Mitä ajattelet 31-vuotiaasta, joka on kolmatta kertaa naimisissa?

varmasti vielä neljännenkin kerran. Jos jollekin kelpaa.

päättömästi, menee naimisiin ja eroaa ensimmäisen kriisin tullessa. Tai sitten viehättyy rentuista, jotka uskoo muuttavansa kunnollisiksi ihmisiksi, ja kun näin ei käykään, tulee ero.

liian heppoisin perustein menee naimisiin, ja sitä, että liian heppoisin perustein ottaa eron.

ailahtelevainen persoona.

ettei oikein tunne itseaan eika tieda minkalaisen puolison oikeasti haluaa, ja etta kokee eroamisen ainoana ratkaisuna kun parisuhteessa on vaikeuksia...

että elämä on varmasti jonkun verran potkinut ja opettanut vaikeimman kautta. Kuka on sanonut, ettei mies ole vaikka pettänyt/jättänyt ja siksi on tullut avioero, onko se aina naisen vika? Ja toivoisin tällä kertaa hänelle vain onnea, vihdoinkin.



Itse arvostan suuresti ihmisiä, joilla on älyä ja itsetuntoa lähteä paskasta suhteesta, joka ei todellakaan toimi. Tajusin itsekin tehdä niin, vaikka oli pienet lapset ja siitä huonosta suhteesta irtautumisen jälkeen löysin vihdoin sen todellisen oikean onnen, yli kolmekymppisenä! En voisi olla tyytyväisempi ratkaisuuni.



Elämä on aivan liian lyhyt tuhlattavaksi siihen, että jumittaa huonossa suhteessa. Ei ole mitään hienoa siinä, että marttyyrina kitkuttelee läpi harmaan arjen ja kattelee samaa ukkoa, josta ei saa enää mitään iloa irti, ihan vain sen takia, että PITÄÄ olla naimisissa ja lasten takia ei voi erota.. hohhoijaa.

että elämä on varmasti jonkun verran potkinut ja opettanut vaikeimman kautta. Kuka on sanonut, ettei mies ole vaikka pettänyt/jättänyt ja siksi on tullut avioero, onko se aina naisen vika? Ja toivoisin tällä kertaa hänelle vain onnea, vihdoinkin. Itse arvostan suuresti ihmisiä, joilla on älyä ja itsetuntoa lähteä paskasta suhteesta, joka ei todellakaan toimi. Tajusin itsekin tehdä niin, vaikka oli pienet lapset ja siitä huonosta suhteesta irtautumisen jälkeen löysin vihdoin sen todellisen oikean onnen, yli kolmekymppisenä! En voisi olla tyytyväisempi ratkaisuuni. Elämä on aivan liian lyhyt tuhlattavaksi siihen, että jumittaa huonossa suhteessa. Ei ole mitään hienoa siinä, että marttyyrina kitkuttelee läpi harmaan arjen ja kattelee samaa ukkoa, josta ei saa enää mitään iloa irti, ihan vain sen takia, että PITÄÄ olla naimisissa ja lasten takia ei voi erota.. hohhoijaa.

mutta luulisi, etta sen oppisi ehka kerrassa... Miten noin voi kayda 2 kertaa, etenkin kun on pitanyt menna naimisiin asti?

Luulisi ekan ja varsinkin tokan eron jälkeen hieman hillitsevän tahtia.

Kasvaisi aikuiseksi!