Arvatkaa miltä tuntuu,

kun on viettänyt 10-tuntisen työpäivän matkoineen, saanut revittyä jotain ruokaa pöytään ja lapset ruokittua? Mua ainakin väsyttää. Tää kun ei oo mikään poikkeuspäivä.



Niin, arvatkaa miten kivalta tuntuu, kun äiti tulee kylään, lapset on pihalla ja mä oon just torkahtanut sohvalle, kun kommentoidaan "ai, sä täällä vaan nukut" vittumaisella ja naukuvalla äänellä. Sit mulkaisuja keittiöön, jonne on jäänyt astiat pöydälle.



Joo, mä täällä vaan nukun, mitään muuta en oo tehnytkään.



Olen vaan niin ilmeisen surkea tytär, kun en joka käänteessä ole tehokkaasti suorittamassa jotain.