Lue keskustelun säännöt.
Poikien äidit
15.08.2011 |
Mitä jos poikanne tulevaisuudessa ottaa vaimonsa sukunimen ja laittaa lapsetkin vaimon nimelle?
Kommentit (49)
no se on mun ex-miehen nimi minkä se sitten jättäis, voishan olla että vaimo olis joku minun sivistyssuvun nimeä kantava ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten laittaa. Ei ole minun asiani päättää siitä.
Se jo kuulostaa hyvältä että poikamme pääsisi naimisiin (ja vieläpä naisen kanssa).
Sukunimi ei ole miehellenikään mikään kunnian aihe. Ihan tylsä nimi, ei suuria tunteita sitä kohtaan. Vaikka isäni piti isästään, niin muuhun isään sukuun ei juuri kiintynyt. Äitinsä suku on ollut läheinen, vaikka äitinsä kuoli varhain (mies oli alle kouluikäinen). Jossain vaiheessa mietti äitinsä sukunimen ottamista, mutta miehen eno on aika kuuluisa, ja miehellä sama ammatti. Ajatteli, että sitä voisi pitää enon maineella ratsastamisella.
En käsitä, mitä väliä sillä ollisi, oli ihan niin tai näin. Se on pelkkä nimi ja luulisi nykyaikana ihmisten tajuavan tämän.
ole onnistunut kasvattamaan poikaani niin tohveliksi että tämän tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole onnistunut kasvattamaan poikaani niin tohveliksi että tämän tekisi.
mutta harmi sen puolesta että soisin harvinaisen nimemme jatkuvan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyinen kun pojalla ja minulla on harvinainen, muttei niin kaunis.
Ja mitä sitten vaikka ei sopisi? Voivoi.
Ihan yksi hailee, minkä niminen hän sitten tulee olemaan.
Jos pitää uudesta nimestään, niin hyvä ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muotoutuisi sukunimi samalla tavalla kuin meillä.
Eli olen naimisissa, olen säilyttänyt tyttönimeni, mieheni HALUSI myös ottaa naimisiin mennessä minun nimeni. Lapsillamme tietenkin myös "minun" nimeni. Vaikka mieheni olisi säilyttänyt omansa, lapsille olisi tullut minun sukunimeni.
Eihän se minulle kuuluisi, eikö jokainen pariskunta päätä omalla kohdallaan sen nimiasian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sukunimi, joten mulla ei ole tunnesidettä meidän perheen yhteiseen sukunimeen :)
kuin 16. Olen kyllä sen nimen myötä sitoutunut mieheeni, mutta en hänen sukuunsa niinkään.
Tosin tämä meidän nimemme (siis mieheni suvun nimi) on niin harvinainen, että oishan se kiva sitä jonkun jatkaakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
poikani on niin fiksu, että voisi hyvinkin tehdä niin ;)
Mieheni voisi vähän loukkaantua asiasta, mutta toisaalta kuopuksemme (nyt 12) on jo päättänyt vaihtaa sukunimekseen minun tyttönimeni.
Ei kuulu mulle pätkääkään. Kaksi poikaa on ja yksi tyttö. Yritän olla aikanaan sitten puuttumatta yhtään lasteni oman perheen elämään. Olen tukena kun pyydetään, mutta mm. tällaisiin asioihin en puutu. Näin on onneksi toiminut myös omat ja mieheni vanhemmat ja oikein hyvissä väleissä ollaan.
tuo 17v on aika ylpeä sukunimestään, joka liittyy tiukasti Suomen historiaan. Mutta jos niin tekee, niin se on hänen asiansa, meillä on joka tapauksessa eri sukunimi.
Ei nimi miestä pahenna. Ei mun mielestä vanhemman tehtävä oo päättää täysi-ikäisen lapsensa elämästä, vaikka niitäkin on, jotka ei ymmärrä, että lapset on oikeasti vain lainaa.. Anoppini siis yksi näistä vanhemmista, jotka aina välillä unohtaa, että vanhempien päätäntävalta lasten elämästä loppuu joskus. Sen mukaan mun olis pitäny seurusteluaikana pakottaa mieheni lopettamaan tupakointi, ajamaan partansa pois jnejne.. Totesin vaan, että ei mun tehtävä oo muokata ihmistä vaan rakastaa..
ole onnistunut kasvattamaan poikaani niin tohveliksi että tämän tekisi.
Jokainen tekee miten tahtoo, pahinta on jos anoppi tulee väliin huseeraamaan, heh heh
asiani päättää siitä.