Lue keskustelun säännöt.
Olen ihan kurkkuani myöten täynnä näitä kunniatehtäviä (kaasous, kummius..)
19.08.2011 |
Eli olen ollut kolme kertaa jo kaasona ja taas tuli pyyntö kaasoksi ensi kesän häihin, joista tulossa massiiviset talkoohäät. Sanoin suoraan sen mitä päätin jo viime kaasouden yhteydessä paiskittuani palkatta töitä parisataa tuntia, että kiitos paljon luottamuksesta, mutta minä en enää rupea kaasoksi. No ystäväni alkoi itkemään ja sanoi, ettei ole muitakaan. Pyysi olemaan vain henkisenä tukena, mitään ei tarvitse tehdä. No lupauduin sitten, kun tuossa tilanteessa tuntui niin vaikealta kieltäytyä. Nyt sitten on alkanut tuttu meininki, eli sähköpostiin ja kännykkään tulvii viestejä, koska mennään katsomaan hääpaikkaa, pukua, mietitään teemaa jne. Varmisti myös, että olenhan koko hääviikonlopun käytettävissä hääpaikan laitossa ja siivoamisessa. Siis mitä??? Minulla on pieniä lapsia, enkä todellakaan jaksa taas tätä typerää rumbaa. Minua ei suorastaan kiinnosta nuo aikuisten naisten prinsessaleikit pätkän vertaa.
Sanoin ystävälleni, etten ehdi olla noin paljoa mukana ja nyt sitten hän on loukkaantunut. Aargh.
Toinen vastaava kunniatehtävä, josta tulevaisuudessa kieltäydyn (paitsi jos veljeni pyytää minua) on kummius. Siinäkin julkilausumattomia odotuksia siitä, miten paljon kummilapsen kanssa pitäisi viettää aikaa, viedä eri paikkoihin , kuinka hienoja lahjoja ostaa jne. Kun on omakin perhe ja työ hoidettavan, eiv aan jaksa eikä ehdi.
Eli ei mulle näitä "kunniatehtäviä" enää KIITOS! Muita samoin ajattelevia?
Kommentit (25)
Olen ollut 2 kertaa kaasona, siskolleni ja hyvälle ystävälleni, ja se riittää minulle. Aivan älyttömästi hommaa, erityisesti hääpäivänä. Vaikka jälkimmäisissä häissä en edes pystynyt osallistumaan häitä edeltäviin askareisiin, kun asuin tuhansien kilometrin päässä häistä. Pääsin siis ap:hen verrattuna vähällä. Mutta silti kaason homma on niin kova, etten enää ala kuin ihan parhaille ystäville. Ja sellaisia häitä enää tuskin tulee :) Kaason hääpäivä on TYÖPÄIVÄ aamuyöstä seuraavaan aamuyöhön. Ja pitää vielä huolehtia kaikki humalaiset kotiin ja erottaa tappelupukarit jo ennen varsinaista tappelua. No thanks for me anymore. Ennemmin nautin hääpäivästä vieraana.
Ja kummius. Sama juttu. 4 kummipoikaa eikä kiitoksen sanaa itse pojilta. En osaa ostaa lahjoja tai muutenkaan ilmeisesti olla oikeanlainen. Neljännestä en iljennyt kieltäytyä, mutta mieheni sen sijaan kehtasi, vetosi uskonnolliseen vakaumukseen, vaikka vielä olikin kirkon jäsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ilmeisesti poikkeuksellinen ystäväpiiri, kun kaasona olemiseen on kuulunut lähinnä hääpäivän kulun miettiminen (vaikka puhelimessa), ohjelman suunnittelu (salassa hääparilta) ja tukena ja apuna oleminen HÄÄPÄIVÄNÄ (kampaaja yhdessä, pukeutuminen) ja ohjelman vetäminen hääpäivänä. Yleensä jotain pientä kivaa ekstraa keksitty myös hääpäivälle, kuten hotellihuoneen koristelu.
En todellakaan kehtaisi pyytää eikä kukaan ystävänikään ole olettanut, että tuntitolkulla käytettäisiin aikaa askarteluihin, siivouksiin jne.
Kummilapset meillä on sellaisista perheistä, joiden kanssa nähdään joka tapauksessa säännöllisesti. Tästä syystä ajattelin myös pyytää pian syntyvälle kakkoselle kummiksi oman kummilapseni vanhempia.
Mielestäni voi hyvin pyynnön yhteydessä kertoa, että yksinkertaisesti aikaa ei ole hirveästi ja ensi sijalle menee nyt oma perhe (tosin näinhän ap oli tehnytkin, huonolla menestyksellä ilmeisesti..)
miten niitä häitä tehdään vuositolkulla. Kun varaa kirkon, varaa juhlapaikan ja pitopalvelun, sopii orkesterin, hankkii vaatteet ja laittaa kutsut menemään, niin eipä siinä paljon muuta tarvita. En ymmärrä, miten sitä kaasoa voi työllistää niin älyttömästi ja mikä siinä suunnittelussa on niin vaikeaa.
Sehän se onkin, kun jotkut haluavat esimerkiksi koristella juhlapaikan itse kaikenlaisilla askarteluilla ja asetelmilla, osa hääpaikoista pitää itse siivotakin ja laittaa tuolit ja pöydät paikoilleen, osa haluaa askarrella kutsu- ja kiitoskortit itse (tai kaason kanssa), osa jopa tekee tarjoilut ja tarjoilee ne itse (eli kaaso ja sukulaiset).
Meillä onneksi ollut aina sellaiset hääpaikat, joissa lähinnä tarvinnut suunnitella ohjelmaa.
olet toiminut täsmälleen oikein ja asiallisesti morsiamen kanssa. Yritä vaan olla syyllistymättä.
Minäkään en mielellään ottaisi kovin montaa kummilasta enää (2 on), mutta en kyllä ole kokenut että kummilasteni vanhemmat vaatisivat minulta mitään. Yritetään tavata perheinä usein ja leikin lasten kanssa, synttäri- ja joululahjat ostan ja kortteja lähetän matkoilta. Pienempää nyt 2,5v en ole vielä edes tarjoutunut hoitamaan, kun ei heillä vaikuta olevan tarvetta ja tosiaan omassakin perheessä on tekemistä. Oletko varma että sinulta odotetaan tiettyjä asioita vai vaaditko niitä itseltäsi?
olet nyt kolmena vuotena ollut kaasona ja käyttänyt niin paljon vapaa-aikaasi häiden järjestelyihin, että nyt on perheen vuoro. Tulet mielelläsi, jos riittää, että olet hääpäivänä paikalla ja apuna, mutta ennakkovalmisteluihin ja siivouksiin sinun aikasi ei nyt vain riitä. Joskus täytyy laittaa perhe edelle.
Jos tuosta loukkaantuu, niin on musta oma häpeä.
En ole ikinä ymmärtänyt tuota, että jollain kaason tittelillä pitäisi saada ystävät järkkäämään omia häitään. Kyllä mä olen mieheni kanssa käynyt katsomassa juhlapaikat ja sopinut ruoat yms. en ymmärrä, mihin siinä kaveria tarvitaa koska hääparihan ne päätökset kuitenkin tekee.
Että itse kyllä ostan kummilapselleni aina joulu ja syntymäpäivälahjat ja käyn kylässä kerran parissa viikossa.. Mitä vielä pitäis tehdä, että kelpaa?!