Miksi minusta tuntuu että elämä olisi ohi?

Olen kohta 29 täyttävä 3 pienen lapsen(nuorin 1v) yksinhuoltaja.Minulla on ja on aina ollut todella huonot sosiaaliset taidot joten ystäviä ei juuri ole.No,on onneksi yksi,kenen kanssa voi käydä shoppailemassa,kahvilla.Hän on lapseton. Lasten isän kanssa minulla oli pitkähkö ja myrskyisä suhde,joka päättyi vuosi sitten kun viimein onnistuin eroamaan.Yhteishuoltajuus sujuu ok.Olen aika ahdistunut lähinnä juuri siksi kun vanhenen.En oikein osaa määritellä mikä siinä vanhenemisessa ahdistaa,ehkä se nuoruuden "kauneuden"(en ole kaunis,olen perunanenäinen,persjalkainen,isopäinen,riipputissinen ylipainoinen suonikohjuinen)menetys,lopullinen lösähtäminen,kenties minusta tulee yhtä vaivainen(ja yksinäinen) kun äitini on? Olen jo yli 10 vuotta sitten "päättänyt/tiennyt" että kuolen nuorena.En itsemurhaa haudo,toivon vaan ettei täällä tarvitsisi vanhuutta nähdä...