syökö lapsesi kiviä?

Ja hiekkaa ja legoja ja roskia lattialta. On 1,5 v. Ei kävele hienosti vierellä, vaan juoksee ja taitavasti juokseekin! Ja annan juosta, käymme paikoissa, jossa lapsi voi olla lapsi. Meillä on kivaa! :))) Jee, pian on syksy ja voimme leikkiä lätäköissä. Ja todennäköisesti maistella sitä vettä... ;)

Mun lapsella ei ikinä ollut sellaista vaihetta että se olisi tunkenut kaikkea suuhunsa. Siis tutin ja puruleluja ym. kyllä. Mutta ei koskaan hiekkalaatikolla hiekkaa tai ulkona kiviä tms. Ihmettelin tuossa keväällä kun kuljin lapseni kanssa kadulla, ja vastaan tuli kaveri, jolla on samanikäinen lapsi. Hän ihmetteli kun minun lapseni käveli hienosti itse, hänen lasta kun ei kuulemma voi päästää rattaista pois tai hän on heti juoksemassa johonkin ojaan tai laittamassa koiranpa**aa tai jotain muuta maasta löytyvää suuhunsa. Lapsi on nyt 2-vuotias.

Meillä on kolme poikaa, joista esikoinen laittoi 1-vuotiaana aina yhden kiven suuhunsa ulkona. Lopulta annoimme hänen pitää sitä yhtä kiveä, koska aina kun sen poisti, sujahti jossain vaiheessa toinen kivi suuhun, ja osasi vielä jemmata sen niin, ettei sitä yleensä edes huomannut, ennen kuin sisään mennessä.

Keskimmäisellä ei ollut mainittavaa kiviensyönti-vaihetta,

mutta kuopus... HÄnen kanssaan ulkoilut 1-vuotiaana oli sellaisia, että kaveri kaapaisi kourallisen mitä tahansa ja työnsi suuhunsa, juoksi karkuun ja NIELI. Vaipasta löytyi vähän väliä kiviä, liituja, legoja, meccanon osia... VOin kertoa että tuo kaveri on nykyäänkin vähän extreme-tasoa, mutta ei sentään noin pahasti.

Mutta kaikilla lapsillamme tuo vaihe on kyllä ollut ohi jo 2-vuotiaana, eli sijoittunut lähinnä välillä 1-v-1,5-v.

Ja hyvinkin kivoja ja fiksuja lapsia ovat nykyään.

Eka ei laittanut suuhunsa juuri mitään ylimääräistä tai jos laittoikin, niin yksi kielto riitti. Tämä kakkonen on ihan naurettava. Sen kun vie hiekkalaatikolle, niin istuu ekat viisi minuuttia imuroiden hiekkaa. Sitten jos vie hiekkalaatikolta sorakentälle, niin kävelee hetken ja istuu sitten vetämään niitä kiviä naamaansa. Nurtsille jos kuskaa, niin ihmettelee hetken ja etsii sieltä nurtsilta kiviä, apilankukkia, kepinpätkiä tai mitä tahansa ja tunkee ne suuhunsa. Niin ja ihan turha yrittää mitään tuttia tarjota esteeksi, se kun lentää kolmen metrin päähän heti, kun eka kourallinen hiekkaa on osunut kouraan. Ikää 1 vuosi ja koko kesä käyty leikkipuistoissa, joten luulisi, että tähän mennessä olisi jo tullut testattua, että hiekka on karkeaa ja apila on karvainen ja keppi tikkuinen. Mutta ei, joka hemmetin kerta sama rumba ja muut mammat ovat sydärin partaalla, kun meidän rimpsumekko istuu naama kuraisena, pienet kourat kiviä täynnä ja minä vain huokaan syvään, enkä ole soittamassa ambulanssia paikalle. Huoh.

kokonaisia rusinoita, hiekkaa ja pala kirkkaanpunaista pahvista rusinalootaa. Mää en kestä.