Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko tyhmää ottaa isänsä sukunimi takaisin
15.08.2011 |
vaikka 50 vuotislahjaksi itselleen?
Harkitsen sitä joskus mutta laiskana en ole puuhaan ryhtynyt sillä pitäisi kaikki kortitkin laittaa uusiksi sitten. Ja mun vanhat kuvat ovat parempia ;-)
Mutta onko siinä mitään järkeä? Mitä väliä sillä on minkä nimisenä täällä lyhyen ajallisen elämänsä pörräilee?
Kommentit (8)
Olen hiukan nuorempi ja harkitsen vaihtavani nimeni (tunnesyistä) johonkin sukuni nimeen. En kuitenkaan äitini tyttönimeen, vaan johonkin kauemmaksi.
Nykyään on jonkinlaisessa muodissa jopa nämä itsekeksityt sukunimet, enkä pidä niitäkään tyhmänä ideana. Se on identiteettikysymys, mihin haluaa nimensä puolesta kuulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ajattelet sitä isäsi nimenä, eikö se ole nimenomaan sinun oma alkuperäinen sukunimesi?
Vaivaahan siitä olisi. Mulla ainoa kuvallinen kortti on passi ja se vanhenee joka tapauksessa parin vuoden sisällä.
Miksi ajattelet sitä isäsi nimenä, eikö se ole nimenomaan sinun oma alkuperäinen sukunimesi?
en syntynyt tosiaan sen nimisenä! ;-)
Mietin vaan joskus, että pitäisikö, en kylläkään tunne mitään tunnearvoa siihen nimeen nähden.
Joten ehkä antaa mennä vain entisellään. Kerran kun asiasta puhuin ääneen, niin lapset ainakin loukkaantuivat, että miksi heidän (isänsä) nimi ei minulle kelpaisi.
Tunnen olevani väärän niminen ja läninnä kärsin etunimestäni sillä siitä en pidä ollenkaan mutta en keksi parempaakaan joka tuntuisi omalta.
Vaivaahan siitä olisi. Mulla ainoa kuvallinen kortti on passi ja se vanhenee joka tapauksessa parin vuoden sisällä.
enkä viitsisi vaihtaa niihin vanhemman naisen kuvaa :-/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle ainakin ainoa oikea on se jolla minut jo synnärillä kirjattiin tyyliin "vauva Laaksonen" ja joka rekistereissä on ensimmäinen sukunimeni.
naimisissa. Esim. Minä olin synnyttyäni vauva Möttönen kunnes kasteessa sain isäni sukunimen Virtanen.
Jos vanhempani olisivat olleet naimisissa olisin ollut heti jo vauva Virtanen (Olettaen että äitini olisi ottanut isäni sukunimen)
Alue: Aihe vapaa
sukunimensä siihen vanhaan ruotsinkieliseen versioon jona nimi joskus on ollut.
Minusta tuo ei ole yhtään kummallista tai tyhmää. Lähinnä se on ettei tee niin jos tahtoisi.