5 v. osaa kyllä rasittaa! Muilla samaa?

Hakee huomiota. Pidä pääsi, kyllä se joskus helpottaa.

kun luin, vaikka itse tilanteissa kotona ei naurata yhtään. Meillä siis samanlaista, 5v täälläkin!

Juuri samanlaista on meillä. Jaksamista meille äideille :).

Tyttö täytti just 5v, on ylitarkka vaatteistaan, syömisistään yms. ja varsinainen drama queen. Osaa jo vedota siihen, että "se on niin tylsää" kun esim. pyydän siivoamaan lelut.



Välillä ärsyttää hirveästi, mutta on meillä kivojakin hetkiä!

Pillejä ei käytetä, osaa juoda ilman. Vaatteet hakaa itse vaatehuoneesta ja pukeutuu ihan itse.

Ihan samaa, viivyttelyä, kiukkuamista ja märinää. Höystettynä kuolemattoman viisivuotiaan miehen uholla ja nokkelalla sanailulla, joka myös viisasteluna tunnetaan. Zuaa.



Kyä on hianoo. Mutta toisaalta sit välillä äiti on ihana ja paras ;)

Yritä jaksaa! Se kestää aikansa. Meillä lapset jo 10- ja 12-vuotiaat, mutta edelleen muistelen kauhulla niitä aikoja, kun olivat vielä viiden...

pahimpia. Mutta muutin mieleni kun kesälomaseurueessamme oli yksi 5-vuotias tyttö. Jestas mikä drama queen, voi sitä vaatteiden valkkaamista, hienostelua ja vinkumista. ihan sietämätöntä

onkohan mun pojassa joku vika kun ei se ole yhtään tuollainen, aika reipas ja toimelias kaveri on ja useimmiten iloisella päällä. Ei kyllä kuulostanut yhtään tutulta.

Aina on joku pielessä vaatteissa (puristaa ties mistä ihme paikoista, kutittaa tai ihan mitä vaan), JATKUVAA vitkuttelua, vetkuttelua ja vastaan inttämistä - ja niiden perustelua lauseella, joka alkaa "Niin mutta kun" ja perään pitkä litania sille, miksi hän ei juuri nyt voinut toteuttaa pyytämääni asiaa... :)



Tuossa iässä muksut kai tasapainoilevat niin kovasti sen välillä ollako iso vai pieni... Vaikka hermo meneekin 25 kertaa päivässä niin aina välillä sitä muistaam että rankkaa se on tuolle pikku ressukallekin

kuopus täyttää ihan kohta 6v. Koko kesä on mennyt vinkuessa, äristessä kiukutellessa jne. Kaikki huonosti 1000 ja yksi kertaa päivässä. Isoveljellä oli myös hankala vaihe n 6 v:na. (Isoveli nyt 7v, joten tuo on vielä hyvin muistissa...)

Joka aamu...



Lapset saivat aamulla keksit. He istuivat keittiössä ja söivät keksiään. Minä menin heidän huoneisiinsa hakemaan vaatteita.

Tulin keittiöön ja pienempi 4 v. sanoo: "K otti mun keksin eikä anna takas!"

Minä: "Otitko K?"

K 5 v. : "En ottanut!"

Lapsi 4 v: "Otit etkä antanut takas!"

Minä: "Anna se keksi takaisin, heti."

Lapsi 5 v. katsoo yöpuvun taskuunsa ja sanoo: "Oho, se onkin täällä, mä unohdin antaa sen takaisin. Tässä!"



AAAAARGH!!!!



Sitten pyydän pukemaan vaatteet, kysyn onko tämä paita hyvä? On 5 v. lapsen lempipaita. On se hyvä ja haluaa pukea sen. Sitten lapsi alkaa narista housuista jotka laitoin, ne kun on pitkälahkeiset. Ulkona on tuulista ja viileää. Lapsi haluaa shortsit! Narisee ja märisee että haluaa shortsit. Sanon että ei käy, täytyy pukea pitkät housut tai minä puen ne hänelle väkisin.

Lapsi alkaa määkiä että ei halukaan sitä paitaa jonka olin laittanut. Ei myöskään halua hakea uutta kaapista. Määkii vain ja mäkättää.



Raahaan lapsen kaapilleen ja käsken ottamaan sieltä hyvän paidan ja hyvät housut. Ei halua ottaa, haluaa että minä otan. AAARGH. Ehdottelen paria mutta ei kelpaa. Sanon: "Nyt otat itse vaatteet kaapistasi tai menet yöpuvussasi päiväkotiin!"



Lapsi määkii että haluakin farkut. Ojennan ne hänelle kun neitihienohelma ei viitsi ottaa itse. Pukee ne teatraalisen hidastetusti ylleen.



Kampaan hänen hiuksensa ja menen auttamaan pienempää sisarusta. Tämä on kuin päivänpaiste ja nauttii selvästi tilanteesta kun hän on se joka käyttäytyy hyvin ja isosisko vain kiukuttelee ;) Kehun tätä pienempää kun on niin reipas. Se ärsyttää varmasti isompaa mutta minusta hyvin käyttäytyvää kehutaan.



Juttelen lapsille mitä kaikkea kivaa tehdään viikonloppuna ja viikonloppu on jo huomenna kun nukutaan vain yksi yö. Pienempi on riemuissaan ja naureskelee. Isompi mököttää ja sanoo ettei mikään ole hyvä ja ei halua mennä päiväkotiin. Sanon että päivä on ihan lyhyt ja haen heidät pian, työni loppuvat jo kello 13.

Isompi narisee että en kammannut hiuksia joka kohdasta. Pyydän hakemaan harjan niin voin harjata vielä sen kohdan, minkä olen kyllä jo kertaalleen harjannut... Lapsi ei halua hakea sitä itse vaan haluaa että minä haen. En hae.

Sanon että ei sitten kammata. Lapsi juoksee ja hakee harjan. Harjaan ja tämä huutaa koko ajan au au sattuu... Joo-o.



Kengätkin menee narinalla jalkaan. Onneksi olemme pian päiväkodissa. Päiväkodin ovella 5 v. sanoo: "Älä kerro tädeille että mä kiukuttelen, sä et saa sanoa sitä!" Sanon että yritä näyttää vähän iloisempaa naamaa, tästä voi tulla vielä oikein kiva päivä, en kerro kellekään. Mutta yritä nyt olla vähän iloisempi."

Päiväkodissa lapsi käyttäytyy taas kuin hyvinä päivinään, on iloinen eikä narise.



ÄÄÄÄÄH. Miten kauan tätä jatkuu? Tuo on jo niin painavakin että on vaikea tehdä asioita "väkisin" esim. pukemista jos ei suostu pukea. Jos ei suostu lähteä päiväkotiin niin ei ole kiva kantaa tuon painoista kainalossa... :/



Huoh. Kiitos että sain purkautua!

Kuulostaa hyvin tutulta, nyt taas ollu ihan hirveetä marinaa joka asiasta. Hammastahna on väärää ja tietyt vaatteet kelpaa, etenkin jos kyse kengistä.. Riippuu ihan päivästä,et milloin toiset kengät on hyvät ja milloin jotkut toiset. Huhhuijaa.. Ei oo ihme,että hammaslääkäri kysyi multa purenko yöllä hampaita yhteen, ainakin hereillä ollessa joutuu tosissaan kiristelemään välillä. :D

Usein illalla ennen nukkumaanmenoa on oma ihana itsensä ja kaikki kiukut on unohdettu taas.. :)

Kuulostaa hyvin tutulta, nyt taas ollu ihan hirveetä marinaa joka asiasta. Hammastahna on väärää ja tietyt vaatteet kelpaa, etenkin jos kyse kengistä.. Riippuu ihan päivästä,et milloin toiset kengät on hyvät ja milloin jotkut toiset. Huhhuijaa.. Ei oo ihme,että hammaslääkäri kysyi multa purenko yöllä hampaita yhteen, ainakin hereillä ollessa joutuu tosissaan kiristelemään välillä. :D Usein illalla ennen nukkumaanmenoa on oma ihana itsensä ja kaikki kiukut on unohdettu taas.. :)

Tosta hävis näköjään puolet tekstistä.. Niin siis pian 5 vuotta täyttävä poika on kyseessä. :)

Ja ruoka on suurin marinan aihe, joka ikinen päivä. Eilen ei voinut syödä danonino-jogurttia, kun se oli isossa purkissa ja olisi halunnut niitä pieniä purkkeja. Yksi päivä ihan varta vasten mentiin niitä danoninoja ostamaan, kun niitä piti saada. Ja sitten niitä ei kukaan syö, jes.

ja olen havainnu silloin tällöin vähän samansuuntaista käyttäytymistä. Lie jotain 5 v uhmaa tai huomionhakua, sisko on 1 v 7 kk...