Monilapsinen perhe -asunto ja rahankäyttöasiaa

Toistaiseksi ollaan panostettu enemmän elämiseen.

Mitähän järkeä on ottaa liikaa lapsia? Onko se keino olla kotirouvana?



Kyllä teidän pitää nyt vaan kitkuttaa siinä ja antaa lasten elää normaalia elämää.

siihen asumiseen. En ole sellainen joka kaipaa matkustelua. Jos teilläkin on kovia kokeneita mukana, niin perusarki on se pääasia, ei mitkään lomat tms. Ja sitä arkea on toki kivempi vietää kivassa talossa :)

sitten ei ole myöhemmin kiva miettiä, kun ei ole koskaan elänyt kunnolla

koska ne sijoitetut lapsethan ei siitä asunnosta mitään tule hyötymään.



Ja teillä on velvollisuus taata heille kunnon elämisen taso, kun kerran olette heidät ottaneet.

Meillä on viisi lasta, eletään melko ahtaasti mutta panostetaan harrastuksiin. Matkusteluihin ei riitä. Silti eletään koko ajan vähän yli varojemme ja rupeaa tulemaan pää vetävän käteen. Meillä on kyllä se takaportti että minä en ole koskaan ollut pysyvässä työpaikassa, vaan enemmäkseen kotona. Voi helpottaa jos onnistun saamaan jotain koulutustani vastaavaa työtä...



Teillä on kumminkin niin pieni asunto, että mielestäni teidän pitäisi panostaa isompaan. Lapset alkavat tulla murrosikään ja oma tila on sen ikäisille tärkeää. Harrastuksista voi sitten valita niitä edullisempia ja irrotella tavoilla jotka eivät vaadi rahaa (esim. patikkaretkeily)

Niin kaikilla on tilaa, mutta jää vielä rahaa elämiseen

poissulkevia?

Eikö voisi ostaa vähän isompaa jonka remontoisi yhdessä?

Eikö voisi harrastaa jotain edullista tai onko jokin itseisarvo että harrastusten pitää maksaa? Mitä vikaa on lukemisessa, musiikin kuuntelussa, ompelussa, jumpassa, askarelussa, nikkaroinnissa, pyöräilyssä, uinnissa?

Eivät maksa mahdottomasti, osa ei mitään. Mutta eivät taida olla tarpeeksi hohdokkaita?

Kotia voi sisutaa ja remontoidakin suht edullisesti kun näkee vähän vaivaa.



Mutta pitääkö kaiken olla kallista ja näyttävää? Harrastus ei ole mikään harrastus ellei voi kilpailla a-luokassa ja maksaa satoja euroja vuosimaksuja?

nuo isoimmat jo, että itse ajattelisin ainakin harrastusten suhteen sitä, onko niitä jo olemassa. Siis onko lapsilla (isoimmilla) jotkin harrastukset, jotka ovat heille tärkeitä ja joissa ovat olleet mukana vuosia.



Itselläni on 11vuotias esikoinen, joka nukkuisi ennemmin varmaan teltassa vuoden ympäri kuin luopuisi harrastuksestaan. Joskus on ollut puhetta muutosta ja ensimmäinen kysymys on aina, eihän tarvitse vaihtaa seuraa. Koulua vaihtaisi milloin vain, vaikka sielläkin viihtyy. Ja kyllä, hän on lajissaan hyvä, siitä maksetaan vuositasolla noin 3000e, mutta ei tulisi mieleenkään vaatia vaihtamaan sitä patikkaretkeilyyn...

lasten harrastuksia en todellakaan raaskisi ottaa pois tai vaan vähentää, tykkäävät niistä niin paljon. Kouluakaan eivät haluaisi vaihtaa, joten erittäin helppoa on jatkaa asumista vähän liian ahtaasti kuin muuttaa kaikki väljyyden vuoksi.

Lapset kasvavat, tarvitsevat omaa rauhallista koloa ja yksityisyyttä, tilaa ystäville huoneissaan, läksyjentekorauhaa, mahdollisuutta omaan unirytmiin (joku lukee illalla myöhään, joku haluaa heti valot pois) ja lisäksi isossa perheessä vanhmmat tarvitsevat myös oman hengähdystilansa vaikka TV:n äärellä, että jaksavat taas uuden päivän.



Yhdessäolo ja harrastukset eivät maksa maltaita, ellei teillä kaikki saa yksityisiäsoittotunteja ja pelaa lätkää.



Kokemuksen syvällä rintaäänellä perhe, jossa lapset 20, 18, 17, 15, 15, 6 ja 5 tällä hetkellä. Talomme on 145m2 ja se käy pieneksi. Ihan liian pieneksi.

Ensinnäkin eivät ole sijoituslapsia, vaan tulleet meille jäädäkseen. En halua asiasta kauhean tarkasti kertoa, mutta ovat sukulaislapsia, jotka eivät missään nimessä voi elää omien vanhempiensa kanssa. Ja ei, ei tullut mieleenkään, ettemme heille tarjoaisia ikuista kotia, kun tilanne yllättäin eteen tuli.



Harrastuksista; toki on myös edullisia harrastuksia ja EMME etsi mitään hohdokasta elämää. Lähinnä kyse esim. yksi pojista haluaisi alkaa harrastamaan jääkiekkoa. On kova pelaamaan kaveriporukassa ja nyt haaveilee, että ensi talvena siirtyis seuraan = maksaa. Kaksi tytöistä on aivan hevoshulluja, ovat satunnaisesti käyneet ratsastamassa, mutta haluaisivat nyt enemmän = maksaa.



Emme ole kauhean remonttitaitoisia, eikä kauheasti ole kyllä aikaakaan rempata. Mutta emme toisaalta etsi mitään lukaalia, vaan ihan perustaloa, jossa vaan ois neliöitä tarpeeksi (siis esim. 5-6 makuuhuonetta jne)



Nykyisessä asunnossamme on 1 erittäin pieni ja kaks normaalikokoista makaria. Minä ja mies nukutaan olohuoneen nurkassa, vanhin asustaa minihuoneessa, 3 last yhdessä ja kaks yhdessä makarissa. Meneehän tämä näinkin, mutta välillä ahdistaa tosi paljon, kun siivouspäivä tulee ja tuntuu, ettei mahdu kääntymään lasten huoneissa.



Itse olen kallistumassa isomman talon puoleen, toisaalta mies kituuttas mielummin tässä ja maksas lapsille just nuo em harrastukset ja muutenkin eläisi "leveämmin" (tästä nyt esimerkkinä, että kävisimme vaikka jonain vkonloppuna extempore Linnanmäellä koko sakilla)

siitä kumpi ratkaisuista parantaa enemmän elämänlaatuanne. Jos ette kovin kärsi tilanahtaudesta niin varmaan sitten kannattaa panostaa noihin muihin juttuihin. Jos taas ahtaasti asuminen kiristää pinnaa ja aiheuttaa riitaa ja muuta epämukavuutta niin kannattaa varmaan panostaa siihen asumiseen.



Itse varmaan etsisin jonkinlaista kompromissia.

lastenkin kanssa, kumpaa he enemmän kaipaavat: Tilaa ja omaa rauhaa vai harrastuksiaan. Heihinhän ratkaisu ilmeisesti eniten vaikuttaisi.

lapset lähtee kuitenkin jossain vaiheessa omilleen.

Edessänne on kuitenkin niin monta vuotta yhteisasumista kuuden lapsen kanssa että muutto isompaan edessä kuitenkin jossain vaiheessa. Mietipä kuuden vuoden päästä tilannetta, jossa lapset ovatkin 18, 16, 15, 13 ja 2x11v? Voisitko edes kuvitella tuota teinilaumaa nykyiseen asuntoonne? Viihtyisivätkö tuon ikäiset lapset edes pikkukodissa, toisivatko kavereitaan joukkoon mukaan, vai lähtisivätkö kylille hengailemaan kun kotiin ei mahdu/ siellä ei ole hetken rauhaa?



Sikälikin asuntoon ja sujuvaan arkeen panostaminen on paikallaan, että varsinkin nuo yllättäen perheeseenne tulleet lapset kaivannevat juurikin sitä toimivaa ja turvallista arkirutiinia enemmän kuin Linnanmäkeä. Kun sinulla on arjesta hyvä olo, välittyy se lapsiinkin. (ja välittyy se ahdistus liian pienestä asunnostakin..)



Jos nyt muuttaisitte, niin olisiko pojan mahdollista aloittaa jääkiekkoa seuraavana talvena? (Riippuu tietysti iästä, jos tämä poika on tuo 12v niin seuraan siirtymisellä on kiire jos tosissaan haluaa pelata..) Ja sama tyttöjen ratsastuksella, voisiko sitä aloittaa vuotta myöhemmin? Isot lapset ymmärtävät kyllä, että uuden talon tähden toisten juttujen aloittaminen siirtyy tulevaisuuteen. Olemassa olevia harrastuksia en tahtoisi kovasti karsia, mutta uusia ei ole pakko aloittaa tähän samaan väliin.



Onko suvusta teille taloustukea? Pystyisivätkö isovanhemmat tai kummit tukemaan harrastusmaksuissa, vai onko heillä talous yhtä tiukalla?

vaikka kerrostalosta edullisemmin kuin omakotitalosta? Olisiko se vaihtoehto?

Okt:ssa toisaalta pystyy hyvin vaikuttamaan omiin asumismenoihin, eli ne on periaatteessa yleensä pienemmän kuin as.oy:ssä, PAITSI, jos ostaa vanhan talon jossa tulee koko ajan jotain remonttia ja laitettavaa.



Mutta te asutte niin ahtaasti, että tarvitsistte kyllä ehdottomasti lisää tilaa!



oisko mikään kompromissi asian suhteen mahdollinen - edes jonkin verran isompi koti?

Kurjaa sekin jos lapset joutuu tinkimään haaveharrastuksista (vaikka itse olen sitä mieltä, ettei välttämättä tarvita kalliita maksullisia harrastuksia. Mutta jos jääkiekko tai ratsastus on suuri haave niin oishan niitä kiva pystyä tarjoamaan...)



Pystyykö tulojanne lisäämään mitenkään? Oletko itse kotona? Voisitko ajatella meneväsi töihin?