Lue keskustelun säännöt.
Pelkäätkö naapureita, kun lapsi kiukuttelee?
16.08.2011 |
Nykyään kun lastensuojeluilmoituksia tehdään tosi helposti, niin minä ainakin olen alkanut pelätä naapureita aina, kun meillä lapsi kiukuttelee ja itkee. Joskus kun tulee ääntäkin korotettua ja vietyä lapsi huoneeseensa häpeämään. No, siellä huoneessaan hän sitten raivoaa kuin Navaronen tykit ja huutaa Äiti, äitii!
Ei tätä usein tapahdu, mutta kerran viikossa, kahdessa kuitenkin.
Minulla on naapurit, joista toinen tuli hätääntyneenä sanomaan minulle, että lapsi oli kiivennyt puuhun (paksun männyn alaoksalle). "Sieltä voi vaikka tippua!" Naapureilla ei ole omia lapsia. He ovat hyvin virkaintoisia kaiken muunkin suhteen. Joten pelottaa.
Kommentit (26)
vauva n.6kk nukkui parvekkeella ja oli itsekseen herännyt kitisemään ja alkoi itkeä jolloin menin vauvan luo, naapuri tuli soittamaan ovikelloa ja varoitti jonkun toisen naapurin tekevän helposti ls-ilmoituksia (siis siksi että vauva itkee!). vauva 9kk yritti ottaa kiellettyjä tavaroita kun oltiin parvekkeella, kielsin vauvaa useasti kunnes sanoin lujemmalla äänellä että 'ei saa ottaa' en vihaisesti vaan jämäkästi, törmäsin tähän herkästi ilmoittelevaan naapuriin rappukäytävässä hetken päästä ja tämä kyseli merkitsevästi 'miten teillä menee' jne. todella ahdistavaa tuollainen, kun kuitenkin muuten täältä kuuluu lähinnä iloista vauvan juttelua, leikinääniä ja ihan normaaleja ääniä yleensäkin. onneksi muutetaan kohta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon että meno kuulostaa varmasti välillä siltä että olisi ihan syytä jo soittaa jonnekin, mutta onneksi naapurit eivät ole sellaisia jotka haluaisivat sekaantua toisten asioihin. Uskon että eivät ottaisi vastuuta vaikka olisi jotain niin pielessä että ihan pitäisi ottaa, jos vaikka oltaisiin jotain narkkareita tms. mistä olisi jo syytä soittaa lasten puolesta jonnekin.
Tässä viestiketjussa näkee, miten helposti ilmoituksia tehdään oltuksen pohjalta ja vain siksi, että lapsestä tai lapsiperheestä lähtee ääntä, itkua, karjuntaa, huutoa.
Ilmeisesti nämä ilmoittajat itse ovat pahoinpideltyjä, selkäänsä saaneita lapsia ja he ydistävät omat lapsuuskokemuksensa näihin ääniin. Tai sitten he antavat lapsilleen kaiken periksi, tasaavat ja tasapainottelevat, eikä tule tilanteita joissa lapsi kiukuttelee. Tai lapset heillä vaan on niin.. tasaisia.
Useampi ilmoitus johtaa jo oletukseen, että perheessä ON jotain vialla. Yksi ja ainoakin ilmoitus on loukkaava ja rikkoo perheen , lapse, aikuiset.
Myös se, miten sos.tt suhtautuu, on oma lukunsa. Jos järkytyt, siitä vedetään sossupuolella johtopäätös, että ilmoitus on aiheellinen. ??! JA tämä on totta, näin sanoi eräs sos.tt.
Ja kun sanoin eräälle sos.tt:lle itseeni ja perheeseni viitaten, että sittenhän näitä ilmoituksia voisi tehdä ihan jokaisesta.. hän vastasi: niin, meillä on todella paljon työtä! viitaten siinä keskustelussa siihen, että jokainen perhe todellakin on lastensuojelullisen tuen tarpeessa!
Lähtökohta ja ajattelu on tämä !
ei sillä tavalla muuta saada kuin ahdistusta lisää, lapsille ja aikuisille.
Miksei niistä naapureista oikeasti ole normaaliin vuorovaikutukseen!? Miksei voi tutustua perheeseen, jonka "epäilee olevan avun tarpeessa"?
Minua ärsyttää myös suunnattomasti ne puheet, että "Pihalla ollaan kyllä niin mielin kielin, mutta kotona huudetaan. Hmph." Aivan kuin perheen elämä olisi koko ajan helvettiä, jos joskus tulee riitaa! Muuten vain sitten "esitetään" onnellista. Voi hyvä ihme. Sisällähän ne riidat juuri tulevatkin, kun on lelut ja ahtaus ja tiukemmat säännöt niiden naapureiden takia (ei saa juosta tai hyppiä tai tapella tai...)
ei sillä tavalla muuta saada kuin ahdistusta lisää, lapsille ja aikuisille.
Miksei niistä naapureista oikeasti ole normaaliin vuorovaikutukseen!? Miksei voi tutustua perheeseen, jonka "epäilee olevan avun tarpeessa"? Minua ärsyttää myös suunnattomasti ne puheet, että "Pihalla ollaan kyllä niin mielin kielin, mutta kotona huudetaan. Hmph." Aivan kuin perheen elämä olisi koko ajan helvettiä, jos joskus tulee riitaa! Muuten vain sitten "esitetään" onnellista. Voi hyvä ihme. Sisällähän ne riidat juuri tulevatkin, kun on lelut ja ahtaus ja tiukemmat säännöt niiden naapureiden takia (ei saa juosta tai hyppiä tai tapella tai...)
Minä ihmettelen samaa. Ei voida edes tervehtiä. Ja niin helppo olisi mennä muka jonkun asian varjolla pihalle ja vaihtaa pari sanaa, katsoa ja kuulostella että millainen ihminen se "huolestuttava" oikein on. Tutustua.
Tai jos on jotain ihmeteltävää, ei voi soittaa ovikelloa ja KYSYÄ ASIALLISESTI, että anteeksi, mutta teiltä kuului niin iso meteli, kolina ja itku, että onhan kaikki kunnossa? Ystävällisyys on helvatin vaikeaa, mutta kyllä osataan tulla haukkumaan ja arvostelemaan. Pikku kännissä aina parempi.
Esim.
Olimme juuri muuttaneet ja meistä lähti oikeasti aivan liikaa meteliä , olimme kerrostalossa siis. Ajattelin, että me hiljenemme joka ilta klo 20 -21 aikoihin, olemme paljon ulkona joten kokoaikaista se ei ole, ja että opimme ajan kanssa olemaan hiljempaa ja lapsetkin tottuu uuteen, lopettavat kiukuttelun ja ikäväitkun entiseen.
Siinä vaiheessa kun kirjahylly kaatui ja lapsi jäi sen alle, olin varma että alakerta tulee ja soittaa ovikelloa. Meteli oli valtava. Lasilevyt hajosi, lapsi huusi- lapselle ei käynyt kuinkaan, jäi sellaiseen koloon.
Mutta ei, kukaan ei soittanut.
Mietin, että se meteli, mikä lapsista lähti rappukäytävässä, häiritse, mutta he voivat avata oven ja kysyä, mikä on hätänä. Ei kukaan avannut. Ei kysynyt.
Me opimme olemaan hiljempaa. Mutta sitä ennen joku oli jo huolestunut ja tehnyt ilmoituksen.
Kerran olimme hississä. Pieni ja ahdas, likainen. Kävimme taas läpi sen saman: ei saa hyppiä, ei saa koskea mihinkään koska on likainen. Lapset puhuivat isolla äänellä. Alahaalla tuli naapurin setä ja mainitsi jotain, että olisi ollut riitaa tai komentoa hississä. Eli ulospäin se keskustelu ja kieltäminen (toistoja) oli kuulostanut riitelyltä!
Toinen tapaus: olimme naisten saunavuorolla. Laskin vettä vatiin ja lapset hihkuivat ja puhuivat kylpyhuoneessa, joka oli pelkkä kaakelitila, siellä kaikui aivan valtavasti. Yhtäkkiä ovi repästiin auki: "Mitä ihmettä täällä!!!" ja nainen vaikeni, kun näki, että tilanne oli rauhallinen ja lapset vain iloisia.
Pukukoppiin siis kuulosti että on kamala konflikti ja lapsia kiusataan, kun varoitan ja kiellän juoksemasta, käsken odottaa että lasken vettä, lapset puhuu molemmat samaan aikaan ja me kolme yhtäaikaa ja kylpyhuoneessa kaikuu niin, että korviin särkee.
Emme menneet toiste yleiselle saunavuorolle.
Meidän nuorimaisemme (9v tyttö)on hieman "käytöshäiriöinen" ja kotona saa jatkuvasti raivareita. Hän ei tottele mitään käskyjä ja periaatteessa joutuu viemään omaan huoneeseen rauhoittumaan. Hän huutaa jatkuvasti "ai sattuu" yms.. olenkin varmaan naapurieni silmissä pahoinpitelevä äiti! Vaikka kovakourainen joudunkin hänen käytöksensä takia olemaan, en silti pahoinpitelisi lastani!