Vauva päiväkotiin, tosi paha mieli!
11kk ikäinen vauvani aloittaa maanantaina päiväkodin, ja mulla on tosi paha mieli. Ollaan käyty tutustumassa, ja tädeistäkin jäi paha maku suuhun! Lapseni on todella arka ja ennakkoluulonen, eikä ne yrittänyt milläään tavalla tutustumiskäynnillä ottaa lasta huomioon ei syliin eikä jutella. Ja nyt pitäisi maanantaina jättää se sinne! :( Voi miksi en voi voittaa lotossa tai edes valinnut rikasta miestä joka elättäisi ;D
Kommentit (54)
Itse menen syyskuusta töihin ja isi jää kotiin kuukaudeks.
Onneks tädit ja paikkakin on ennestään tuttuja.
yritän kypsyä, eikä muuten asuta Helsingin suunnalla! Että niin se on sitten täällä muuallakin.
pitämällä asuntolainasta lyhennysvapaata? Siitä tulisi jo satojen eurojen edestä rahaa käyttöön.
Itse menen syyskuusta töihin ja isi jää kotiin kuukaudeks. Onneks tädit ja paikkakin on ennestään tuttuja.
vaiko oma tätisi hoitaa vauvaasi kodissaan??????
elämä on valintoja,mulle lapsi on ykkönen.Kyllä sitä pari vuotta voi elää pienemmilläki tuloilla
vaiko oma tätisi hoitaa vauvaasi kodissaan??????
että paikka on kiva, toisin kuin ap:llä tuntuu olevan. Mutta toki saa tyhmääkin esittää niin halutessaan huutomerkkix5
lohdutuksen sana. ystävänikin joutui viemään vauvansa päiväkotiin ja alku oli vaikeaa. pian kuitenkin helpotti ja lapsi viihtyy tarhassa hyvin, ihana poika siitä on tullut (nyt 2v) Ystäväni oli tosi huonona kun joutui aikoinaan viemään pojan, mutta nyt ei edes muista niitä aikoja enää. :) Se on pieni hetki siinä alussa mikä saattaa olla vaikeaa. Vaadi päiväkodilta lapsen huomioon ottamista ja pyydä, että nostavat syliin kun lähdet pois. Se helpottaa omaa oloasi. Ja varmasti myös vauvan. Lähde reippaasti, niin , että vauva ei huomaa sinusta kuinka huono mieli sinulla on. Lapsi hätääntyy kun äiti on itkuinen. Yritä olla reipas ja iloinen aina kun jätät lapsen. Pusu ja hei hei ja poistut (vaikka kuinka pahalta tuntuisi) vauva vaistoaa sinusta, että homma on ok ja ei hätäänny itsekään.
Tsemppiä kovasti, hyvin se menee!!!
mä muistan tuon ensitunteen. Aluksi tuntui että henkilökunta oli tylyä ja kliinistä, ja koko paikka oli täynnä ankeita sääntöjä ja käskyjä ja kieltoja. Se tunne meni ohi. Kun hoitajat pitkän kesälomansa jäljiltä ehtivät taas tottua työssäkäyntiin, rutiinit saatiin kokoon, ja lapset ja aikuiset tutustuivat toisiinsa, tunnelma parani huomattavasti. Aloin nähdä, miksi nämä ihmiset ovat valinneet varhaiskasvatuksen urakseen - kyllä ne oikeasti suureksi osaksi ovat lapsirakasta porukkaa jonka hoteissa lapsilla on päivisin hyvä olla.
Tsemppiä ap:lle. Kyllä se siitä.
itse olen valinnut köyhyyden, eli hoitanut esikoiseni 3v asti kotona ja nyt toisenkin samaan tapaan
ja en ole katunut, vaikka jostain on joutunutkin tinkimään
lapsi on aina ekana!
itse olen valinnut köyhyyden, eli hoitanut esikoiseni 3v asti kotona ja nyt toisenkin samaan tapaan
ja en ole katunut, vaikka jostain on joutunutkin tinkimäänlapsi on aina ekana!
Onko se köyhyys sitten lapsen etu? Tuskin.
joten pienempiä eriä ei voi maksaa :D Ja joo elämä on valintoja täynnä, eipä ne mun tulot sieltä töistäkään hoitomaksun jälkeen niin kovin hurjat ole.. Mutta mutta, mies ns. pakottaa lähtemään opiskeleen tai töihin. Sinänsä ymmärrän, mutta en ole koskaan vaan ollut kotona tekemättä mitään niin miksi pelkää niin paljon että jäisin kotiin pidemmäksikin aikaa?
Ehkä siksi että sairautensa takia pelkää, ettei itse kohta pysty töitä tekemään ja ruokaa tuomaan pöytään. Mulla ei ole ammattia vaan koulu pitäisi käydä loppuun, olen työskennellyt siivojana muutaman vuoden ja siihen työhön palaan nyt.
itse olen valinnut köyhyyden, eli hoitanut esikoiseni 3v asti kotona ja nyt toisenkin samaan tapaan
ja en ole katunut, vaikka jostain on joutunutkin tinkimäänlapsi on aina ekana!
Onko se köyhyys sitten lapsen etu? Tuskin.
Jos lapseltasi kysyrään 10 vuoden päästä, että oliko hyvä, että äiti hoiti kotona 3vuotta vai olisiko ollut kiva mennä tarhaan ja elää vähän mukavammin, niin lapset varmaan olis valinnut jälkimmäisen vaihtoehdon.
itse olen valinnut köyhyyden, eli hoitanut esikoiseni 3v asti kotona ja nyt toisenkin samaan tapaan ja en ole katunut, vaikka jostain on joutunutkin tinkimään lapsi on aina ekana!
Onko se köyhyys sitten lapsen etu? Tuskin.
kyllä ruokaa vaatetta virikettä yms riittänyt, mut tuona aikana en itselle ostellut vaatteita , harrastanut mitään, en tilaillut lehtiä, jne jne
eli itse lähinnä jäin jpstain vaille
nyt kun tuntuu et kaikien on harrastettava, matkusteltava ulkomailla, käytävä ulkona syömässä, kuljetttava muotivaatteissa jne jne
Meidän poika oli 12kk kun aloitti päiväkodissa. Tosin samassa ryhmässä oli myös isosisko 2,5v joten oli yksi tuttu ja tärkeä lapsi joukossa. Aluksi kuulemma pienempi menikin aina leikkimään siskonsa läheisyyteen, vaikka leikkikin molemmat omia leikkejään. Nyt poika on 1,5v ja hyvin on hoidossa mennyt. En odota että hoitaja tulee välttämättä varta vasten ottamaan lapsen syliin (osa tulee, osa ei) mutta käyn sitten itse viemässä suoraan hoitajalle - ja itku loppuu lyhyeen jos edes alkaa. Meillä oli ja on se etu, että poika on koko ajan ollut ryhmänsä nuorin, joten niitä syliteltäviä ei ole ollut kovin montaa.
parempaa elämää (siis enemmän leluja ja vaatteita ym)! Kyllä ne ensimmäiset vuodet ovat tärkeitä lapsen kehitykselle ja äidin (tai isän) kanssa kotona paras paikka pienelle (ainakin alle 2 v). Toki lapset selviävät ja sopeutuvat pininäkin hoitoon, mutta ideaali olisi olla kotona.
t. Kasvatusalan ammattilainen
ja eikö mies oikein ymmärrä, että ei ole hyvä laittaa noin pientä lasta hoitoon, varsinkaan päiväkotiin.
Entä sitten, kun ja jos lapselle tulee flunssia tms? Kuka hoitaa lasta?
Ja ettekö saisi kotihoidontukea+hoitolisää? Jos olet kokopäiväisesti siivoustyössä, ei siitä työstä ihan kauheasti saa käteen, olen itsekin opintojen ohella ollut siivoushommissa.
lohdutuksista :) Ehkäpä tää tästä, eniten huolettaa kun vauva on niin kiinni mussa ettei kenenkään muun anna koskea itseensä, eikä ole muiden hoidossakaan oikeestaan ollut.
lohduttaudi sillä että näin lapsestasi tulee sosiaalisempi ja älykkäämpi
Siis oliko toi vitsi? Eikai kukaan oikeasti ajattele enää noin?!??!
Ihan on tutkittu juttu, että liian aikainen päiväkotiin vieminen, voi jopa häiritä lapsen kehitystä ja sosiaalistumista. Lapsi joko on sosiaalinen, tai ei, luonnekysymys. Aivan kuten aikuisillakin. Ja jos arka lapsi viedään 1veenä päiväkotiin- voi tuloksena olla se, että hänestä tulee vieläkin arempi.
Vähän kun kuivaksi oppiminen, lasta ei voida pakottaa sitä oppimaan, vaan vasta, kun on siihen valmis, niin lapsi sen oppii. Ei lapsesta tule sosiaalinen viemällä päiväkotiin, ellei hän ole siihen itse valmis.
Vai väittääkö joku, että KAIKKI päiväkodissa olevat lapset on tosi sosiaalisia, älykkäitä ja tulee kaikkien kanssa toimeen? En usko. Tunnen kaksi tyttöä, jotka ovat molemmat menneet hoitoon päiväkotiin kun äideillä vanhempainvapaa loppunut, eli alle 1veenä, nyt tytöt jo koululaisia ja edelleen ujoja molemmat.
Mutta joo, se siitä. Voin kuvitella miltä susta ap tuntuu, itse kans pelkään sitä, että joudun viemään lapset "liian pienenä" hoitoon, jos ei o vara olla kotona.
Ja kun joku täällä sanoi, että ottaa vaikkapa lainanlyhennysvapaaks sen kotonaolo ajan, ni kaikki ei asu omistusasunnossa ja vuokra ON pakko maksaa, ihan joka kuukaus.
Köyhyydestä; kyllä se mun mielestä niin on, että kunhan lapsilla on kaikkea mitä tarvii, niin ei haittaa, vaikka ite jäis vähemmälle. Mutta ei se köyhyyskä kivaa ole, ala-aste kavereista muistan muutaman, jotka aina valitti sitä, kun ei vanhemmilla ole vara ostaa uusia vaatteita. Ei sekään nyt sit taida tosiaan olla sen lapsen etu, jossain se raja menee.
Olen järkyttynyt noista vastauksista, joissa hoitaja ei tule ottamaan itkevää lasta syliin! Meidän ryhmässä AINA menemme eteiseen vastaan itkevää lasta ja vanhempaa. Jos emme ehdi juuri sillä sekunnilla ottamaan lasta, vaan olemme esim. jakamassa aamupalaa, niin huikkaamme vanhemmalle että voimme hyvin ottaa lapsen syliin kun ovat saaneet tossut jalkaan jne. Puhun siis siksi me muodossa kun kaikki ryhmässämme toimimme näin!
Semmosta se on siellä helsingin tuntumassa.