Taas iski kova kaipuu :(
isosisko kuoli keväällä syöpään enkä vieläkään oikein aina tajua asiaa. En tajua ettemme koskaan enää tapaa (en usko tuon puoleiseen). Hän tupsahtaa usein mieleen kun kuulen esim tutun biisin lapsuudesta jota hän kuunteli jne. Olen aika apea nykyään. Hän oli kuin toinen äiti mulle (ikäeroa 8v)ja oli sellainen tuki ja turva oman perheeni lisäksi. Nyt on siskon mentävä aukko elämässä loppuelämän ajan...
Kommentit (3)
surussa menee monesti aika sykleittäin, välillä on helpompaa, ja välillä on kuin joku iskisi lapiolla takaraivoon. Kun on noin läheisen poismeno kyseessä ei ainakaan auta "tuttavien" voivottelu...he kun ajattelevat asiaa ajoittain, sinä taas taukoamatta. Minulla on myös isosiskon mentävä aukko elämässäni ja muutama muukin aukko. Tämä ei helpota, lievenee ehkä, mutta muisto on ja vahva,me elämme sillä:)
uskoa tuonpuoleiseen jo ihan oman hyvinvoinnin kannalta?
Onneksi aika lieventää tuskaa, vaikka ei sitä poistakaan.