Mä en kestä, eroa ajattelen nykyään melkein koko ajan.

Pakko purkaa vähän tänne, en halua puhua näistä ajatuksista (vielä) kenellekään tutulle.



Olemme olleet naimisissa 6 vuotta, yhdessä 10. Lapset 7v. ja 5v.



Tietyt piirteet miehessä on alkanut niin paljon ärsyttämään etten kestä kohta enää. Hän on äkkipikainen, kiihtyy siis sekunnissa mutta lauhtuukin kyllä pian. Ei myöskään välitä, kenen seurassa hermostuu.



Jos on huonolla tuulella, näyttää sen kaikille (myös vieraille). Jostain syystä tuota minun on todella vaikea kestää nykyään. Jos meillä on vaikka vieraita, niin mies saattaa olla naama mutrussa koko ajan. Vastaa tylysti toisille, jopa vittuilee sillä tavalla ettei toinen sitä välttämättä ymmärrä. Minä sitten koetan näytellä "iloista vaimoa", vaikka oikeasti tekisi mieli huutaa että miksi olet noin epäkohtelia.



Kotona huomauttelee minulle nykyään usein, että miksi täällä on niin sotkuista, miksi on likatahroja ruokapöydällä. Ja jos mulla sattuu unohtumaan vaikka tyhjä maitopurkki pöydälle niin siitähän pitää sanoa. Sitä ei voi laittaa kaikessa hiljaisuudessa pois. Mun on lopettava se homma, mitä olen tekemässä ja mentävä laittamaan se roskiin.



On tosi paljon tietokoneella tai katsoo telkkaria. Tästä on puhuttu, se mitään auta. Lapsille puhuu tietokoneen takaa, ei oikeasti kuule yhtään mitä ne puhuu.



Mä en tiedä, mitä tässä pitäisi tehdä? Sekavaa tekstiä varmaan tuokin, tuntuu hankalalta laittaa sanoiksi kaikki se mitä tunnen.



Lapset pitää minua vielä tässä, en haluaisi perhettä rikkoa, mutta tuntuu että minussa kasvaa pian vain vihaa ja inhoa?



On hänessä tietysti hyvääkin, ja minussa ihan varmasti pahaa. Hän auttaa jonkin verran kotitöissä ja .. apua, en keksi enää mitään muuta!



Jos joku vaan jaksoi lukea, niin auttakaa!