Kenellä muilla kätilö mokaillut?

En jaksa kovin yksityiskohtaisesti selittää, mutta synnytys oli pitkä ja tuskainen, ja kätilö täydellisen välinpitämätön, suorastaan aggressiivinen. Ärähteli vain minulle. Laittoi sellaisen oksitosiinimäärän tiputuksessa, että olin koko synnytyksen ajan kokovartalokrampissa - täysin tarpeetonta, koska supistukset olivat säännölliset ja hyvät. Ompeli epparihaavan epästeriilisti (mm. pudotteli välineitä eikä puhdistanut niitä), joten se tulehtui. Kirjasi synnytyksen tiedot päin honkia.



En jaksanut valittaa, olin niin huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen. Kätilöä ei ilmeisesti vaan kiinnostanut tehdä työtään.

Ihan mukava nuori nainen oli, ei sinänsä mitään valittamista, MUTTA... Loppuvaiheessa ponnistusta huusin hänelle että leikkaa nyt perkele,se repee,ei mahdu,sattuu.. Tämä totes vaan, että "no katsotaan tarvitseeko sitä leikata" eikä mennyt pitkään siitä, kun riks raks ja poks,repesi paikat,onneks ei kuitenkaan hirveän pahasti. Noh,sitten rupesi ompelemaan repeämiä, työnti puudutus ainetta, mieheni mukaan "pingispallon verran" ja alkoi tunkea neulaa ja sikäli älähdin että AI! Joka toinen neulanpisto tuntui.. Kyllä ei paljon naurattanut.

hän ehtii saada synnytykseni valmiiksi omalla työvuorollaan. Minulla ei ollut ponnistamisen tarvetta. Työnteli sitten kohdunkaulan reunoja pois edestä, kun tosiaankin jouduin aloittamaan ponnistamisen liian aikaisin. Joutui tekemään epparinkin, yli tunnin ponnistamisen jälkeen, mutta syntyihän vauvani hänen vuorollaan. Vauvaa tuli pesemään ja minua ompelemaan seuraava vuoro.



Ensikertalaisena en osannut epäillä, että kätilö voi tosiaankin käskeä ponnistamaan ilman tarvettakin, kunhan vai sopii hänen aikatauluunsa niin parhaiten! Seuraavassa synnytyksessäni paukaisinkin takaisin, että "vauvalla on kaikki kunnossa, eikö? Siis odotan ponnistamisen tarvetta!" (Oli sama kätilö, ja tiesin työvuoron ehtivät vaihtua. Onneksi ponnistin vasta toisen kätilön saavuttua ja voimakkaan ponnistamisen tarpeen tultua).

sinänsä mokaillut,mutta vuoron vaihtuessa säikähdin kätilöä,joka oli mukava,mutta...hm..yksinkertaisen oloinen,en siis luottanut ensi näkemältä.Pyysin kurkkausta että saisin spinaalin johon tämä kätilö sanoi,että vastahan sut katsottiin.

Vaatimuksesta katsoi,ja lähti äkkiä hakeen lääkäriä,sanoin että saisko toisen kätilön onnistui onneksi.

hieman yli tuntia ennen kuin kätilön työvuoro vaihtuisi. Vaikkei ponnistuttanut yhtään ja vauvalla oli kaikki hyvin. Ponnistin sitten tunti 20min ja lopulta sain pakerrettua vauvan ulos. Tokassa synnytyksessä sain odottaa ponnistamisen tarvetta ja se sujuikin sitten ihan eri malliin.

Aloin tuntea heti ponnistamisen tarvetta ja siinä ponnistaessani kätilö päätti vaihtaa vuoroa. Siinä kun työnsin tuskissani vauvaa ulos tuli uuteen vuoroon tullut kätilö esittelemään itsensä! Minuutissa oli vauva sen jälkeen ulkona.

Aikamoista touhua.

Aina kun lapsi syntyy, tarvitaan paikalle hetkellisesti 2 kätilöä. Siksi se toinen tuli siihen ja esitteli myös (luonnollisesti) itsensä.

Harmi, että synnytys on edennyt noin nopeasti, mutta ei tuo nyt pahalta kuulosta. Hyvin samalta, kun oma toinen synnytykseni. Ensimmäinen kestikin sitten pitkään ja oli paljon pahempi kokemus.

Kannattaa myös huomioida, että kätilöt hoitavat useampaa salia ja vuoroa vaihtaessa täytyy jokaisen salin tilanne käydä läpi. Siksi synnyttäjät joutuvat olemaan välillä kaksin tukihenkilön kanssa.

Loppuvaiheessa ponnistusta huusin hänelle että leikkaa nyt perkele,se repee,ei mahdu,sattuu.. Tämä totes vaan, että "no katsotaan tarvitseeko sitä leikata" eikä mennyt pitkään siitä, kun riks raks ja poks,repesi paikat,onneks ei kuitenkaan hirveän pahasti. Noh,sitten rupesi ompelemaan repeämiä, työnti puudutus ainetta, mieheni mukaan "pingispallon verran" ja alkoi tunkea neulaa ja sikäli älähdin että AI! Joka toinen neulanpisto tuntui.. Kyllä ei paljon naurattanut.

ja ompeluni. Mun alapää ei tosiaan puutunut ja tunsin jokaisen neulanpiston. Ei ollut kivaa, vaikka puudutetta laitettiin lisää vielä.

mutta ei tosiaan varmaankaan välttämättä tahallista välinpitämättömyyttä, vaikka siellä synnytyssalissa onkin varmasti yksinäinen ja tuskainen olo ollut.



Nimittäin mietin omalle kohdalleni tuota aloittajan tapausta, kun kävelin synnärille tuli supistuksia neljän minuutin välein, mutta en ollut mitenkään erityisen kivulias, tulin vaan siksi kun luulin että lapsivesiä on ehkä mennyt ja supistukset on kuitenkin aika tiheät. No, kätilo oli jo melkein ovelta käännyttämässä minua takaisin kotiin, kun olin "niin hyvävointisen näköinen", mutta otti sitten kuitenkin sisään, siihen johonkin sivuhuoneeseen "käyrille".



Vartin verran siinä odottelin, ennen kuin kätilö ehti takaisin, tutki kohdunsuun tilanteen ja totesi että olin jo 5 cm auki, ei olisi tätäkään meinannut uskoa kun "olin niin hyväkuntoinen". Kätilö epäilikin että kohdunsuu on alkanut aukeamaan jo edellisen sisätutkimuksen jälkeen useampi päivä vai jopa viikkoja aiemmin, en nyt muista. Kuitenkin koska kohdunsuu ei varmaan ole auennut nopeasti tähänkään asti, ei ollut vielä mitään kiirettä, odotelkaa tässä niin kohta pääsette synnytyssalin puolelle, menikö siinä vielä sitten toinen puolisen tuntia kävellen. Niin ja lapsivedet eivät olleet menneet, vaikka jotain sen suuntaista luulin kotona tapahtuneen.



Melkein heti synnytyssaliin päästyä pyysin jotain puudutusta kun selkää särki mielestäni sen verran ja olin väsynyt kävelemiseen. Sain aqua-rakkulat, jotka toimivat kyllä, mutta se jomottava selkäsärky olikin sitten paljon mukavampi vaihtoehto kuin kohdun supistelusta johtuva tosi voimakas kipu, jonka tunsin heti kun selkä "puutui", joten pyysin sitten heti perään jotain vahvempaa, ehdotettiin epiduraalia. Tässä välissä ei enää kohdunsuun tilannetta tarkastettu, "koska juurihan se katsottiin.



Epiduraalin jälkeen ponnistamisen tarve tuntui muttei se kuulemma vielä sitä tarkoita että ponnistaa pitäisi. Olin niin väsynyt, että nukuin tunnin tai puolitoista, käänsin kylkeä ja lapsivedet meni, kätilö tuli ja totesi yllättyneenä että olen 10cm auki, kysyi ponnistuttaako. Sanoin ettei sen enempää kuin epiduraalin saamisen jälkeenkään. Lapsi syntyi siitä sitten hyvin nopeasti, terveenä ja kaikki meni hyvin.



Kuitenkin epäilen jälkeen päin, ja tämä on vain omaa spekulaatiotani, että aukesin nopeasti sen ensimmäisen tutkimuksen ja epiduraalin saamisen välillä, ainakin oma olotila oli sellainen, että nyt alkoi tapahtua. En usko siis että epiduraalia olisi enää minulle annettukaan, jos kohdunsuun tilanne olisi siinä vaiheessa tarkistettu. Ja varsinkin jos olisin vain jatkanut kävelemistä nukkumisen sijaan, uskon että lapsi olisi syntynyt hyvin pian sinne synnytyssaliin tultua. Tunsin nimittäin ponnistamisen tarpeen hyvin heti kun epiduraalin sain ja kipu väistyi, ja se oli samanlainen koko ajan, olin vain niin väsynyt että nukuin silti. Kaikki meni hienosti, ja oli ystävällistä henkilökuntaa koko ajan paikalla, en valita mitään.



Mutta mietin itsekin että miten tuskaisen oloisena sinne laitokselle pitäisi mennä, että kätilö heti näkisi että nyt on lapsi tulossa :D. Jospa ketjun aloittaja oli kuitenkin kätilön silmään ihan normaalisti käyttäytyvä synnyttäjä, ja sitten sattui olemaan kiirettä sen verran ettei ehtinyt nähdä miten tuskainen olo oikeasti oli, siinä ensimmäisten kymmenien minuuttien aikana kuitenkin kirjataan sisään ja tehdään tilaa jne, siinä ehtii sopivassa vaiheessa olevalle synnyttäjällekin tapahtua kätilöiden näkymättömissä paljon asioita, varsinkin jos on vuoro vaihtumassa ja pitää briiffata seuraavaa, tarkastaa ehkä niitä muita synnyttäjiä myös.

Toisen lapseni hengitys vaikeutui kun han makasi syntyman jalkeen rinnallani. Katilo kiikutti vauvan pois, ja lupasi tulla ilmoittelemaan tilanteen kehittymisesta.



Toista tuntia ehdimme mieheni kanssa olla kahdestaan salissa ihmettelemassa, toki pelkasimme pahinta.. etta kukaan ei ehdi tulla kertomaan meille mitaan kun vauvaa yritetaan elvyttaa. Itse olin siina viela verisena, en tiennyt olisiko ollut ok nousta vaikka suihkuun. Soitettiin kutsukelloakin, mutta siihen ei reagoitu.



Vihdoin mies lahti etsimaan jotakuta joka tietaisi vauvastamme. Vauva loytyikin teho-osastolta happikaapista, hanelle oli tullut rajussa synnytyksessa ilmarinta. Synnytysta hoitaneet katilot olivat lahteneet kotiin, meidat oli yksinkertaisesti unohdettu.



Ikava tapaus, mutta loppu hyvin kaikki hyvin!

Nimittäin olen 3 synnyttänyt syöksynä eli vähän yli tunnin päästä supistusten aloittamisesta. Ja joka kolme kertaa on kätilöt olleet yhtä yllättyneitä, että homma voi edetä noin nopeaa ja minä en ole kivuliaan näköinen ja miten se nyt aukes kun vasta katsottiin. Ja eihän sitä nyt vielä voi ponnistaa kun et edes näytä siltä. Makoile nyt rauhassa, voi kauhea se onkin auki.



Luulisi synnytyksiä olevan sen verran monta viikossa, että ammattitaito lisääntyisi, eikä aina yllätettäisi housut nilkoissa kätilöitä sillai, että voi kun yllätyttiin, miten se nyt näin.



En voi ymmärtää, että joka kerta olivat yhtä ihmeissään, että miten se nyt syntyy kun vasta vilkaistiin ja ei ollut vielä auki.



Ajatelkaa jos kaupan kassakin vain sanoisi, että et sinä nyt voi vielä maksaa kun ei sitä noin nopeaa voi lompakostaan pankkikorttia onkia. Odottele nyt vain rauhassa. Ja sitten oltaisiin yllättyneitä, että kas vain, miten se nyt noin osasi nopeaa sen tunnusluvun näppäillä kun näytti ihan tyhmältä ja yksinkertaiselta asiakkaalta. Sekö osasikin korttia käyttää.

Toisen lapseni hengitys vaikeutui kun han makasi syntyman jalkeen rinnallani. Katilo kiikutti vauvan pois, ja lupasi tulla ilmoittelemaan tilanteen kehittymisesta.

Toista tuntia ehdimme mieheni kanssa olla kahdestaan salissa ihmettelemassa, toki pelkasimme pahinta.. etta kukaan ei ehdi tulla kertomaan meille mitaan kun vauvaa yritetaan elvyttaa. Itse olin siina viela verisena, en tiennyt olisiko ollut ok nousta vaikka suihkuun. Soitettiin kutsukelloakin, mutta siihen ei reagoitu.

Vihdoin mies lahti etsimaan jotakuta joka tietaisi vauvastamme. Vauva loytyikin teho-osastolta happikaapista, hanelle oli tullut rajussa synnytyksessa ilmarinta. Synnytysta hoitaneet katilot olivat lahteneet kotiin, meidat oli yksinkertaisesti unohdettu.

Ikava tapaus, mutta loppu hyvin kaikki hyvin!

Aika ihmeellistä touhua, että juuri synnyttänyt ihminen jätetään yksin yli tunniksi, eikä edes kellon soittoon vastata! Siinä kyllä käynyt moka...

Mutta yleensä on kyllä lastenlääkräin homma tull ailmoittamaan vanhemmille lapsen voinnista, heti kun tilanne sen sallii, eli kyllä ennemmin lääkärin kuin kätilön moka.

tarkistettu kohdunkaulan tilanne ennen saliin siirtymistä. siitä voi jo paljon päätellä. tuli kurja mieli puolestasi.

tippaan kun synnytys uhkasi alkaa. Parin päivän seurannan jälkeen minut vietiin synnytyshuoneeseen saamaan vahvempaa droppia jonka piti pysäyttää supistukset kunnolla - kätilö laittoi käynnistystipan! 42min ja tyttö syntyi! Onneksi oli terve ja vahva eikä meille käynyt kuinkaan.

tippaan kun synnytys uhkasi alkaa. Parin päivän seurannan jälkeen minut vietiin synnytyshuoneeseen saamaan vahvempaa droppia jonka piti pysäyttää supistukset kunnolla - kätilö laittoi käynnistystipan! 42min ja tyttö syntyi! Onneksi oli terve ja vahva eikä meille käynyt kuinkaan.

Muut ovat harmillisia tapahtumia.

tippaan kun synnytys uhkasi alkaa. Parin päivän seurannan jälkeen minut vietiin synnytyshuoneeseen saamaan vahvempaa droppia jonka piti pysäyttää supistukset kunnolla - kätilö laittoi käynnistystipan! 42min ja tyttö syntyi! Onneksi oli terve ja vahva eikä meille käynyt kuinkaan.

Tuossahan kätilö olisi voinut vaikka tappaa lapsen!

EIKÄ SEKÄÄN, ETTÄ SAMASSA VUOROSSA OLLUT HOITAA LOPPUUN. tIEDÄTTEKÖ ITSEKÄÄN, MITÄ HALUATTE, ARVON MAMMAT.

SH

Mä olen synnyttänyt kaksi lasta Kättärillä. Molemmat olivat nopeita synnytyksiä ja molemmilla kerroilla tuntui kätilöille olevan ihmetyksen paikka, että näinkö nopeasti asiat etenikin.



Ekalla kerralla aukesin 6 senttiin ilman lääkkeitä ennenkuin kätilö tarkasti tilannetta, mutta kaikki meni kuitenkin tosi hyvin ja synnytyksestä jäi hyvä mieli.



Toisella kerralla olimme synnytysalissa opiskelijan kanssa ja mulle tuli hirveä ponnistamisen tarve, mutta kätilöä ei löytynyt mistään. Oli mennyt hakemaan mulle epiduuralia tms. Sitten kun tuli paikalle olinkin jo kokonaan auki ja vauvalla sydänäänet laskeneet. Vauva napattiin nopeasti imukupilla eikä vaurioita ehtinyt tulla, mutta lisähappea vaavi kuitenkin tarvitsi.



Mutta siis tuntuu, että täällä muillakin, joilla on ollut nopeita synntyksiä niin ihan kuin kätilöt eivät olisi oikeasti tajunneet, että joillakin paikat oikesti aukeaa nopeasti ja vauvat tulevat vauhdilla. Kukaan ei tehnyt varsinaista virhettä tässäkään synnytyksessä, mutta kun tuli tunne, että kukaan ei usko, että vauva syntyy oikeasti just nyt - vaikka justhan ne paikat oli kiinni.

Ja itse kaksi lasta synnyttäneenä mulla ei kiinnosta paskankaan vertaa syntyykö lapsi vasta sitten kun on kätilö vaihtunut. Lapsi syntyy kun syntyy, eikä sen mukaan miten kätilön työvuoro päättyy.



Kertoisitko mitä kohtuutonta on vaatimuksessa tarkistaa kohdunsuu uudestaan "vaikka on hetki sitten katsottu" jos äitistä tuntuu että kyllä kai se ponnistuttaa? Onko se arvon kätilöille niin hankala tunkea kätensä sinne värkkiin? Oisko aihe vaihtaa alaa, jos ei nappaa?

Mulle kåtilö sanoi 1996,että En minä sinua ole kipeäksi tehnyt,kun ulisin kivuissa.

Vierailija kirjoitti:

Loppuvaiheessa ponnistusta huusin hänelle että leikkaa nyt perkele,se repee,ei mahdu,sattuu.. Tämä totes vaan, että "no katsotaan tarvitseeko sitä leikata" eikä mennyt pitkään siitä, kun riks raks ja poks,repesi paikat,onneks ei kuitenkaan hirveän pahasti. Noh,sitten rupesi ompelemaan repeämiä, työnti puudutus ainetta, mieheni mukaan "pingispallon verran" ja alkoi tunkea neulaa ja sikäli älähdin että AI! Joka toinen neulanpisto tuntui.. Kyllä ei paljon naurattanut.

ja ompeluni. Mun alapää ei tosiaan puutunut ja tunsin jokaisen neulanpiston. Ei ollut kivaa, vaikka puudutetta laitettiin lisää vielä.

ehkäsy tai sterkka ettei tuu lapsii enää.