Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sijarin mielestä vanhempien on siedettävä kritiikkiä
14.08.2011 |
"Vanhempien siedettävä kritiikkiä", ammatillisen perhekodin äiti kirjoittaa noin otsikoidun jutun HS:n yleisönosastolla tänään. Hänen mielestään saksalaisen psykiatrin Michael Winterhoffin mielipiteet pitävät paikkansa myös Suomessa eli osa lapsista on möykkäreitä huonon kotikasvatuksen seurauksena ja myös heidän vanhempansa kuuluvat (ilman muuta) möykkäreiden kategoriaan.
Näin hyvän keskustelun aiheesta tv:stä äskettäin ja siinä todettiin, että vanhempien kasvatuskyvyttömyyttä on kauhisteltu viimeiset 2500 vuotta, aiheeseen liittyviä kauhistelua kun on löytynyt historian kirjoituksista jo monta sataa vuotta ennen Kristukse syntymää eli nykyisen ajanlaskun alkua. Itse en jaksa uskoa tämän päivän vanhempien olevan yhtään sen huonompia kuin aikaisemminkään, ei edes Suomessa, enkä usko sitä huostaanottoluvuista huolimatta.
Ammatillisen perhekodin äidin mielestä myös opettajien työtä vaikeuttavat möykkärivanhempien möykkäävät lapset :) ja opettajaraukat ovat helisemässä kun heistä on tehty "täysin puolustuskyvyttömiä". Onneksi sijaisäiti mainitsee sentään, että tämä mielipide ei koske niitä lapsia, joilla on jokin diagnoosi selittämässä heidän oirehdintaansa. Muttä silti hänen mielestään yhteiskunnan pitäisi keskittyä pohtimaan, mitä voitaisiin tehdä kurittomille vanhemmille.
Ensinnäkin mielestäni opettajat eivät ole raukkoja kuin sen suhteen, että kuntasäästöt ovat vähentäneet kohtuuttomasti heidän virkojaan ja kasvattaneet luokkakokoja älyttömyyksiin asti ja samalla on koko ajan heikennetty erityisoppijoiden oppimisoikeuksia ja kaikenlaista kohtelua kouluissa. Opettajat eivät ole missään nimessä hampaattomia vanhempia vastaan, heidän ammattiliittonsakin liittoutui Perhehoitoliiton linjoille aihettomuuksiin menevässä vanhempien haukkumisessa viime syksynä.
Opettajat eivät ole hampaattomia siinäkään mielessä, että heillä on aivan samat aseet oppilaiden syrjimiseen, vähättelyyn ja kiusaamiseen kuin aikaisempinakin vuosina, mikään ei ole muuttunut sen osalta. Jos siis möykkärilapsen naama alkaa liikaa ärsyttämään niin opettajalla on aina kaikki kaltoinkohtelun valttikortit kädessään ja lapsen on mahdoton puolustautua opettajan henkistä väkivaltaa vastaan - samoin monesti myös lastaan puolustavien vanhempien.
Opettajat leimaavat vanhemmat hyvin äkkiä möykkäreiksi, vaikka tilanne olisi tosiasiassa se, että koululla ei ole lakisääteisiä resursseja puuttua tehokkaasti esim. pitkään jatkuneeseen oppilaiden väliseen kiusaamiseen. Kun vanhemmat vaativat opettajia toimimaan lakien mukaan, johon he eivät kykene, leimataan vanhemmat ja kiusattu lapsi möykkäreiksi ja opettajia kohtaan huonosti käyttäytyviksi häiriköiksi. Näiden tilanteiden lukemattomia eri variaatioita olen nähnyt vuosien varrella, mutta en ikinä sellaista tilannetta, että vanhemmat käyttäytyisivät huonosti tai möykkäröisivät opettajia kohtaan.
Itse asiassa vanhemmilla on usein koulua vastaan hyvin vähän puolustautumiskeinoja, jos asiat lähtevät sujumaan huonoon suuntaan. Opettajilla kun on lisäksi vielä maailman tehokkain ase vanhempia vastaan ja se on suomalainen lastensuojelu! Koulun ja lastensuojelun yhteistyötä ajatellen tuntuukin aivan uskomattomalle, että ketkään vanhemmat suuressa mittakaavassa todellisuudessa möykkäröisivät koulussa opettajia vastaan.
Uskallankin väittää, että ristiriitatilanteissa on paljon useamman kyse joko lasta huonosti tai ymmärtämättömästi kohtelevasta opettajasta tai tilanne on edellä kuvatunlainen koulun puuttuvien resurssien suhteen.
Sijaisäiti kysyy HS:ssä, pitäisikö kouluihin palkata kuraattoreja ja psykologeja vanhempia varten. Uskomatonta, kun eihän heitä ole siellä riittävästi oppilaitakaan varten! Sijaria harmittaa myös lehtikeskustelujen "ylivarovainen" tyyli, jossa aina joku asiantuntija tulee sanomaan, että vanhempia ei tule syyllistää kaikesta, koska he kuitenkin tekevät parhaansa. Sijari kiehuu sitä,että kaikki eivät varmasti kuitenkaan tee. Mutta pitääkö silti aina kaikesta nuorten huonosta käytöksestä syyttää vain kotia, koska ei ole oikeudenmukaista sekään.
Omalla teinityttärelläni on tällä hetkellä ensimmäinen poikaystävä ja olen hyvin tyytyväinen nuoren miehenalun hyvään käytökseen, lisäksi hän ei polta, ei juo, on kohtelias ja huomaavainen lastani kohtaan ja myös aikuisia. Kun kerroin näistä havainnoistani pojan äidille, oli vastaus huvittava: "On se nyt kiva kuulla, että se edes kodin ulkopuolella käyttäytyy hyvin!"
Kyllä siis vanhemmat joutuvat kestämään hyvin paljon kritiikkiä:
Opettajilta, kaikenlaisilta asiantuntijoilta, naapureilta, tuttavilta, lastensuojelusta ja arvostelusta nauttivien harmaalta massalta. Lisäksi oma kodin ulkopuolella mallikkaasti käyttäytyväkin teini ilmoittaa välillä vanhemman olevan typerä vanha *****, joka ei ymmärrä tämän maailman menosta yhtään mitään. :) Eikö ole ihana kun lapset kehittyvät ja varttuvat ja terveellä tavalla irtautuvat vanhempien otteesta... Maailma etenee tavallaan ja maapallo pyörii radallaan samoin kuin 2500 vuotta sitten niin näissä asioissa kuin muutenkin.
Kommentit (9)
Onko tarkoitus luoda pelon ilmapiiri että kaikista saataisiin pakotettua samaa harmaata massaa?
Opettajilla on todellakin monia aseita perheitä vastaan, mutta perheet ei pysty puolustautumaan opettajien hyökkäyksiä vastaan mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei lasta,eikä aikuista.
Jos esim. vanhus kaatuu kadulla, niin ympärillä voi olla paljon huolestuneita katselijoita, mutta mitä apua se on kaatuneen kohdalla?
Lastensuojelussa sen sijaan vakaasti uskotaan, että pelkkä HUOLI ja jonkun vaikka tyhjästä polkaisema HUOLESTUMINEN auttaa lasta jotenkin hänen tilanteessaan. Paljonkohan edellisvuosina on tehty huostaanottoja ihan pelkän HUOLEN aikaansaamana, koska huostaanottotilanteessahan viranomaiset eivät väitteillein ja huolilleen mitään todisteita tarvitse.
että opettajat tai viranomaiset eivät siedä minkäänlaista kritiikkiä.
Totuus kun kuitenkin on, että lasten ja nuorten asioissa säästetään törkeällä tavalla - ja se näkyy siellä arjessa!
lapsi on voitu ottaa pois huonoilta vanhemmilta loppuiäkseen. Nykyinen biologista vanhemmuutta ylikorostavat asenne ei todellakaan ole pätenyt tuhansia vuosia. Jos vanhemmat olivat kyvyttömiä kasvattajia, vallanpitäjän edustaja saattoi viedä lapsen. Tosin ei välttämättä sen parempaan elämään.
Lapsuus on nykymuodossaan hyvin tuore ilmiö. Ei ole montakaan sataa vuotta siitä, kun lapsen saattoi tappaa sen enempiä tunnontuskia tuntematta. Samalla kun lapsen asema ihmisenä on muuttunut, on muuttunut myös asenneilmasto vanhempia kohtaan.
Ennen lapsi kasvatettiin itselle, turvaksi vanhuudenpäiviä varten. Silloin vanhempi sai tismalleen sen, mitä kasvatti. Nyt lapsi kasvatetaan yhteiskuntaa varten, osaksi tuotantokoneistoa. Nyt yhteiskunnalla on oikeus ottaa kantaa siihen, mitä koti tuottaa.
Olen HS:n kirjoituksen kanssa hyvin pitkälti samoilla linjoilla. Myös biologisille vanhemmille pitää pystyä selkeästi sanomaan, mitä he ovat tehneet väärin ja mitä siitä on seurannut. Sekin pitää sanoa, että lapsen ei ole hyvä olla heidän kanssaan ja että monet lapsen ongelmat johtuvat vain ja ainoastaan vanhempien toimesta. Nyt hyssytellään ja paapotaan vanhempia, jotka tarvitsisivat kunnon kuria.
Lapset, vanhemmat, opettajat, sossuntädit...kaikki tarvitsevat ennen kaikkea valvontaa, ohjausta ja kuria! Amerikasta saamme tähän hyvän mallin, siellä cowboyt järjestävät teineille kurileirejä. Voisimme tuottaa Suomeen näitä kurittajia. Toimintamalli olisi varmasti toimiva, ja koko kansa saisi tarvitsemansa kurinpalautuksen periaatteella tänään leirillä minä, huomenna sinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne on niin hienoja ja yksityiskohtaisia, että kaikki ongelmat poistuu!
mutta jotakin:
Kyllä osa vanhemmista on kaunistelematta sanoen möykkäreitä. He vaativat kuuta ja tähtiä omalle lapselleen, etenkin jos lapsi on "erityinen" eli ei esimerkiksi osaa pitää suutaan kiinni luokassa. Näille lapsille ei saa tehdä yhtään mitään ja jos tekee, vanhemmat ovat ensimmäisinä haastamassa opettajia, rehtoria, koulun toimielimiä ja EU:n ihmisoikeusistuinta. Meidänkin lasten kouluissa on pari vanhempaa, jotka ovat saaneet aikaan suhteettoman paljon kiusaa toimiessaan omien jääräpäisten näkemystensä mukaisesti.
Jos verrataan koulujen ryhmäkokoja vaikkapa 70-luvulla ja 2010-luvulla, niin nykyään ei olla vielä lähelläkään 70-luvun 35-40-päisiä luokkia.
Möykkäreitä oli tuolloin 30-päisessä luokassa noin 5. Suhdeluku ei liene tästä olennaisesti muuttunut, mutta yleinen rauhattomuus on kasvanut, kun kouluissa ei ole selkeitä sääntöjä esim. kännyköiden käyttämiskiellosta opetuksen aikana ja jos onkin, niistä ei pidetä kiinni.
Nykyään puhutaan vain erityislasten oikeuksista. Miksei kukaan pidä enemmistönä olevien normaalien, perushyvin käyttäytyvien ja perus-oppihaluisten lasten puolta ja tue heidän oikeuttaan saada häiriötöntä opetusta?
Minusta peruskoulutukseen pitäisi ilman muuta sisällyttää eräänlainen perheajokortti eli oppijakso, joka kattaa perheen perustamisen, omien asioiden hoitamisen, yhteiskunnan perusrakenteiden ja yksilön osana sitä toimimisen oikeuksineen JA vastuineen, taloudenhoidon ja perhejuridiikan perusasiat. Jos nykyvanhemmat eivät pysty näitä perusasioita lapsilleen opettamaan, on välttämätöntä saada tämä oppi jotain kautta ENNEN kuin ollaan hunningolla.
Tässä on hieman sama juttu kuin siinä keskustelussa, mitä nykyisin käydään syrjäytyvien nuorten kohdalla. Asioihin on puututtava niin aikaisin, että putoamisia ei pääsisi tapahtumaan. Mitä myöhemmin niihin puututaan, sitä vaikeampi korjaaminen on. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että oppilaanohjausta pitäisi merkittävästi lisätä Suomen kouluissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eri kukkahatut näyttää Realitytv:stä propagandana kaikenmaailman poliisisarjoja ja näitä kurileirejä ym..
Uskokaa vaan kaikkea mitä tv:stä tulee ja lehdissä lukee!
Iltalehti, 7-päivää ym. roskat on tämän sonnanlevittämisen kärjessä.
Vastapuolta ja sen kantaa ei media suostu julkaisemaan, aina vaan nämä samat julkisen vallan kätyrit yksipuolisine kannanottoineen siellä lörpöttää..
Alue: Aihe vapaa
ärsyttävät ne kasvatusohjeet, joita ammatillisen perhekodin äiti kirjoituksessaan latelee. Ensimmäisenä mainitaan yksi suuri itsestään selvyys eli se, että ei tosiaan ole aina kiva olla rajojen asettajana. "Vallankäyttö ei ole mukavaa, vaan velvollisuus, josta aiheutuu usein riitaa ja pahaa mieltä." No, niin tietysti aiheutuu, kyllä joka ainut keskiverto kasvattaja sen tietää ja joutuu kokemaan lähes päivittäin varsinkin teini-ikäisten kohdalla.
Lisäksi rajojen laittamisessa joutuvat bio-vanhemmat huomioimaan vielä lasten persoonallisen erilaisuuden, siihen ei useinkaan ammatillisissa perhekodeissa ehditä tai viitsitä kiinnittää mitään huomiota, vaan kaikki alistetaan samanlaiseen kuriin sopi se sitten joka lapselle tai oli sopimatta.
Ainut kommentti, josta olen lehtikirjoittajan kanssa samaa mieltä, on seuraava: "Vanhemmilla on vastuu paitsi lapsensa kasvatuksesta myös omasta kasvustaan ihmisinä ja kasvattajina. Tästä näkökulmasta katsottuna sopiva määrä syyllisyydentunnetta on myös hyväksi - sen puuttuminen ja toisaalta valtavassa itsesäälissä rypeminen taas ei ole. Terve syyllisyydentunto voi auttaa ihmistä ottamaan vastuun omasta elämästään ja sen jälkeen vapautumaan siitä. Koskaan ei ole liian myöhäistä tulla paremmaksi vanhemmaksi. "
Näin minäkin ajattelen ja siksi ovat niin ymmärtämättömiä kommentit, joissa on vaadittu lapsen saamisen ehdoksi jonkinlaista tutkintoa vanhemmuudessa. Ei tietysti olisi paha, jos kasvatuksen perusteita kurssitettaisiin vaikka neuvoloissa, mutta tutkinnoista ja kursseista huolimatta vanhemmat joutuvat kasvamaan ja kehittymään vielä lastensa mukanakin.
Se on monimutkainen prosessi, jossa lapsen ikävuosien karttuessa peilaa lapsen kautta omaa lapsuuttaan ja pohtii omien vanhempiensa samoja ikävaiheita ja paljon muuta. Joskus on kyse pienistä arkipäivän asioista ja joskus suurista ihmisyyteen liittyvistä kysymyksistä. Ei kukaan ole koskaan valmis kaikkiin vanhemmuuteen sisältyviin haasteisiin, eikä ainakaan joka ainoan ja erilaisen lapsen kohdalla. Tämä koskee niin omien kuin sijaislastenkin kasvattamista..