Kevät-/kesätuplat kuulumisia..?
Meillä kaksikko täytti tänään puoli vuotta. Tuntuu järjettömältä, miten nopeasti tämä aika menee. Toisaalta kaikki päivät vain hujahtaa ohi ja toisaalta taas aika ennen muksuja tuntuu erittäin kaukaiselta ja epätodelliselta.
Meillä kaikki siis edelleen hyvin. Pikkuvauvat ovat muisto vain ja tilalle on tullut kaksi erittäin voimakastahtoista mönkijää terävien hampaiden kera. Vielä ei kovinkaan nopeasti päästä liikkumaan, mutta hetkittäin mönkimällä päästään suht kauaskin. Poika on jo tyhjentänyt isovanhempien videohyllyn ja meinannut kotona kiskoa kaiuttimia alas. Tyttö taas on keskittynyt äidin luurien syömiseen ja muuhun vastaavaan.. Niin ja tosiaan poika heiluttelee itseään jo konttausasennossa eli varmaan kohta mennään jo ja lujaa..
Hampaita tuli molemmillle tuossa kuukausi takaperin. Nauratti hieman, kun tytön eka hammas tuli sunnuntaina, toinen tiistaina ja pojalle molemmat torstaina. Siinä on kyllä tavan kaksoset, kun hampaatkin pitää tehdä samaan aikaan.
Yhdessä viihtyvät älyttömän hyvin ja neiti hekottaa yleensä aivan kippurassa, jos veikan naama on tarpeeksi lähellä. Toisilleen jokellellaan ja äiskän typeriä ideoita (esim. päikkärit..) vastaan protestoidaan äänekkäästi. Paras oli tässä yks päivä, kun vein kaksikon unille ja viis minuuttia myöhemmin alkoi hirmuinen meteli kuulua. Menin katsomaan ja löysin muksut sängyistään poikittain jalat reunoille nostettuina, neiti älisi (ei itkenyt vaan yksinkertasesti mekasti), poika hakkas tutilla sängyn kaltereita, katseli siskoaan ja nauroi kippurassa. Eipä tuossa itekkään voinut kuin nauraa.
Nukkumaan käymisestä onkin meillä tullut tässä viime aikoina ongelma pojan kanssa. Ennen nukahti hyvin sänkyynsä, mutta nykyään melkein poikkeuksitta kaukaloon tai syliin. Tilasin jo unipussitkin öiden rauhoittamiseksi eivätkä ne ainakaan mitään pahaa tehneet. Tänään tosin tein kokeilun ja iltaunille viennin jälkeen annoin kaksikon pyöriä vartin verran ja menin sen jälkeen lukemaan iltasadun ja yllätysyllätys muksut jäivät kiltisti nukkumaan. Voi olla, että kävi vain hyvä tuuri, mutta mä alan ainakin kiltisti lukemaan muksuille iltaisin.
Ja syöminen.. Huoh.. Poika on keksinyt uuden hienon taidon eli päristelyn ja nykyään päristely alkaa heti, kun näkee lautasen. Mulla ei ole pienintäkään hajua, miten tulisi toimia tuon kanssa. Pitäisikö olla vain huomaamatta ja toivoa, että tuo menee ohi vai ärähtelemällä tehdä lapselle selväksi, ettei niin saa tehdä. Jos jollain on joku hirmu hyvä patenttiratkasu aiheeseen,niin kertokaa ihmeessä. Tuntuu hieman tylsältä, kun jokaisen syötön jälkeen on äiti, poika ja ympäristö aivan soseessa.
Meillä on tuossa parin viikon päästä edessä muuttokin, joten saa nähä mitä siitä tulee kahen mönkivän termiitin kanssa. Toisaalta nyt on hyvä ratsata koti sitten suoraan lapsiystävälliseksi. Ja onhan ensimäiseen OMAAN kotiin muutto iso juttu. Rivari kuulostaa niin paljon paremmalle kuin kerrostalo kaksio hissittömässä talossa.
Mutta joo. Siinä oli meidän kuulumisia enemmänkin ja nyt ois kiva kuulla muiden tarinoimisia. Miten kaikki on sujunut ja muuta vastaavaa. Eli Eerikanäiti, elias2003, Enna2, Marjainka, mintsu, tvilling, Maha76 ja ketäs kaikkia muita olikaan...?
Dummy + keijuprinsessa ja peikonpoikanen (6 kk)
Kommentit (8)
Tytöt kasvaa ja kehittyy hyvin..varsinkin kehityksen suhteen pikkusisko. Alkoi ryömimään parikuukautta sitten ja nyt ottaa muutaman konttaus kuvion ja sitten nousee karhukävely asentoon ja koittaa silleen mennä eteenpäin..ei onneksi ole vielä onnistunut.
Jokapaikkaa vasten nousee seisomaan jne...
On tosiviihtyväinen tapaus:)
Isosisko ei sitten niin kovin viihtyväinen tuon lattialla olon suhteen ole. Hän kun ei pääse vielä liikkumaan mihinkään ja pikkusisko käyttää sen hyödykseen ja vie toiselta lelut ja menee toisen jalkon päälle ja repii vaatteita ja vie tutin yms...
Yöt on levottomia ollut. nyt on ollut 4-6 herätystä usein, mutta parina yönä selvitty kolmella kun laitettiin isosisko levottomampana nukkujana makuupussiin ja jotenkin nyt nukahtaa helpommin ja nukkuu paremmin.
Isoveli 3v. tykkää leikkiä siskojen kanssa ja siskot tykkää olla veikan kanssa. Nauraa höröttävät usein veljen touhuille=)
pikkusiskolla epäillään nyt refluksia ja pääsemme todennäköisesti jatkotutkimuksiin lastenklinikalle.
Mutta pääasiassa pientä väsymystä lukuunottamatta meillä menee hienosti.
Töihin en meinaa palata pitkään aikaan. Ensi syksynä meinaan aloittaa perhepäivähoitajan ammattitutkinnon ja ehkä sitten joskus otan hoitolapsen tän katraan seuraksi.
...synttärit ja hyvin on mennyt. Aika helppoja ovat vauvat olleet. Joskus mietin, kuinka helppoa yhden kanssa olisikaan, kun kahdenkin kanssa menee näin kivasti.
Pieniähän Fanni ja Anton ovat ikäisikseen, vaikkeivat keskosina syntyneetkään. Veikkaan, että ensi viikon neuvolassa ollaan 65-66 cm pitkiä ja painetaan 6,7-7,2 kg. Ruoka kyllä maistuu. Antonille kelpaa melkein mikä vaan. No, oikeastaan Fannillekin, mutta hänen lempipuuhiaan on peukun vieminen suuhun jokaisen lusikallisen jälkeen, joten kiinteiden syöminen on aika tappelua ja vie aikaa ja sotkee vaatteita.
Fanni on ryöminyt 5 kk iästä lähtien ja kun silmä välttää, on tutkimassa lampun johtoja, takkapuita tai " silittämässä" kissaa. Anton rukka, joka ei vielä oikeestaan edes itse aktiivisesti käänny vatsalleen vaan sätkii selällään, saa tuta siskonsa aktiivisuuden. Jostakin syystä kaikki Antonin käsissä olevat lelut ovat Fannin mielestä juuri niitä kaikkein mielenkiintoisimpia. Fannista on myös jännää työntää sormet Antonin suuhun. Joskus vielä käy niin, että poika puree neitiä. Antonille tuli kaksi alahammasta heti 4 kk iässä, Fannilla hampaita ei vielä ole. Ei Anton näistä leikeistä yleensä ole moksiskaan vaan naureskelee, mutta pakkohan noita kaveruksia on pitää silmällä ettei käy vahinkoa.
Yöt menee loistavasti. Nyt talviaikaan siirryttyä nukkumaan mennään klo 20-21 ja eka herätys on klo 6-6.30. Mies syöttää vauvat aamulla ja laittaa ne uudelleen nukkumaan, jonka jälkeen ne heräävät klo 8.30-9.45. Heräilen itse joskus klo 8 kieppeillä ja useimmiten ehdin käydä suihkussa ja syödä aamupalan ennen kuin naperot herää uudelleen.
Ulkona meillä ei suostuta nukkumaan muuten kuin liikkuvissa vaunuissa. Heitetään päivittäin sään salliessa tunnin kävelylenkki ja kun kotona vaunut pysähtyvät, viimeistään 10 min kuluttua alkaa itku ja pitää päästä ylös vaunuista.
Terveisin
Helmik ja Fanni ja Anton melkein 6 kk
Rauhallisia vauvoja ovat, viihtyvät aika hyvin sitterissä. Lattialla eivät kauaa jaksa olla, mutta aina välillä siellä yritän pitää. Sanni on jo kääntynyt kerran vatsalta selälleen, mutta Oskari ei. Osku sitten kyllä olis istumaan nousemassa koko ajan ja ketkuttaa itsensä alas sitteristäkin ihan hetkessä, ellei ole kiinni. Kovasti juttelevat, Sanni varsinkin - korkealta ja kovaa! Lelua osataan pitää kädessä, Sanni paremmin kuin Osku. Ja hyvin kasvavat. Yöllä heräävät yleensä pari kertaa syömään ja nukkuvat sitten yhdeksään asti useimmiten. Ja menevät nukkumaan kahdeksan maissa, niin on sitten vähän aikaa muuhunkin. Meillä ei syödä vielä kiinteitä, mut maissivelliä ollaan jo maisteltu. Neuvolasta kehotti jo antamaan kiinteitä, mut en ajatellut vielä antaa, kun maito riittää hyvin ja vauvat kasvaa myös hyvin. Ehkä tässä kuukauden sisällä vois aloittaa kuitenkin.
T: Piia sekä Sanni ja Oskari 4kk
Hyvä DUMMY, kun aloitit tämän ketjun. Mä olen kyllä käynyt lukemassa tätä palstaa, mutta jotenkin en ole ehtinyt kommentoimaan tai aloittamaan mitään keskustelua. Onnea muuten uuteen tulevaan kotiin. Ihanaa varmaan muuttaa tilavampaan ja kivempaan kämppään.
Flunssa on meillä ollut tämän viikon sana. Ensin sairastui Eerika-esikoinen ja sitten tyttö ja poika. Poika potee flunssaa eka kertaa oikein kunnolla ja kipuitku oli eilen karmeaa kuultavaa iltamyöhällä kun mikään keino ei auttanut, ei edes tissi. Heräilyt ovat tietysti menneet myös flunssan tahtiin, joten tässä on tullut nukuttua vähäunisia ja rikkonaisia öitä aika pitkään. Pää on kieltämättä vähän niin kuin humiseva harju, mutta kai se tuosta selkeytyy, kunhan tästä pöpöstä selvitään. Varmaan sairastun itse sitten lopuksi¿
Muuten nukkumiset menee ihan hyvin. Meillä nukahdetaan noin klo 21 ja herätään noin 8.30-9.00. Kumpikin herää öisin syömään noin kerran aamuyöstä ja onneksi pystyn imettämään makuulta kyljeltään, jolloin on mahdollisuus torkahtaa vauvojen kanssa. Päivisin lapset syövät samaan aikaan perätysten (imetän mieluummin yhden kerrallaan), mutta valitettavasti nukkuvat yleensä eri aikoihin. On siinä se hyvä puoli, että tulee sitten annettua yksilöllistä aikaa hereillä olevalle vauvalle, vaikkei ns. omaa aikaa sitten paljon jääkään.
Meillä kasvetaan toistaiseksi pelkällä rintamaidolla ja olen tuuminut jatkaa täysimetystä vielä pari kolme viikkoa (n.5 ja puoleen kk asti). Vauvat ovat edelleen melkoisia pallukoita ja painoivat eilen neuvolassa kumpikin n.8,1kg ja pituutta 67 cm. Ihan kiva toisaalta, että pääsee aloittamaan noita kiinteitä. Voidaan sitten antaa lapset systerille hoitoon ja ¿karata¿ miehen kanssa vaikka syömään ulos. Vauvat eivät huoli pulloa, mutta jos vaikka sitten jotain lusikkaruokaa söisivät äidin poissa ollessa.
Hampaita meillä on tulossa ensin pojalle, joka kuolaa ihan mahottomasti ¿ tai ainakin ne hampaat tuntuvat terävinä alaikenessä vaikkeivät vielä kunnolla näykkään. Liikkuminen on meillä vielä aika vähänlaista. Kumpikaan ei ole vielä edes kääntynyt vatsalleen, mutta kädet toimivat ihan hyvin. Esikoinenkin kääntyi eka kerran vasta 6 kk ikäisenä, mutta käveli jo 10 kk iästä alkaen. En siis kanna huolta tästä asiasta, mitä myöhemmin liikkeelle, sen enemmän toivottavasti järkeä päässä.
Kyllä elämä näiden lapsosten kanssa on kieltämättä välillä aika rankkaa, varsinkin kun tuo esikoinenkin vasta täytti 2 vuotta. Koliikkihuudot ovat onneksi jo ohitse, mutta kyllä nämä vauvelit ja uhmaikäinen pakkaavat iltaisin olemaan aika kärttyisiä ja huuto alkaa varsin herkästi. Usein on ¿tilanne päällä¿ - kolme huutaa kurkku suorana ja mies töissä tuplavuorossa, kyllä siinä silloin hermoja kysytään. Eniten itse asiassa pännii kuitenkin silloin, kun mies kaiken mölyn lisäksi alkaa raivoamaan sitä, kun lasten huuto käy niin hermoille =). Sitten illalla kun koti hiljenee, tekee mieli rojahtaa sohvalle ja kaivaa kaikki mahdolliset hyvät esille itseä palkitsemaan rankasta päivästä (paino on onneksi silti edelleen laskusuunnassa). Miehelle kuitenkin kiitosta siitä, että mulla on omaakin aikaa sen verran, että pääsen shoppailemaan, lenkille tai jumpalle silloin kuin haluan. Toki voi kotiin tullessa sohvalla istua joku kuulosuojaimilla varustettu kiukkuisen näköinen setä, joka hytkyttää kaksi jaloin sittereissä huutavia vauvoja esikoisen karjuessa sylissä selkä kaarella¿ Miehillenne muuten vinkiksi, että korvalappumusa vaimentaa märyä kuulemma vielä paremmin.
Olisihan tämä paketti kieltämättä helpompi vain yhden vauvan kanssa, mutta kummastakaan nassikasta, enkä tietysti esikoisestakaan, en hevin luopuisi. Tiedän, että elo helpottuu entisestään, kun liikkumiset alkaa ja uudet taidot kehittyvät. Eerikakin tuo joka päivä iloa elämään uusilla hassuilla puheillaan ja kujeillaan puhumattakaan sitten, kun nuo kaksi pääsevät vauhtiin.
Erityisesti MARIKALLE kovasti jaksuja. Kylläpä sulla on ollut rankkaa, ei nämä meidän perheen pikkuflunssat ole mitään teidän terveyshuolien rinnalla. Meidän pojalla todettiin myös sairaalan kotiinlähtökontrollissa pienen pieni reikä sydämessä ja kuukauden kuluttua pitäisi mennä kontrolliultraan varmistamaan, että reikä olisi sulkeutunut. Lekurit eivät ole onneksi kuulleet välillä olleissa tarkastuksissa mitään sivuääniä, mutta ultratsekkaus on varmaa.
Oikein valoisaa marraskuuta kaikille nykyisille ja tuleville tuplamammoille, ei anneta sen synkkyyden nujertaa. Kahden kuukauden kuluttua jo saadaan nauttia pitenevistä päivistä ja mennään kohti kevättä!
Maratonjuttuisin terkuin
Eerikanäiti ja ¿Aatu & Bertta¿ 5 kk ja Eerika tasan 2 v
Meillä on nykyään melko vakiintunut arki. Aina välillä on tietenkin poikkeuspäiviä, jolloin tuntuu, ettei mistään tule mitään. Meilläkin on nyt ollut viikon kunnon räkätauti päällä. Onneksi vauvoilla jo kovasti helpottanut. Pari yötä oli tosiaan aika rikkonaista, ekan yön valvotti poika ja toisen tyttö. Nyt osaa nauttia rauhallisista öistä kaksin verroin. Normaalisti, kun vauvat käyvät nukkumaan klo 21, heräävät n. klo 6 aamumaidolle ja jatkavat unia yhdeksään. Itse ehdin hyvin aamupalan syömään ja aamutoimet hoitamaan.
Nyt vissiin reilun parin kuukauden ajan ovat nukkuneet aamupäivä unet vaunuissa ulkona. Aluksi piti vaunujen olla koko ajan liikenteessä mutta pikku hiljaa tottuivat siihen, että vaunut voivat olla paikallaan ja silti voi nukkua. Se on hyvä, kun vauvat saavat päivittäin raitista ilmaa mutta minun ei tarvitse ihan joka päivä lenkkeillä ( myönnetään olen laiska ;)).
En muista kirjoitinko silloin aiemmin, että meillä oli myös pojalla sydämen kontrolli ultraääni syyskuun puolessa välissä. Aivan olematon reikä oli edelleen sydämessä mutta lääkärin mielestä aivan normaali löydös, eikä sitä kontrolloida enää. Ajan kuluessa reikä umpeutuu kyllä kokonaan.
Meilläkin on siis tullut jo tuo puolivuotta täyteen. Puolivuotis neuvolassa poika oli 9kg ja 66cm ja tyttö 8kg ja 64,5cn. Eivät siis aivan mitään heiveröisiä. Tähän asti saavutuskasvu onkin ollut todella hyvää ja toivottavasti tuota pituutta tulisin ainakin pojalle kovasti. Toisaalta me vanhemmatkaan emme ole aivan valtaisan pitkiä, joten eipä kai meidän lapsistakaan kaksi metrisiä tule.. Molemmat ovat kääntyneet selältä mahalleen jo pidemmän aikaa ja mahallaan pyörivät ympyrää. Varsinkin pojalla palaa kuitenkin pinna melko nopeasti mahallaan, kun hirveä hinku liikkua olisi ja mihinkään ei pääse. Tyttö ehkä jo piankin kyllä ryömii, elkeet ovat sen oloiset.
Marikalle kovasti tsemppiä jatkossakin, osaan melkein kuvitella, kuinka rankalta tuntuu, kun pikkuinen on sairaalassa ja taistelee henkensä puolesta. Ja kaikille muillekin jaksamista syksyn pimeyden keskelle.
Enna & ei enää niin pikkaset
Kiva kun on ketju aloitettu! Kirjoittelenpa minäkin meidän kuulumisia... Eli meidän tytöt täyttivät eilen 5 kuukautta ja neuvolan rokotus otettiin tyynesti vastaan. Hyvin oli myös kasvettu, molemmat 67 cm ja toinen 7460g ja toinen neiti 7435g. Meillä tyttöset kierivät selältä masulleen ja masulta selälleen ja löytyvätkin usein leikkimaton ulkopuolelta ; ) Myös navan ympäri pyöritään. Masullaan nousee jo pylly ylös ja kädet suoriksi ja muutamia ryömimistä muistuttavia eleitäkin on jo ollut. Selällään ollessaan pää toisella typyllä jo nousee ylös ja kova olisi halu istua, jänkittää sitterissäänkin istuma-asentoon melkein väkisin, joten kiinni on laitettava, muuten löytyisi lattialta! Hampaita meillä ei vielä ole, vaikka lelut viedään aina suuhun ja kuolaa on joka paikassa. Tytöt syövät jo aikas hyvin soseita ja vellejä tietysti kaverina. Yötkin menevät ihan mukavasti, noin ysistä ysiin-kymppiin ja yhden kerran syövät siellä 5-7 aikaan. Päivällä nukkuvat neljät pikku-unet, onneksi sentään välillä samaan aikaankin ja pyrin siihen että yhden kerran ainakin käydään ulkonakin. Elämä pimujen kanssa on sujunut ihanasti ja nyt jo on paljon helpompaa kuin alussa, kun tytöillä oli niin mahdoton syöntitiheys, ja odotan sen tietyllä tavalla helpottuvankin ajan kanssa. Mutta yhtään päivää en vaihtaisi pois! Mikään ei ole parasta kuin yöuniltaan herännyt höpöttelevä ja naurava vauva! Ainoa asia mikä tässä tupla-arjessa on harmittanut, on se, etten pääse yksin tyttöjen kanssa kauppaan tai ostoksille ja mies on paljon työmatkoilla niin kauppareissut on huolehdittava ennen reissua porukalla. Mutta aikansa kutakin ja kyllä se jo jonkin ajan päästä onnistuu yksinkin!
Toisella tytöllä on ilmeisesti atooppista ihottumaa johon cibicort auttoi hienosti, kun posket valuivat visvaa, mutta näyttäisi tulevan takaisin heti kun lääkevoiteen jättää pois. Täytyy nyt miettiä maitoaltistusta tai muuta, että josko jotain allergista kuitenkin...
Kaikille voimia talven pimeyteen, etenkin Marikalle! Ja ihanasti oli kirjoitettu että kohta jo mennään valoa päin!! Nopeammin se tapahtuu kuin me osataan ajatellakaan! Kunhan vaan joulu menee ohi niin kevät tulee jo tosi pian! Ihan kyynel tuli silmään kun muistelin äsken viime joulua jolloin olin raskaana vkolla 14+ ja tunsin tyttöjen ekat liikkeet juuri jouluaattoaamuna! Ja nyt ne on jo " isoja" neitejä!
terv. Marjainka ja pimut 5kk
Sanni oli 5300g ja 61 cm ja Oskari 6100g ja 63 cm. Painoero senkun kasvaa, mutta pituudessa Osku on vähän rauhottunut, nimittäin viimeks pituuseroa oli 3cm, nyt siis 2cm. Ihan hyvin omilla käyrillään kasvavat! Ja edelleen pääosin rintamaidolla mennään. Noin kuukauden ollaan syöty maissivelliä iltaisin, ja välillä olen antanut vastiketta, mutta nyt, kun syödään velliä, niin vastiketta on annettu vastaavasti vähemmän. Oikeastaan ainoastaan jos lähden jonnekin vieraampaan kyläpaikkaan (kuin esim. isovanhemmille), niin otan sitten tuttipullot molemmille, se on niin paljon helpompaa. Neuvolassa jo kuukaus sitten sanoi, että vois alkaa antaa jo perunaa ja soseita, mut ajattelin vaan, et miks pitäis, kun oma maitokin riittää näin hyvin! Vähän mä suunnittelin kyllä jo, että josko kohta jo alkais antaa sitäkin, mutta en sitten tiedä koska " raaskin" . Katoin just, et esikoiselle ollaan annettu perunaa just 4½kk:n iässä ekan kerran.
Olin tässä just pe-la firman pikkujouluissa laivalla - ja isäntä oli ekaa kertaa vauvojen kanssa yötä! Hyvin olivat kuulemma pärjänneet! Ihana tunne, kun voi lähteä ihan huolettomasti vaikka yöks pois, ja tietää, että täällä voidaan ihan hyvin! : ) Ja kyllä mä sitä poispääsyä jo kaipasinkin! Oli tosi kiva välillä ajatella kokonaan muita juttuja hetken - sit oli taas tosi kiva tulla nimittäin takaisinkin! : ) Ainoa hankala juttu tässä oli se, että piti lypsää pari kertaa matkan varrella, mutta kun oli pumppu mukana, ni sekään ei ollut niin iso ongelma. Mutta jos se olis unohtunut...!! Ens kuun alussa on sitten toinen samanmoinen reissu, kun miehen firman pikkujoulut on avec. Sinne en ole enää ollenkaan niin innolla menossa, vaikka toisaalta se on eka kerta, kun päästään jonnekin kaksin! Vauvat menee hoitoon miehen vanhemmille, esikoinen mun äidille. Saas nähdä miten vauvojen hoito onnistuu appivanhemmilta, vaikka hyvin kai, kun onhan näitä lapsenlapsia ollut. Tosin ei koskaan kahta samalla kertaa...! ; ),
Saatiin eilen just iiiiso kasa valokuvia, kun ei ole taas pitkään aikaa tullut printattua yhtään. Laitoin jo jotain vauvojen kuvia (ekat!) albumiin, mut vielä on paljon laittamatta. Tietääpä ainakin mitä tänään tekee...! ; ) Tilattiin niitä niin paljon, että on jotain muillekin annettavaa, kun kaikki valittaa, ettei ole yhtään kuvia vauvoista. Annettiin tosin isille lahjaks kolmen kuvan kehyksen, jossa oli kuva kaikista, tykkäsivät kovasti!
Jahas, ja sitten pitänee mennä ruokkimaan vauvat!
T: Piia sekä Sanni ja Oskari 4½kk
Meillä on vielä Dummyn kaksikkoa huomattavasti rauhallisempaa. Lapset ovat nyt kalenteri-ikää 5,5 kk - korjattua ikää 3,5 kk.
Aika on todentotta mennyt vauhdikkaasti, kahden kuukauden kuluttua edessä on karu paluu töihin kun mies käyttää " oman puoliskonsa" vanhempainvapaasta.
Meillä ei viime aikoina ole paljon naurettu. Viime viikko on ollut elämäni raskain. Vielä raskaampi kuin kamalan raskas keskosaika pojan suolistoleikkauksien, tytön aivoverenvuotojen yms. kera. Pojan sydämen rakennevika korjattiin viime viikolla avosydänleikkauksella. Toipuminen ei ottanut alkaakseen koko viikon aikana kun pienet keuhkot eivät halunneet alkaa tuulettumaan. Perjantaina lääkärit puhuivat viikkojen hengityskonehoidosta. Poika varmaan kuuli ja päätti toisin. Sunnuntaina meillä jäi äidin ja isän perään itkevä poika osastolle. Maanantaina poika pääsi hengityskoneesta ja söi itse pullosta ruokansa. Tänään pääsi teho-osastola ja hymyili koko päivän. Äitiäkin hymyilytti.
Tyttö on kuin päivänpaiste. Tietämätön tästä perheemme taakasta. Juttelee ja nauraa. Illalla " kertoo" mummon tekemiset ennen nukkumaanlaittoa.
Molemmat lapset nukkuvat hyvin (tai siis tilanne ennen viime viikkoa), yöllä joudutaan herättämään vielä kerran syömään. Syödään reippaasti sosetta ja velliä, maidolle irvistellään. Poika tekikin totaalisen maitolakon ennen leikkaustaan - äiti huijasi laittamalla mustikkasosetta maidon joukkoon --> mustikkapirtelö. Ravitsemusterapeutti antoi ohjeeksi syöttää " mitä vaan alas saatte" .
Mutta on meilläkin jo asioita opittu: seurustellaan kaikki päivät ja nauretaan kaikelle mahdolliselle. Pärrytetään ruuat suusta ja hauskaa on kun sitterin leluille tarjotaan maistiaisia. Liikkeelle yritetään vaikka ei vielä päästä. Ja mikä tärkeintä viime viikolla havaittu: tunnistetaan omat vanhemmat ja itketään niiden perään.
Ihanat lapset, ihana kaksosarki - hetkeäkään en antaisi pois!
Toivottavasti kaikki voitte hyvin!
Marika