Ottaako kotiäitiys koville, mikset mene töihin tai opiskelemaan?

Työn ja opiskelun ja perheen yhteensovittaminenko ei voi sitten ottaa koville missään tapuksessa? Ja muutenkin, onko se joku mielestäsi hyvä ratkaisu laittaa lapsi vaan hoitoon, heti jos tulee esim. joku rankempi vaihe? Silloin kun lapsi juuri vanhempaa tarvitsee. Sillähän ne ongelmat juu poistuu, että sysätään vastuu muille..huoh

joten menin töihin. Ja ollessani kotona opiskelin. Kaipaan älyllisiä haasteita.

Toisaalta olisin halunnut olla kotona pidempään. Olen juuri aloittanut työt, lapset ovat 5v ja 1v7kk ja harmitti vietävästi laittaa lapset hoitoon. Tuli tunne, että kotona olisin mieluusti vielä jouluun asti. Ei vain ollut enää mahdollista.



Meillä on päivähoito alkanut ihan loistavasti. Pienempi ei ole vielä kertaakaan (kahden viikon aikana) itkenyt. Vilkuttaa, kun lähden ja hymyilee, kun tulen hakemaan. Kotona tosin menee helposti kiukutteluksi rankan päivän jälkeen. isompi pyytää välillä, että hakisin myöhemmin (haen klo 15), kun ketään muuta ei kuulemma haeta näin aikaisin... Minäkin olen saanut kehuja hymyilevistä ja reippaista lapsistani, joten siinä mielessä olen hyvällä mielellä töissä.



Rankempaa tämä työäitiys on kuin kotiäitiys. Kotiäitinä seinät saattoivat välillä kaatua, ja silloin lähdettiin tuulettumaan ulos kavereille tai johonkin tapahtumaan. Työäiti ei voi tuulettua, kun niitä töitä on tehtävä koko ajan ja äitinäkin on oltava koko ajan ja lapsia näkee niin vähän, ettei niistä todellakaan halua olla hetkeäkään erossa.



Olisipa ihanaa voittaa lotossa vaikkapa miljoona euroa. Ei olisi meidän lapset enää päivähoidossa eikä tämä mamma töissä!

Mutta palaan virkaani vasta paljon myöhemmin. Opiskella ei enää tarvitse kuin täydennyskoulutusmielessä. En vaihtaisi kotiäidin osaani kuitenkaan.

mutta olenkin erityislasten äiti.

Olen opiskellutkin mutta työhaaveet kodin ulkopuolella jäivät, kun perhesyyt painoivat vaakakupissa enempi.

Nyt koitan tasapainoilla kotonatyöskentelyn ja perheen hyvinvoinnin kanssa. Tällä hetkellä tilanne on aika valoisa ja voimavaroja riittää molempiin.

Mä olin sekä kotiäiti että opiskelin samalla. Eikä kumpikaan ottanut koville.

että nykyään olen kotirouva.

Nuorimmaiseni meni päivähoitoon 3 v iässä ja oli silloin siihen kypsä. Päiväkodista ja koulusta saan ihailuja siitä, että miten tasapainoisia, luovia, osaavia ja onnellisia lapsia olenkaan onnistunut kasvattamaan. Kyllä tässä kelpaakin paistatella työpöydän ääressä:)

Olen kyllä parissa seminaarissa käynyt nyt vauvan kanssakin.