Voi kääk! Olenpa saanut asiani solmuun (sossu, työkkäri jne)!

Huoh. Olen "pitkän linjan" opiskelija, opinnot ovat viivästyneet lähinnä töitten takia. Olen tehnyt oman alani sijaisuuksia ja ollut töissä aivan muualla, sitten sain yllärilapsen ja nyt olisi lapsi tarpeeksi vanha hoitoon.



Olen tässä selvitellyt mahdollisuuksiani ja taidan kohta istua alas itkemään!

En ole oikeutettu enää opintotukeen, olen hassannut sen niinä kuukausina kun en ole ollut töissä. Pääaineeni on siitä hankala, että opiskelun pitäisi olla pitkäjänteisä, eli jos on töissä jonain kuukautena enemmän, niin auttamatta putoaa kärryiltä :( MIKSI en ole osannut kieltäytyä ja keskittyä PELKÄSTÄÄN opintoihin??



Nyt nimittäin sossu ei myönnä mulle toimeentulotukea (minkä ymmärrän, ei ole mikään pakko opintoihin myöntää) ja työkkäri ei ota mua työttömäksi työnhakijaksi ellen keskeytä opintojani.

Mulla menisi varmaan noin vuosi, että voisin saada pitempiaikaisia sijaisuuksia alaltani ja tuntuu nyt tosi katkeralta heittää kaikki hukkaan!



No, istun sit varmaan kaupan kassalla loppuelämäni, takaisinpaluusta on turha haaveilla kun on unohtanut kaiken.

Hoitovapaallakaan opiskelu ei oikein onnistu, pari tuntia päivässä ei riitä :(