Pelkopolilla käyneet

Synnytisn jorvissa ja kaikki meni pieleen. Mulle silloin sanottiin, että halutessani voin ottaa yhteyttä ja voitais käydä synnytystä läpi.

Olen miettinyt, että pitäis varmaan mennä jutteleen johonkin. Tällä hetkellä mieli kanssa kaoottinen ja olen ilmoittanut miehelle, että ikinä en toista lasta halua, synnytys oli niin karmea.

Esikoisen synnytyksen jälkitilanne oli minulle tuskallinen ja sairaalassa sattui kämmäys (tietokatkos), jonka takia odottelin tuskissani pari tuntia ylimääräistä, enkä ensin saanut edes kivunlievitystä. Silloin asiaa ei sen kummemmin käsitelty, ja lopputulos oli ihan onnellinen.



Toista odottaessa asia alkoi vaivata oikein toden teolla, ja pyysin päästä synnärin pelkopolille juttelemaan. Käytiin yhdessä paperit läpi, hoitaja myönsi reilusti, että eihän tämä näin olisi saanut mennä ja pahoitteli vilpittömästi tapahtunutta. Minua helpotti kummasti pelkästään se, että sai puhua asiat halki ja toinen osapuoli myönsi virheensä. Kertakäynti riitti, hoitaja totesi että en ollut ihan tyypillinen tapaus ja sanoi ymmärtävänsä, että tapahtunut oli jäänyt kaivelemaan. Ymmärsi vielä ihmetellä, ettei asiaa ollut puhuttu läpi aikanaan.



Vaikka toki tiesin muutenkin, että virhe oli tapahtunut, niin anteeksipyynnön jälkeen oli jotenkin helpompi uskoa että seuraava kerta voi mennä hyvin.



Ja niin se menikin :)