Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa: eron tuska
14.09.2011 |
Musta tuntuu että mä kuolen. En muista mitään huonoja asioita, vaikka niitä oli. Tuntuu ihan mahdottomalta jaksaa elää yksin.
Kommentit (20)
Hitaasti, mutta varmasti se helpottaa! Päivä kerrallaan ja välillä minuutti kerralaan.. Mitään taikakeinoa ei ole millä nopeuttaa sitä prosessia, mutta parasta ehkä kaikessa on se, että matkalla oppii toodella paljon itsestään! Voimia ja jaksamista!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos yrität työntää sitä taka-alalle tai tukahduttaa sen, niin et pääse siitä ikinä eroo. Itke, itke, itke ja itke. Kokeile päiväkirjan pitämistä. Ryve kunnolla. Jotkut ohjeistavat miettimään juuri niitä hyviä asioita, jotta rypee vielä syvemmällä. Mitä enemmän nyt ryvet, sitä nopeammin se helpottaa.
Onko kyseessä itsesääli vai vitutus että sinä et kelpaa? Vai taloudellinen romahdus? Olitko henkisesti tai muuten riippuvainen miehestä? Miehiä on miljardeja, miksi juuri tämä saa sinut raiteiltaan?
Onko kyseessä itsesääli vai vitutus että sinä et kelpaa? Vai taloudellinen romahdus? Olitko henkisesti tai muuten riippuvainen miehestä? Miehiä on miljardeja, miksi juuri tämä saa sinut raiteiltaan?
on vain yksi äiti, yksi isä ja sitä niin kuvitteli, että myös yksi mies, joka on lasten isäkin?
Toiset tuntee syvemmin ja on vaikea luopua.
Hulluinta oli, että radiossa sanottiin eilen vai toissapäivänä, että eroja ei enää murehdita vaan, että ne nähdään positiivisena asiana??!!!
Huh huh!
Munkin tekisi mieli kuolla. En tahdo kestää tuskaa, kun puolisoni, elämäni nainen, jota rakastan äärettömästi, haluaa erota musta ☹
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus lasten huonoina päivinä kuuntelen moitteita erosta. Siitä onkin muuten jo kolme vuotta. Niin, mietin että millaista elämä olikaan. Aika häivyttää pahimmat muistot. Äskettäin mies sai raivohulluuspuuskan, kun hain lapsia kotiin. Äkkiä tuli kyllä muistot takaisin. Ja kylläpä karisi lasten mielestäkin ajan kultaamat muistot ja totuus iski päin näköä.
Kyllä siitä erosta selviää. Ajan kuluessa.
Eli sinut on jätetty, kun ajattelet noin. Exällä voikin sit olla vaan ne negatiiviset asiat mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Munkin tekisi mieli kuolla. En tahdo kestää tuskaa, kun puolisoni, elämäni nainen, jota rakastan äärettömästi, haluaa erota musta ☹
Tuota kun muistelee omalta kohdalta, ni eipä tee mieli taas mennä parisuhteeseen :(
Vierailija kirjoitti:
Jos yrität työntää sitä taka-alalle tai tukahduttaa sen, niin et pääse siitä ikinä eroo. Itke, itke, itke ja itke. Kokeile päiväkirjan pitämistä. Ryve kunnolla. Jotkut ohjeistavat miettimään juuri niitä hyviä asioita, jotta rypee vielä syvemmällä. Mitä enemmän nyt ryvet, sitä nopeammin se helpottaa.
Juuri tämä. Vello viikko- kaksi itsesäälissä, itke ja sure.
Jos koitat suoriutua tästä jotain ohituskaistaa, kaikki tuska saattaa iskeä nurkan takaa vuosienkin päästä lekalla vatsaan. Näissä asioissa pätee se vanha sanonta "minkä taakseen jättää sen edestään löytää".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, muistan tuon kammottavan tunteen. Ajattelin oikeasti, että kuolen mieluummin kuin jatkan elämää sen tuskan kanssa. Epätoivoa, vihaa, pelkoa ja surua. Mutta jopa minä pääsin lopulta sängynpohjalta ylös. Pitää vaan sinnitellä niin aika korjaa.
Elämä on kuin kirjasarja, kun toinen loppuu niin toinen alkaa. Jonkun ajan päästä ihmettelet, miksi ihmeessä jaksoitkin velloa surussasi ja roikkua ihmisessä joka sinusta ei välitä. Nenä pystyyn nyt, edessäsi ovat uudet seikkailut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun pitäisi saada jotain muuta ajateltavaa ja tekemistä. Anna ajan kulua, ota etäisyyttä koko asiaan (niin hyvässä kuin pahassa). Pidä itsesi kiireisenä, älä mieti turhia. Tottakai surutyö on tehtävä ja käytävä läpi, mutta sen voi tehdä monella tavalla. Ole hyvä ja lempeä itsellesi, ei ole syytä kituuttaa ja velloa menneessä. On mentävä eteenpäin, leuka pystyyn ja askel kerrallaan. Voimia jaksamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Munkin tekisi mieli kuolla. En tahdo kestää tuskaa, kun puolisoni, elämäni nainen, jota rakastan äärettömästi, haluaa erota musta ☹
Miksi?
Ajattele että se tyyppi oli mätti jätkä ja että sinä ansaitset arvoistasi seuraa. Etsi vaikka aluksi joku tosi hyvä rakastaja. ; )
Ap, tunnen tuskasi. Meillä myös ero meneillään enkä tahdo millään kestää tätä hirveää oloa. Ajattele, että sinulla on kohtalotovereita - montakin.
Unohda "päivä kerrallaan" -ohje, ota ihan vain pieniä askelia, hetki kerrallaan. Keskity vain siihen, mitä olet sillä hetkellä tekemässä. Jos olet tyhjentämässä astianpesukonetta, mieti vain sitä. Jos alkaa kesken kaiken itkettää, anna sen tulla. Lääkäri on sanonut, että itkeminen oikeasti auttaa fyysiseenkin oloon, se vapauttaa stressihormonia kehosta.
Minkä tekeminen on tuottanut sinulle iloa? Ryhdy siihen, vaikkei jaksaisikaan tai välittäisikään.
Tässä vielä lohduttava runo Eeva Kilven sanoin:
"Nukkumaan käydessä ajattelen:
huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:
Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun."
Voimia ap:lle ja meille kaikille eron keskelle ja sen jälkeen.
Tuntuu tällä hetkellä, että sielu on kuollut. Pitkän suhteen jälkeen vaimoni jätti minut yhtäkkiä. Toinen mies katsottuna hänellä. Yhteisiä lapsia myös. Tuntuu, että koko identiteetti on romahtanut.
Kaipa sitä piti toista itsestään selvänä, kun näin sattuu.
Sairastuin vakavaan sairauteen, sain tarvittavat hoitotoimet ja nyt 5 vuoden kuluttua olen edelleen hengissä ja palaamassa työhön. Vaimo ilmoitti eroaikeistaan puolitoista vuotta sitten ja erilleen muutto oli lokakuussa. Seuraavan maaliskuun aikana sain tervehtyneen paperit keuhkosyövästäni. Yli 45 vuotta yhteistä aikaa loppui kun tuli hieman vastoinkäymisiä. Elämän päämäärät hupenivat ja kaikki olikin turhaa. Tuska on joskus sietämätön. Loppuukohan se koskaan.
Niin minustakin tuntui.. Mutta pikkuhiljaa ajan kanssa se helpottaa. Yksi apu oli esimerkiksi,että luin jostain, missä oli neuvoja masentuneille, että jokaisesta päivästä pitäisi löytää jotain hyvää oli se miten pientä tahansa ja kirjoittaa se ylös. Esimerkiksi että tänään oli hyvä ilma ja lintu lauloi kauniisti.. niin pientä se voi olla! Ja aina miettiä mikä tässä päivässä oli hyvää. Niin pääsee vähä vähältä eteenpäin, vaikka kaikki tuntuu ihan paskalta ja turhalta.. Ja toisaalta minua auttoi eteenpäin viha exää kohtaan, vaikkei se kovin "jees" olekaan..