Turhauttaako muita monilapsisen perheen äitejä ekoja vauvojaan saavat ystävät?

Oletusarvoisesti aikuinen liikkuu paremmin kuin kaksi lasta.

Se ei liiku lainkaan, jos ei sitä liikuttele. Ja vauvan tarpeet on tyydytettävä nopeammin, se kun ei kestä odottaa tarpeiden tyydyttämistä lainkaan siinä määrin, kuin isommat lapset jo pystyvät.

Näin oletusarvoisesti.

vaikka olisi sattunut syntymään esikoiseksi.

vaan se liikkuu kun aikuinen liikkuu. Samaten taaperon voi panna rattaisiin ja silloin sekin liikkuu silloin kun aikuinen liikkuu.



3-vuotias ja 6-vuotias ei taas liiku yhtä nopeasti kuin aikuinen - eikä välttämättä sinne minne pitäisi.



Ja vauvan tarpeet kun tyydyttää, sen voi lyödä rattaisiin. Ja jos ei sinne, niin sitten liinaan tai reppuun - ja kas, taas mennään.



Ns. hankalat vauvat ja lapset on yleensä kyllä avuttomien vanhempien seurausta...



t. kahden äiti

vaan se liikkuu kun aikuinen liikkuu. Samaten taaperon voi panna rattaisiin ja silloin sekin liikkuu silloin kun aikuinen liikkuu. 3-vuotias ja 6-vuotias ei taas liiku yhtä nopeasti kuin aikuinen - eikä välttämättä sinne minne pitäisi. Ja vauvan tarpeet kun tyydyttää, sen voi lyödä rattaisiin. Ja jos ei sinne, niin sitten liinaan tai reppuun - ja kas, taas mennään. Ns. hankalat vauvat ja lapset on yleensä kyllä avuttomien vanhempien seurausta... t. kahden äiti

Hankalat lapset... toki voi johtua avuttomista vanhemmista. Mutta on muitakin syitä.

Mun eka lapsi oli hyvin helppo vauva. Toinen itki melkein vuoden ikään asti, oli korvatulehduksia, maitoallergia jne. Kolmas oli taas helppo, neljäs samaten. Viidennellä oli vaikeat allergiat ja kuudes oli helppo. Siis helppo vauva - tarkoitan että nukkui hyvin ja oli pääosin iloinen ja tyytyväinen.

Liikkuminen - monen pienen kanssa joskus hankalaa. Parivuotias uhmaa, mutta senikäisen saa vielä rattaisiin istumaan.

Mutta tuohon alkuperäiseen viestiin vielä, ei mua ole koskaan häirinnyt ensimmäisen lapsensa saaneiden hösäys, aika suloista se on.

kerran kyllä vähän harmitti, kun yhden 5-v lapsen äiti totesi, että oikeastaan viiden lapsen (silloin mulla vasta viisi) kanssa on helpompaa kuin yhden, kun ne leikkivät keskenään eikä tarvitse viihdyttää. Joo, kyllä mä olen lasten kanssa ollut aina paljon, ollaan luettu, askarreltu, käyty ulkona. Ja pyykkiäkin tulee hiukka enemmän kuin yhden lapsen kanssa :)

6- ja 3-vuotiaiden kanssa liikkuminen vauvaan verrattuna. Siis toki ymmärrän ilmeisen, että nuo isommat lapset osaa jo kävellä, kun vauva tulee mukana vaunuissa. Mutta eiköhän tuon verran ymmärrä ne sun ystäväsikin. Mitä muuta heidän pitäisi kulkemisesta ymmärtää?

Itselläni on lapset vauvasta koululaisiin, enkä tajua tuota ap:n pointtia.

Eteeni on tullut esim. seuraavaa:

- Olemme yhdessä liikkeellä ja yhden vauvan äidit kulkevat 50m edellä ja tuskailevat, kun isommat lapseni eivät pysy perässä.

- Ihmetellään, jos meillä on kotiinmenoaika, kun eikö noin iso (2v.) jo voi olla ilman ruokaa ja päiväunia tai etkö voinut ottaa sille jotain leipää mukaan.

- Lapset eivät suostukaan syömään, kun mennään yhdessä johonkin, eivätkä istu hiljaa paikoillaan, kuten vauvat syöttötuoleissa.

Esimerkkejä on lukemattomia määriä, mutta onneksi harva on sellainen, jolle tämä vanhempien lasten kanssa kulkeminen on hankalaa, yleensä sopu sijaa antaa.

jos lapsesi on ollut kova huutamaan. Minun vauvani itku ei olisi kuulunut tuon kolmen metrin päähän ennen kuin puolivuotiaana. Kahvilassa käydessä piti vaunut pitää ihan vieressä, ennen kuin lapsi oli sen verran iso, että potkut saivat peiton heilumaan ja vaunut keinumaan. Muut ihmiset eivät kuulleet lapseni itkua, vaikka istuivat alle puolen metrin päässä. Koitahan ymmärtää, etteivät kaikki lapset ole samanlaisia ja meillä kaikilla on omat "ongelmamme" vastasyntyneiden kanssa.

t.yhden taaperon äiti

Miettivät, voiko lapsen jättää 3 metrin päähän kahvilapöydästä kun sitten sen itkua ei ehkä kuule jne...

ja edelleen ne yhden lapsen kanssa kulkevat juoksee 50 metriä edellä ja ihmettelee, kun ei pääse samaa vauhtia heidän kanssaan useamman kanssa.



Minulla on 9-vuotias ja 6-vuotias ja olen aivan kyllästynyt noihin ainokaisten 9-vuotisten äiteihin, jotka ei tajua, ettei se 6-vuotias aina jaksa juosta perässä! Viimeksi laukkasin Tukholmassa tällaisen pässiäidin kanssa. Itse olin flunssassa ja tällä 6-vuotiaalla oli siitepölyallergiat päällä ja tää 9-vuotiaan äiti mulkoili, että "ei saisi lapsi olla noin huonokuntoinen"... Niinpä, se lapsihan ihan itse on astman itselleen hankkinut.

toisaalta itse en silti osaa samaistua tilanteeseen...



Itselläni on lapsia kolme (ikähaarukka 4 v:sta kohta 11 v:en) ja neljäs lapsi on tulossa. Voin siis hyvin keskustella vauvan asioista yli 10 v:n lapsen asioihin, ja olen myös kiinnostunut näistä kaikenikäisten lasten asioista.

Ystäväsi kalpenevat sun vierelläsi kaikessa kokemuksessa ja tietämyksessä. Hävettää ystäviesi puolesta, kun ovat niin noloja, ja sä olet niin taitava ja tietävä.

Voisitkl ystävällisestä taivuttaa siitä rautalangasta.

Totta hemmetissä 3- ja 6-vuotiaiden kanssa on vaikeampi liikkua kuin vauvan ja yhden taaperon. Pitääkö taivuttaa rautalangasta??

Kun minäkään en ymmärrä. 3- ja 6-vuotiaiden kanssahan on helpompi liikkua, kun he jo kävelevät itse perässä, ei tarvi nostella, kannella, ei temppuilla vaunujen kanssa ovien kanssa, he jo ymmärtävät puhetta, kun sanotaan, että nyt mennään tänne päin.

Kun liikkuminen on oikeasti helpompaa, niin voisiko joku nyt kertoa, että miksi se helpompi onkin nyt tällä kertaa vaikeampaa.

Isommat lapset kävelevät itse, syövät samaan aikaan samaa ruokaa kuin muut. Heitä voi jättää jo pieneksi hetkeksi keskenään leikkimään (kun esim. itse riisuu kengät tullessaan leikkipaikkaan). Tuon ikäset voi jättää vaikka Ikean leikkipaikkaan hoitoon jne.

Eli en ymmärrä tätä juttua!

Ehkä ap:n mielestä JUURI hänen elämänsä on vaikeampaa kuin arvokkaampaa kuin kellään muulla... :D

Ja sinne vaunujen alle saa suoraan ostokset, kun käy vaikkapa Ikeassa, eikä tarvitse juosta 45 minuutissa läpi...