Lue keskustelun säännöt.
Käytetäänkö dokkareissa mielestänne persoonallisia päähenkilöitä hyväksi?
13.08.2011 |
Mitä persoonallisemman päähenkilön dokkarilleen löytää, sitä enemmän ohjaajaa saa suitsutusta vaikka kunnia kuuluisi päähenkilölle.
Ja näkyy näitäkin että mitä avoimempi, vilpittömämpi ja "vähä-älyisempi" henkilö saadaan kameralle yksityisyydestään avautumaan, sitä suurempi elokuvaohjaaja dokumentaristi on.
Kommentit (8)
jollain tavistallaajalla saattaisi olla huomattavasti mielenkiintoisempia tarinoita kerrottavanaan.
vissiin liikaa jotain 4D-roskadokkareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parhaimmat arviot kouluttajilta saa ohjaaja, joka tekee dokkareita kaikista kaveripiirinsä friikeistä= huomionkipeistä puliukoista ja 5-kymppisistä popedatukkaisista ikirokkareista.
Tai joku Lasse naukkarinen, jonka mielestä oma vähän erikoinen lapsi on se, josta kannattaa monta eri dokkaria väsätä.
vääntää väkisin yhden oppilaitoksen tietyn tilanteen arviontikriteeristä laajempaa linjaa tai yleistä mielipidettä.
Tämä on kuitenkin vain yksi reuna dokkarimaailmasta.
Ylen tositarinakin näyttää. Entisten elokuvaopiskelijoiden narkkarikavereiden tai elämäntapatyöttömien pitkä vuosi.
arvostella Seiskan lukijoita, vaikka itse samanlaista sosiaalipornoa tuottavat, ainoana erona se että nämä julkisuuden hyväksikäyttämät ovat tavis syrjäytyneitä, eivät tunnettuja turhia julkkiksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitatko näitä 4D-tyyppisiä "Synnytin 2-päisen vasikan ja olen 300-kiloinen yh"-tyyppisia "dokumentteja", vai oikeita dokumenttielokuva? Viimemainituista esimerkkejä: Pirjo Honkasalon Tatjana ja 7 perkelettä, Melankolian kolme huonetta, Mika Kaurismäen brassimusiikista tai Miriam Makebasta kertovat dokumentit, Lehmuskallio-Lapsuin Siperia- ja nenetsikansa-dokumentit.
Jotta ihminen avautuu omasta elämästään todella oikean dokumentitn tekijän pitää luoda häneen luottamuksellinen suhde, mikä voi kestää vuosia. Tekijällä pitää myös olla aihe ja näkökulma - ei riitä se, että "tämmönen ihminen nyt sattumalta on tässä olemassa ja mä kuvaan sitä hei digikameralla".
Jos taas ajattelee usean ohjaajan Voikka 17 ta Jouko Aaltosen Turun kaupungin kaavoitusta käsittelevää dokumenttia, niin ne vaativat valtavaa pohjustustyötä, näkemystä, näkökulmaa, tekijän henkilökohtaisia valintoja jne.
Se, että joku ihminen haluaa julkisuutta, tyyliin "95% ihostani on tatuoitu" ja hän myy tämän jutun jollekin videofirmalle, joka kuvaa ne tatskat ja tyypin juomassa aamukahvia tai yrittämässä hikoilla, ja sitten myy repparin eteenpäin esim Suomen Neloselle ja Nelonen kutsuu sita dokumenttielokuvaksi, ei tee tallenteesta dokumenttielokuvaa.
Mutta kerro ap tosiaan jotain esimerkkejä näkemistäsi elokuvista, joissa on ollut persoonallinen päähenkilö, mutta ohjaaja on "saanut" kunnian. Kiinnostaa myös tuo "vähä-älyinen"-käsite. Osaatko kuavilla tarkemmin?
(Kaikki mainitsemani elokuvat on esitetty Ylen kanavilla.)
ja millaista kunniaa ohjaajat ovat saaneet, ap?
Jos ajattelet esim Nina Stenroosin (minun mielestäni) todella hienoa, ja tekijälle valtavan vaativaa - näin kuvittelen - dokumenttia nuoreta anorektikkoanaisesta, joka vastikään meni TV1:ssä uusintana, niin mitä kunniaa Stenroos on siitä saanut, paitsi nimensä lopputeksetihin? Sen kai hän kutenkin on ansainnut, koska on uskaltanut mennä nin lähelle anorektikon todellisuutta, että osaa vällttää siitä jotakin meille katsojille?
Mutta siis, kerro mitä tarkoitat kunnialla.
Anteeksi että vähän kilahdin. Avauksesi oli niin epämääräinen (myönnät sen varmaan itsekin, jos sen nyt luet), että siihen saattoi reagoida miten tahansa. Minä nyt reagoin näin. :)
jollain tavistallaajalla saattaisi olla huomattavasti mielenkiintoisempia tarinoita kerrottavanaan.