Lue keskustelun säännöt.
Ekaluokkalaisen arkuus ym.
18.08.2011 |
Meidän ekaluokkalainen aloitti koulunsa tiistaina ja on ollut todella vaikeaa. Poika jännittää koulua hirveästi, tutut kaveritkaan ei auta. Ei uskalla lähteä leikkeihin mukaan ja haluaisi äidin mukaan kouluun. Eroamishetket koulun pihalla häntä saatellessani ovat vaikeita, melkein itkun kanssa poika jää pihalle. Poikaa pelottaa kaikki uusi ja nyt jännitys tuntuu menneen aivan yli. Muuten on taitava lapsi mutta on aina ollut hyvin arka. Itsestäkin tuntuu tosi pahalta, kun meiltä ei lähde kouluun reipas ekaluokkalainen vaan arka ekaluokkalainen. Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta? En oikein tiedä mitä tehdä ja kuinka kauan tämä mahtaa kestää, että kaikki on niin hankalaa?!
Kommentit (26)
Toinen aloitti ekaluokan tänä syksynä ja toinen on vielä päiväkodissa. Ekaluokkalainen on selkeästi todella stressaantunut koulunaloituksesta. Kavereita ei ole ja yksin seisoskelee pihalla välitunnit. Ei uskalla ottaa kontaktia kehenkään :( Opettajallekaan ei ole uskaltanut vastata kuin ihan vain kahdenkesken. Koulupäivän jälkeen menee iltapäiväkerhoon missä sama homma jatkuu. Kotona käy ylikierroksilla ja iltaa kohti rauhoittuu. Sanoo kuitenkin, että koulussa on kivaa. Luulen kyllä, että sanoo noin, koska aavistaa äidin ja isän toivovan sellaista vastausta :( Pelkään että lapsi tulee kiusatuksi ja syrjäänvetäytyväksi. Mitä tässä voisi tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ymmärrä sitä että miksi Suomessa ei lapsia laiteta aiemmin kouluun ja aiemmin itsenäistymään. Ei ihme että ekaluokalla jurotetaan ja itketään kun ollaan niin isoksi asti oltu liian hoivaavassa ympäristössä.
Otin aika nopeasti yhteyttä opettajaan. Mukava opettaja keksi mennä itsekin välitunneille tarkkailemaan lapsia ja auttamaan ujoimpia hivenen rohkeammiksi, leikittämällä heitä yhdessä. Pienikin apu opettajalta voi olla todella tärkeää.
Saatoin lastani kouluun melkein koko viime vuoden. Osa vanhemmista saattaa varsinkin villejä ja tarkkaamattomia lapsiaan vielä toisellakin luokalla, jos lapsilla on vaarallisempi koulumatka, mutta minun lapseni haluaa mennä yksin ja matkakin on turvallinen.
Suo aikaasi ja turvaasi ujolle lapsellesi!
En osaa muuta sanoa kuin, että aika auttaa ja ekaluokkalaisiin voi niin paljon aikuiset vaikuttaa, joten mahdollinen kiusaaminenkin on vielä helpompi katkaista kuin myöhemmin.
hieno kuulla että on löytynyt noin mahtavia opettajia jotka ymmärtäneen ujon ja aran lapsen tarpeita ja auttaneet eteenpäin. Meillä tämä kaikki vielä edessä esikoitytömme kanssa joka on myös arka uusia ihmisiä kohdatessaan. On todella hyvä ja pidetty kaveri kun sen ujouden on voittanut. Mutta äärimmilleen menneessän se tuo täyden puhumattomuuden. Myös villin ja ulospäinsuuntautuneen äitinä tuo arempi lapsi huolestuttaa enemmän.
Ihana kun tästä aiheesta keskustellaan!
Meillä taasen on tilanne, että työni alkaa 7.00 ja minä lähden viimeisenä 6.40 kotoa. Mieheni lähtee 6.00 töihin. Poika jää yksin aamuisin kotiin.
Eniten jännitän aamuja. Olen vielä yhden viikon lomalla ja sen jälkeen pojan on pakko selvitä yksin...