynee jutella opettajan kanssa mutta tiedän jo, ettei se johda mihinkään. Mihin siis voisin ottaa yhteyttä seuraavaksi? Mistä löytäisin tietoa esim. yksityisistä terapeuteista sillä suoraan sanoen pelkään perheemme "leimautumista" seurattaviin perheneuvolassa.
voi sanoa lapsesta, että hän on vain huonosti kasvatettu?? Ammatti-ihminen ei saa koskaan tehdä niin. Pojallasi on selkeästi piirteitä mm. autismista tai aspergerista. Sinuna kääntyisin esim.- perheneuvolan puoleen, josta apua ja neuovja saa varmasti. Poikasi tarvitsee aikuisen opastusta oman toimintansa kontroilloimiseen ja ohjaamiseen, ei mitään sen kummempaa. Ei ole ollenkaan huono asia, että lapsi tietää paljon asioista ja haluaa ottaa asioista selvää. Nämä kaikki pitää sitten viedä myös pojan opelle tiedoksi, jotta myös hän osaa ohjata lasta oikein. t. luokanopettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni kävi siellä joitain kertoja 5-6v tyttärensä kanssa, koska ei kokenut saavansa lastaan "kuriin", sisareni kävi omia lapsuudenaikaisia traumojansa selvittelemässä ja itse kävin tyttäreni kanssa puhumassa siellä kiusaustapauksessa.
Missään näistä tapauksissa ei käynn(e)istä seurannut mitään "leimautumista".
Terapeutteja löytyy esim. täältä: http://www.psyli.fi/tietoa_psykologeista/etsitko_psykologia
Totta varmaan, että perheneuvola olisi hyvä paikka aloittaa. Tarvitsenko sinne jonkin lausunnon esim. koulusta vai voinko vain varata ajan? Eli pitääkö opettajalta pyytää esim. selvitys miten lapseni käyttäytyy koulussa vai miten? Anteeksi tyhmä kysymys :) Esikoiseni on nimittäin välillä aika raskas tapaus koko perheelle ja hänen käytöksensä vaikuttaa koko 5-henkiseen perheeseemme.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lok00…
Siellä lukee mm.
Perheneuvolan periaatteita on, että perheen tulee itse ottaa sinne aktiivisesti yhteyttä. Terveydenhoitaja tai lääkäri voi toki suositella sen palveluita, mutta sinne ei kirjoiteta varsinaista lähetettä. Perinteisesti perheneuvola toimii terveydenhuollon ulkopuolella: siellä työskentelevät työntekijät eivät siis pääse lukemaan terveyskeskuksen potilasasiakirjoja, eikä se anna ulkopuolisille tietoja ilman vanhemmilta saatua lupaa.
Palveluita joudutaan usein jonottamaan. Toisaalta perheneuvolaa voidaan pitää terveydenhuoltoa täydentävänä palveluna. Jos lapsen psyykkinen vointi vaatii kiireellistä paneutumista, perusterveydenhuollosta voidaan tehdä lähete perheneuvolan sijasta lasten- tai nuorisopsykiatriseen erikoissairaanhoitoon.
siellä saattaa olla jonoa eikä pääse kovin nopeasti. Kannattaa nostaa siis esiin tuen saamisen tärkeys.
Perheneuvola voi tehdä halutessasi myös koulun/opettajan kanssa yhteistyötä.
perheellenne,ap!Positiivinen asia on,että poika on älykäs.Silloin hänelle pystyy tosi hyvin perustelemaan ja selittelemään asioita,jos toimitaan miten toimitaan ja hän ymmärtää ne..
Meidän tyttö oli Lastenlinnassa 6 kuukautta osastolla hoidettavana syömishäiriöiden ja raivokohtausten vuoksi 9 vuotiaana. Tyttö on nyt 14 vee ja on luokkansa kärjessä mm. matikassa yhden pojan kanssa tasaväkisesti kilpaille. Hän on myös menossa huipulle futiksessa ja ratsastuksessa sekä eräässä muussakin taitolajissa.
Lastelinnan psykiatri voisi ohjata sinua oikeaan suuntaan jo puhelimessa. Tai jopa tehdä itse lähetteen tutkimuksiin.
varmaani tsekin huomannut, että pojallasi on "hieman" autistisille ominaisia piirteitä. Oisko jotain sellaista. Autismiakin on monen eri tasoista ja vaikka se asperger-diagnoosi pukataankin usein kuvioihin, niin tässä se voisi olla jopa yksi vaihtoehto, joka kaipaa toki tutkimuksia. Joka luokalla on yksi tai jopa 2 lasta joilla näitä piirteitä. toiset pärjää suht okei, eikä niiden pieniä omituisuuksia edes juuri noteerata, tyoiset saa diagnoosin ja toisia esim. syrjitään tai kiusataan, kun ovat "erilaisia".