Köyhät: miltä tuntuu kerta toisensa jälkeen

Olemme kaikki tottuneet siihen jo. Sitäpaitsi kyllä ne omatkin lapset joskus harvoin saavat niitä juttuja.

Enemmän harmittaa ruoka, jkun ei voi syödä mitä haluaa.

toteamaan...

Lapseni on vasta niin pieni. Mutta luulisin sen tuntuvan samalta kuin hyvätuloisista, kun lapsi hinkuu jotain asiaa, ja joutuu sanomaan "ei".



En suinkaan ostaisi joka ikistä manguttua asiaa, vaikka minulla olisi siihen varaa. Olin itse varakkaan perheen lapsi ja aina minusta tuntui silti, että kaikilla muilla muksuilla oli paljon enemmän kaikkea, heille osteltiin paljon herkemmin kaikki muotitavarat ja spontaanit mieliteot - vaikka minun vanhemmillani olisi ollut enemmän varaa. Ei ole varmaan kiva kieltää lapselta jotain, mitä hän haluaa, mutta ehkä täytyy vain muistaa, että sitäkin täytyy joskus tehdä.

että vaikka meillä olisi varaa kaikkeen, mitä lapsi pyytelee sillä varjolla, että "kaikilla muillakin on", niin todellakaan ei siihen kovin usein suostuta.



Suurta harkintaa käytetään kaikkien hankintojen suhteen, koska en halua opettaa lapsiani siihen, että kaikki lankeaa kuin manulle illallinen.

Vielä ois varaa (säästöjä) mutta kohta ei enää oo. Miehellä jouluna 500 pv täys ja mä väliaikaisella eläkkeellä.

Ja sitten toiseksi olen tyytyväinen, etten ole kulutushysteerikko. Kaikkeen tarpeelliseen meillä on varaa. Lapseni eivät kasva etsimään onnea omistamisesta ja ostamisesta.

ei olla opetettu lapsille, että kaiken saa mitä haluaa, vaikka olisi rahaakin. Eivät muutenkaan kinua kaupassa kaikkea mitä näkevät ja tyytyvät siihen kun sanon, "ei". Meillä aikuinen ei ole tilivelvollinen selittelemään lapsille päätöksiä.



Ja en mä kyllä lapselle edes sanoisi, ettei ole varaa, sanoisin vaan ettei saa kaikkea mitä haluaa.

Emme osta tavaraa, jos lapseni ei sitä TARVITSE.Ja se on myös perusteluni ostamattajättämiseen, oli rahaa tai ei. Yritän opettaa lapseni kuluttamaan järkevästi, ei fiiliksen, muodin tai ulkoisen painostuksen mukaan.