Lapsettomana en voi kuin ihmetellä
sitä, miten äidit ovat tietävinään mitä lapsista tulee.
Olen tänä kesänä pannut merkille, että jo aivan pienten lasten äidit (siis tyyliin 2-vuotiaiden) ovat niin kovin tietäväisiä lastensa kyvyistä ja mielenkiinnon kohteista.
Esimerkkinä menköön sukulaisnaisen kommentit omista lapsistaan, aika suora lainaus siis.
- Meidän Nico-Petteri on hyvin käytännöllinen lapsi ja tulee aivan varmasti valitsemaan jonkin ammatin, missä tehdään käsillä. Nico ei jaksa keskittyä, eikä hän varmaan pärjää koulussa. Eetu-Ilmari taas on todella älykäs poika, josta saattaa tulla vaikka tutkija.
Nico-Petteri on kaksi vuotta ja Eetu-Ilmari on kolme vuotta...
Eikä äiti vitsaillut, on ihan tosissaan näine havaintoineen.
Minun on lapsettomana vaikea ymmärtää, miten kukaan voi tosissaan tietää jo kaksivuotiaasta, tuleeko tästä insinööri vai autonasentaja vai kaupan kassa?
Oletteko äidit muka tietävinänne sen, että kaksivuotias menee isompana lukioon ja kirjoittaa neljä ällää? Vai että hän jättää kymppiluokankin kesken, eikä hänestä tule koskaan yhtään mitään?
Olen aina luullut, että tällaisia havaintoja tehdään vähän vanhemmista lapsista, mutta että jo kaksivuotiaista?
Kommentit (16)
vanhemman lapseni ollessa vasta 2-vuotias, en ole vielä tietävinäni mitään.
Tuollainen käytös on muutenkin huolestuttavaa, koska lasta aletaan helposti kohdella näiden mielikuvien mukaan ja lapsikin alkaa uskoa äidin höpinöitä..
enkä todellakaan vielä kuvittele tuon ikäisestä tietäväni mitä hänestä tulee. Toki leikillisesti sitä tulee pohdittua ja ulkopuoliset kommentoivat usein, että pojasta tulee varmaan insinööri, kun on niin paljon kaikkien laitteiden perään.
Enkä kyllä ole ap:n kuvaamia äitejä tavannut, taitaa olla ap:n sukulainen olla aika harvinainen tapaus. Yhden kyllä tiedän, joka tiesi lapsestaan jo kouluikäisestä lähtien, että tästä tulee lääkäri. Oli katsottu valmiiksi lapselle asunto paikkakunnalta, jossa on lääkis jne. Ei tullut lapsesta lääkäriä.
Lapsille annetaan rollit. Usein niin, että sisaruksilla ne poikkeavat toisistaan. On meidän heinohelmainen prinsessa, reipas käsillätekijä ja pikku tiedemies/nainen. Ainakin minut sisarineni on kasvatettu näin. Vasta aikuisena olen tajunnut, että olen taitava käsityöläinen ja käytännön asioiden hoitaja, vaikka olin lapsena roolissa hajamielinen professori. Toinen siskoni oli luova taiteilija, mutta työskentelee tilitoimistossa. Toinen taas oli reipas ja rohkea poikatyttö, joka ei leikkinyt nukeilla ja barbeilla, nykyisin kotiäiti ja kosmetologi.
ajatuksella, millainen lapseni on. Vielä parivuotiaana se ei oikein ottanut onnistuakseen.
Minä kyllä väittäisin, että ap:n esimerkki sanoi kaiken vitsinä. Eihän hänellä ole kristallipalloa.
tarvitseeko kaikkea ottaa niin kirjaimellisesti? Ja tottakai 2-vuotiaalla on jo luonne, ihan oma sellainen. Enpä osaa sanoa, mikö tulee meidän taaperosta isona, mutta sen osaan sanoa, että levotonta ja villiä tulee elämä olemaan.
tulee pappi. Siis kun se oli 2v.
Nyt se on 16v eikä siitä taida tullakaan...
mitkä heidän vahvuudet on. Nyt ovat koulussa ja kyllä se edelleen hyvin selkeästi näkyy.
että jälkeläisestä tulee murhaaja, nisti tai pedofiili?
älykkyyden kyllä huomaa jo pienestäkin lapsesta.
ite voin sanoa että meidän 4v tyttö on taiteellinan ja rauhallinen tyttö joka tykkää pirtää, maalata ja tehdä palapelejä. on se meidän perheen taiteellinen sielu. ja tosi fiksu tyttö on
osaan arvailla että meidän 1,5v pojasta tulee varmaan aika urehilullinen. sekin vaatii toki sitä että vanhemmat antaa pojalle mahdolisuuden ja vie sinne harrastuksiin. poika on paljon fyysisempi kun tyttäremme. rämäpäisempi. varhain oppi liikkumaan.
eipä sitä kuitenkaan osasi edes arvata mihin kouluun lapset aikanaan haluaa tai mihin ammattiin päätyvät. meidän 4v tyttö puhuu kovasti siitä että haluaisi olla aikuinen ja synnyttää kaksi vauvaa. tulisko tosta vannoutunut kotiäiti kuten äitinsäkin on. ite puhuin ja ajattelin lapsena samallatavalla. ei mulla ollu ammattihaaveita. perheestä mä haaveilin
Voi sua ressua, mutta eihän sulla ole lapsettomana sitä äidin vaistoa. Kyllä pienestä lapsesta jo voi vaistota ne kyvyt ja älykkyyden. Ei kaikki ennustukset tietenkään mene toteen, mutta esim. oman ensimmäisen lapsen kohdalla olin jo pari vuotiaana vakuuttunut, että älykäs poika siitä tulee. Nykyisin kympin oppilas. Tyttäreni on myös 3-vuotias, ja kyllä hänestäkin näkee, että on kiinnostunut tieteellisistä jutuista, hyvin tarkasti tukii ja koskettelee kaikkea. Otti leikkistetoskoopin varmalla otteella käteen jo 2-vuotiaana. Silloin jo ajattelin, että varmasti tuleva lääkäri.
Ei sytytä, ei edes ärsytä. Yksinkertainen. Onlinemäinen.
Luulen kyllä, ettei ne ihan kaikki iiiiihan tosissaan niitä tulevaisuudensuunnitelmia tee. Itsellä ainakin on tapana vitsailla kavereiden kanssa, mitä lapsista tulee ja asiastahan tekee hauskempaa se, että kyseessä on hiukan reilun vuoden ikäiset ipanat. Huumorin piikkiinhän se menee, kun meidänkin lapsesta ollaan tekemässä tietyn lajin maailmanmestaria, kun me molemmat vanhemmat kyseistä lajia harrastamme ja lapsella on sentään kerran jo pysynyt mailakin kädessä :o) Tai sitten siitä tulee pikajuoksija, kun nyt jo menee sellaista vauhtia. Tai vuorikiipeilijä! Tai pianisti, kun osasi heti painella pianon koskettimia. Jep jep :o)
Sulla on YKSI kokemus, jonka yleistät kaikille äideille.
Nää lapsettomat sitten osaa ;)
Mutta vakavasti ottaen, kyllä pienestä lapsestakin ihan perustaipumuksia voi tarkkailla, jollei nyt ihan ammatinvalinta vielä selviäisikään. Meidän pienokainen sai 3-vuotislahjaksi keinuhevosen jossa oli patterit. Illalla kun menin katsomaan, se oli kääntänyt hevosen ylösalaisin, purkanut erinnäiset ruuvattavat viritykset päästäkseen paristokotelolle ja kaiveli niitä paristoja sieltä. Se oli kyllä niin huvittava näky!
mutta kyllä jo 2- tai 3-vuotiaasta voi havainnoida luonteenpiirteitä. Jo paljon pienemmästäkin lapsesta voi. Ei ne ole mitään tabula rasoja ja uskoisin, että perusluonne säilyy aika pitkälle läpi koko elämän, vaikka toki itseään voi muuttaa ja kasvatuksella vaikuttaa.