Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

äidin ja vauvan erilaisuus

Vierailija
12.08.2011 |

vauvani 10kk on kuin vastakohtani. tempperamenttine, viihykettä ja aktiviteettia jatkuvasti kaipaava, leikkii tosin myös itsekseen aika villejö´ä paukutus, kiipely leikkeä. vauva on vilkas, nopeasti motorisesti kehittynyt, kovaääninen puhelias ja hyvin sosiaalinen ja iloinen. luonteeltaan silti ujo ja varautunut uusissa tilanteissa, hieman levoton ja riehakas. kitisee myös paljon jos on tylsää tai äiti ei ole vieressä kokoajan ( tää tosin one enemmän eroahdistusta nyt) itse olen sellainen rauhallinen, mutta tempperamenttia löytyy jos oiken suuttuu (ei siis vauvalle vaan yleensäkin) olen ujo ja arka, en tippaakaan sosiaalinen, en kaipaa virikkeitä ollenkaan ja olen hiljainen. joskus mietin onko vauva tosiaan minun lapseni ja nänäm tempperementtien/luonteen erot ihmetyttävät ja vähän pettynytkin olen kun odotin sellaista hiljaista ja herkkää ujoa lasta. ja pelottaa vauva jotenkin huomaa minusta tämän pettymyksen ja pelon siitä kuinka osaan vastata tarpeisiinsa oikein.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
12.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

puhuttiin aikanaan äitiysvalmennuksessa. On ongelmallista, jos aktiivinen äiti saa passiivisen lapsen ja päinvastoin. Mutta kaikkeen tottuu.

Vierailija
2/2 |
12.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä taas olen itse todellinen rämäpää ollut aina, ja vasta kolmannen lapsen kohdalla " tärppäsi", jos nyt näin typerästi voi sanoakaan.



ELi meillä on kaksi ensimmäistä lasta hiljaisia, herkkiä, arkoja, ihan sosiaalisia kyllä, mutta perusluonteeltaan enemmän alistuvia kuin dominoivia, kuten minä. Ja kolmas lapsemme sitten on taas täysin erilainen isoveljiinsä verrattuna. Hänen kanssaan on tuhannesti haastavampaa olla kuin noiden isompien, mutta hän tuntuu paljon tutummalta, häntä on helpompi ymmärtää jne.



Kaikki lapseni ovat aivan valtavan ihania ja uskomattoman rakkaita, siitä ei ole kyse meillä, eikä varmasti sinunkaan tapauksessasi. Mutta ymmärrän oikein hyvin että koet haastavaksi sen, että lapsesi on täysin eri maata kanssasi. Sille vaan ei voi tehdä varsinaisesti mitään muuta, kuin ottaa asia rikkautena ja mahdollisuutena tutustua syvällisesti varsin erilaisen ihmisen sielunmaisemaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla