mies ja näkemykset synnytyskivusta

ei ole nokankoputtamista asiaan jota eivät itse tule koskaan kokemaan!

asiaa kommentoida sita kipua, kun ei sen tarvitse sita kestaakaan. kylla muuttuis aani kellossa jos itse joutuis synnyttamaan melonin persereikansa kautta.

Jos itse olet ilman kivunlievitystä synnyttänyt, niin kyllä sulla on oikeus puhua siitä. Mutta kun miehesi ei ole, niin ei minusta ole oikeutta! Vaikka tasa-arvoisesti miehetkin pitäisi huomioida, niin synnytyksen hoitaa kuitenkin nainen.

jos nyt perustelujakin mieheltä siteeraan, niin on lukenut jonkun kirjan, jonka perusteella kivunlievitys sotkee synnytyshormoneja, ja sen takia synnytyksestä tulee vaikeampi. Synnytys ei siis etene niin luontaisesti kuin voisi muuten, ja luonnollinen olisi turvallisempi sekä äidille että lapselle Ja kuulemma imetys myös on hankalampaa, jos on saanut esim epiduraalin.



Itse olen sitä mieltä, että jokainen nainen päättää omalta osaltaan! Onneksi ei raskausaikana mulle tällaisia puhunut.



ap

Ehkä kummankin osapuolen kannattaisi perehtyä vähän enempäänkin kuin yhteen lähteeseen asiasta. Jos miehellä kuitenkin on koululääketiede=salaliitto-lähestymiskanta niin voisi vähän takoa järkeä päähän.



Henk. koht. en oikein käsitä kivun ihannointia, mutta jos on jotain perää siinä että kivunlievityksellä on oikeasti haittavaikutuksia lapsen kehitykseen, niin onhan kyseessä kuitenkin miehenkin lapsi.



t:mies

Ehkä kummankin osapuolen kannattaisi perehtyä vähän enempäänkin kuin yhteen lähteeseen asiasta. Jos miehellä kuitenkin on koululääketiede=salaliitto-lähestymiskanta niin voisi vähän takoa järkeä päähän. Henk. koht. en oikein käsitä kivun ihannointia, mutta jos on jotain perää siinä että kivunlievityksellä on oikeasti haittavaikutuksia lapsen kehitykseen, niin onhan kyseessä kuitenkin miehenkin lapsi. t:mies

Tuskin kukaan nyt ihan huvikseen kivunlievitystä ottaa, jos siihen ei ole tarvetta. Mä ajattelin toisen synnytyksen kohdalla, että nyt kun tiedän, mitä tuleman pitää, varmaan siedän kipuakin paremmin. En sietänyt, otin kipulääkettä, kun siltä tuntui.

jossa on synnytyskokemuksia naisilta, joilta synnytyskipu vei tajun ja miettiä sitten uudestaan.

Muutenkin on aika typerää olla jotain mieltä yhden kirjan perusteella asiasta, josta ei voi olla henkilökohtaista kokemusta.

jos nyt perustelujakin mieheltä siteeraan, niin on lukenut jonkun kirjan, jonka perusteella kivunlievitys sotkee synnytyshormoneja, ja sen takia synnytyksestä tulee vaikeampi. Synnytys ei siis etene niin luontaisesti kuin voisi muuten, ja luonnollinen olisi turvallisempi sekä äidille että lapselle Ja kuulemma imetys myös on hankalampaa, jos on saanut esim epiduraalin.

Itse olen sitä mieltä, että jokainen nainen päättää omalta osaltaan! Onneksi ei raskausaikana mulle tällaisia puhunut.

ap

sehän on selkeä fakta, että esim. epiduraali hidastaa synnytyksen kulkua ja vauvan sykettä sekä saattaa väärin laitettaessa johtaa jopa äidin halvaantumiseen.

että miehen kanssa voi asiasta keskustella, mutta päätökset tämän asian suhteen ovat täysin naisen. Mies ei voi kuvitellakaan miltä synnyttäminen tuntuu, kuten ei voi synnyttämätön nainenkaan.



Kuitenkin olen sitä mieltä, että synnytyksessä tarvitaan kipua. Se on ihan totta, että kivunlievitys sotkee synnytyshormoneja, ponnistamisen tarvetta ja ponnistussuuntaa ei välttämättä tunne niin hyvin, avautuminen saattaa hidastua tai jopa pysähtyä epiduraalin seurauksena.. Kyllä sillä kivulla on synnytyksessä tärkeä rooli.



Mutta; kuten ihmisiäkin, on myös synnytyksiä kovin erilaisia. Toisille se on helppoa kuin heinänteko eikä juuri satu, toiset taas eivät saa lasta kropastaan ulos johtui se sitten kipukynnyksestä tai fysiikasta tai muista syistä. Kahta synnytystä ei voi oikein verrata keskenään, niin moni asia niihin vaikuttaa. Tajuttomana on vähän paha ponnistaa, tai hartioita on vaikea saada ponnistamalla ulos jos ne ovat isommat kuin äidin lantio. Näissä tapauksissa sitten tarvitaan vähän apuja. Eikä se ole kiinni naisen kestämisestä tai kestämättömyydestä: ennenvanhaan luonto ratkaisi asian niin että toinen tai molemmat kuoli.

sillä lapsen KEHITYKSEEN!



Mistä ihmeestä joku tollasen keksii? Kirjoja kirjoittaa ja tutkimuksia tutkii myös ne joilla on joku oma lehmä ojassa, ja on olemassa vahvasti lääkityksiä vastaanolevia ihmisiä.



Kaikki kipulääkkeet ei mene lapseen ja ne tulee lapsesta ulos aivan kuten naisestakin -tai miehestä jos johonkin leikkaukseen menee jossa annetaan epiduraali.



Minusta ei voi kukaan mennä ihmettelemään toisen kipulääkkeitä. Toisella kynnys on korkeampi tai jokaisessa synnytyksessäkin on eronsa.

Kipua varten ne annetaan. Ei siksi että kiva niitä ottaa, silloinhan aloittajakin ottaisi lääkkeet huvikseen, eikä siksi että puristaa vastaan ja synnytys pidentää joka pahimmillaan aiheuttaa lapsen ahdinkoon. Tämä on se kolikon kääntöpuoli!



Jos joku ei tajua kivunlievitystä niin kärsikööt kaikki säryt ja kivut ilman särkylääkkeitä jos tahtoo, minua ei kiinnosta.

Lääkitys on olemassa ihan tarpeeseen ja se annetaan tarpeeseen, ymmärrän kyllä että on ihmisiä jotka ei tajua että liika on liikaa.



Minulla lääkkeet ei ole koskaan vieneet kaikkea kipua, mutta pahimman taittaa ja sillä pääsee pitkälle ja se kipu taas hyvä asia.



Osalla avautumisvaihe on hyvin hellävaraista, eikä sitä edes huomaa, onko se hänen vika? Entä se että alusta saakka kipu on todella raastavaa?

Lääkitys ei ole tätä varten vaan sitä kipua vastaan.



Epiduraali ei vaikuta maidontuotantoon tai imetykseen, sektio kylläkin jossain määrin koska vauvan nostelu hankaloituu mutta siinäkin autetaan.

Ensimmäistä kertaa tuollaisen kuulen että kipulääke vaikuttaa imettämiseen, sen vaikutus loppuu ja mitä minulle on 4 kertaa synnytyksessä epiduraali (plus muita riippuen synnytyksestä) annettu niin ei sen vaikutusta ole nähnyt lapsen ryöminnässä vatsalta rinnalle ja imemään.



Maito nousee jokaisella silloin kun nousee, joskus lapseen saattaa vaikuttaa särkylääkkeet niin että lapsi on rauhallisempi ja nukkuu enempi eikä siksi ime mutta tässäkin lasta voi ja pitää herätellä syömään ja rintoja voi stimuloida vaikka hieromalla nännejä.