Saatko tutkia miehesi sähköpostit ja puhelimen?

Mies oli aikaisemmin tosi tarkka siitä ettei henkilökohtaiset postit kuulu toiselle. Siis lähinnä niinpäin että häntä ahdisti jos näki esim minun sähköpostini. Olen hieman lahopäinen, joten aina sillointällöin soitan miehelle että voitko katsoa mun sähköpostista esim sen ja sen osoitteen. Aluksi mies vannotti aina että varmasti muistan vaihtaa salasanani.



Toisaalta miestä ei tunnu lainkaan häiritsevän se että hänen sähköpostinsa yleensä aukeaa kotikoneella automaattisesti. Eli pääsisin kyllä tutkimaan jos haluaisin. Varmasti ainakin loukkaantuisi jos haluaisin tutkia. Ja niin loukkaantuisin kyllä minäkin jos toinen ei minuun luottaisi.

Varmaan katsoisi aika hitaasti jos menisin tollasta kysymään... Epäilemättä antaisi luvan, mutta pitäisi taatusti pimahtaneena.



Puhelimet ja sähköpostit on auki miten sattuu, joskus siis "luen jotain ilman lupaa" kun koneelle mennessä se hyppää silmille. Tarkoituksella en ole lukenut enkä lue.

Ystäväpiirissäni on paljon naisia, ja jotkut heistä lähettelevät toisinaan hyvin avointa flirttiä sisältäviä viestejä. Kännykkäni on yleensä jollakin pöydällä ja sähköposti auki. Puolisoni pahastuisi aivan varmasti, jos näkisi suorasukaisimmat niistä viesteistä. Sähköpostejani siivoilen ehkä kerran vuodessa ja puhelimesta poistan viestit kun muisti täyttyy tai joskus harvoin muutoin.



Vaimoni ei ikinä ole valittanut niistä viesteistä, joten oletan, ettei hän niitä lue. Enkä minä toisaalta ole puuttunut hänen puhelimiinsa, joita lojuu kaksin kappalein pitkin asuntoa. Suhteemme alkuvaiheiden jälkeen, josta on 15 vuotta, minä olen kerran osoittanut jonkinlaista mustasukkaisuutta. Vaimoni miespuoleinen, läheinen työkaveri soitti illansuussa. Jätin heidät puhumaan ja kävin parin tunnin lenkillä. Puhe jatkui yhä, kun palasin. Närkästyin hiukan. Sanoin, että jos on noin tärkeää työasiaa, se hoidetaan töissä; jos on noin tärkeää muuta asiaa, ei siitä kannata minun antaa tietää ennen kuin on varma, että haluaa sekoittaa elämänsä.

että ennen kuka tahansa haki postin, vastasi puhelimeen ja raha-asiat oli tiukilla, joten talousasiat kuului molemmille puolisoille.



vaikka toisten kirjeitä ei lueta tai puhelinkeskustelua salakuunnella, niin ennen oli luonnollista, ettei näissä asioissa ollut mitään "kummallista". jos joku notkui postiautoa odotellen laatikolla, ettei kukaan vaan näkisi, mistä tulee henkilökohtaisia kortteja tai kirjeitä, niin hassunahan sitä olisi pidetty.

mikä tarve olisi lukea..?? Joskus kysyn kuka laittoi viestin ja se tuumas että kato, mutta en kato kun ei kiinnosta ku ei oo mun viestejä.. ei muakaan kiinnosta et joku lukis mun lähetetyt viestit vaikka ne onkin vain ihan salattomia viestejä. mut ne on tarkoitettu vaan lähettäjälle.. Ja mä kyllä tiiän miehen s-postin salasanan ja puhelimen pin koodin jos kiinnostais, mut väärin se ois ilman lupaa lukea.. Meillä luottamus pelaa!! :)

Mies kyllä lukee minun sähköpostit ja kännykkäjutut "salaa".