Mitä tehdä kun elämä on mennyt pelkäksi suorittamiseksi?

selvitä tällaisesta? Siis vaihtaa naista lennosta.



Oikeesti: lopeta tekeminen. Kohtaa ahdistus. Sitä kautta löydät rauhan. Niin kauan kuin juokset ahdistusta pakoon, et ikinä pääse perille. Never.

Kai ihan ydinasia on, että: Sinun ja minun ARVO ihmisenä EI ole yhtä kuin suorituksemme, tekomme, onnistumisemme tai epäonnistumisemme - vaan arvomme on syvimmiltään siinä, että olemme ihmisiä, arvokkaita olentoja aivan itsessämme; inhimillisinä ihmisinä.

Kai ihan ydinasia on, että: Sinun ja minun ARVO ihmisenä EI ole yhtä kuin suorituksemme, tekomme, onnistumisemme tai epäonnistumisemme - vaan arvomme on syvimmiltään siinä, että olemme ihmisiä, arvokkaita olentoja aivan itsessämme; inhimillisinä ihmisinä.

...että vaikka kristinuskossa onkin paljon kritisoimisen arvoista, niin tämä suorituksista vapaa/riippumaton ihmisarvo on kyllä asia, jota kristinuskossa nykyäänkin selkeästi ja aidon oloisesti puolustetaan :) Ja tähän liittyen yksi koskettavimmista ajatuksista löytyy tästä lyhyestä videosta; suosittelen että katso se avoimella mielellä ja "sydämellä" http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4

ihminen on Human Being - ei Human Doing. Suosittelen siis Hellstenin lukemista.

Tuntuu että elämä on vain kilpajuoksua, johon en halua osallistua. Miten uskaltaa "löysäillä" kun muut suorittavat? Itselläni on jatkuva paniikki siitä olenko unohtanut jotain tärkeää tai pitäisikö jotenkin muutoin pystyä maksimoimaan jonkin asian tehoa.



Minulla on vanhempieni lahjoittamaa omaisuutta (ei kovin paljoa) ja mietin koko ajan onko minulla oikeutta käyttää niitä rahoja vai pitäisikö vaan pyrkiä sijoittamaan niitä entistä paremmin. Onko minulla oikeutta vain lainata kirjastosta kirjoja ja lukea niitä pihalla eikä miettiä jotain sijoituksia tai vatsalihasten pumppaamista? Tiedän kyllä minkä tähän on vastaus, KYLLÄ.

viritä se parvekkeellesi tai pihallesi. Ja sitten menet siihen tunniksi keinumaan.

Käy tavaratalossa ja osta itsellesi riippumatto ja viritä se parvekkeellesi tai pihallesi. Ja sitten menet siihen tunniksi keinumaan.

Mutta en pysty menemään siihen lukemaan/nukkumaan/lepäämään ennenkuin kuin kaikki tekemätön homma on tehty. Ja ne ei ole ikinä kaikki tehtyjä; aina olisi siivoamista, laittamista tai liikkumista :( Laiskuus on kamalinta mitä tiedän ja olen laiska niinkauan kunnes olen tyytyväinen siihen, mitä olen saanut aikaiseksi. Toistaiseksi sellaista päivää ei ole tullut vastaan :(

Kuinkakohan nuorena aiot kuolla?

huono itsetunto? Et voi tehdä sitä mitä haluat muitten arvostelun pelossa. Ei kai vaan äitisi istu olkapäälläsi??

Ymmärrän sinua täydellisesti, koska itselläni oli aikaisemmin "samaa vikaa". Ei sillä niinkään, ettenkö olisi ajatellut itseni olevan arvokas ilman suorittamistakin, mutta olen aina ollut monesta innostuva tyyppi. Tämä helposti lipsahtaa suorittamisen puolelle ja kun päivä on liian täynnä tekemistä, ei mistään mukavastakaan enää nauti.



Jos kerran haluat liikkua, niin mitä jos sisällyttäisit liikuntasuunnitelmaasi lempeämpiä lajeja, joissa mielesi saisi myös levätä? Joogaa, pilatesta tai ihan vaikka venyttelyä. Tarvitseehan sitä kehonhuoltoakin muun liikunnan lisäksi.



Samalla kyllä miettisin, onko sinulla liian suuret odotukset itseäsi kohtaan. Milloin viimeksi koit onnellisuutta ja tyytyväisyyttä? Mitä silloin teit? Mistä kumpuaa nämä vaatimukset siitä, että esimerkiksi kotona pitäisi aina kaikki olla tip top, oliko esimerkiksi lapsuudenkodissasi niin?



Ihminen ei ole kone eikä jaksa pysähtymättä. Kaikki aika ei voi olla työaikaa, vaan välillä pitää saada vaan istua ja ihmetellä.

Mistä kumpuaa nämä vaatimukset siitä, että esimerkiksi kotona pitäisi aina kaikki olla tip top, oliko esimerkiksi lapsuudenkodissasi niin?

Vaatimukset kumpuaan äärettömästä kilpailuvietistä; haluan olla paras. Ihan kaikessa aina ja koko ajan. En ole missään lahjakas, joten kilpailuviettiä en ole päässyt toteuttamaan missään rakentavassa asiassa.

Joku missä voit kilpailla, suorittaa, päteä ja mööräät itsesi suorittamaan sitä ihan kympillä. Määrää myös laiskuudensiedon opettelua. Ensin kokeilet puoli tuntia ja siitä enennät vähitellen "viikko laiskana"-projektiin. Näet mitä siitä seuraa ja sitten voit palata normiin, jossa jokainen on kyllä pari tuntia vähintään päivässä sun nykykriteereillä laiska.

Koiranäyttelyssä ehkä....

Ota itsellesi tavoitteeksi juosta vaikka maraton! Siinä ei tarvitse olla erityisen lahjakas, mutta treenaamista vaatii.



Kehottaisin kuitenkin miettimään, että miksi haluat olla paras? Mitä sillä saavuttaisit?

suorituskeskeisyydestä, koska täällä kaikki lorvii tekemättä mitään hyödyllistä.

Mua ei haittaa, vaikka kotona on asioita tekemättä, teen niitä "sitten joskus". Ehdin harrastaa kaikenlaista, nauttia liikunnasta ja yleensäkin koko elämästä :)



En muuta neuvoa osaa antaa, kuin että relaa ja löysää sitä vannetta pääsi ympärillä, sulla on vain yksi elämä ja sen voit käyttää ihan muulla tavalla kuin mitä nyt sillä teet.

ei onnistu kun kalenteri on nytkin aivan täynnä

mista asiasta nautit?

sitten hidastin- lapsetomuushoidot jumittuivat stressin takia



--

nyt on 2 lasta eli hidastamien auttoi

Minulla on samantyyppisiä ajatuksia - ja diagnoosina vaativa persoonallisuushäiriö. En väitä että sinulla, ap, olisi sama diagnoosi, tiedän vain miten rankkaa on elää tunteessa ettei ikinä pysty täyttämään omia vaatimuksiaan. Hae ihmeessä apua vaikka mt-toimistosta ennen kuin uuvut ihan täysin.