Huono eka päiväkotipäivä :(
Reilu 2-vuotias lapsemme oli tänään ensimmäistä kertaa tutustumassa päiväkodin sisätiloihin ja reissu oli raskas sekä äidille että lapselle. Hän oli epäluuloisen ja jännittyneen oloinen sisätiloissa ja ulos päästyämme halusi vain päästä pihalta pois. Sinnittelin itkuisen lapsen kanssa pihalla noin puoli tuntia ja sitten itselläni oli jo tippa niin lähellä, että lähdimme pois. Lapsen itkustelua kesti vielä pitkään kotiin päästyämme.
Miten me nyt jatketaan tutustumista, kun eka kerta meni näin apeasti :(?
Kommentit (24)
parasta jäädä itse kotiin hoitamaan. Se on vain vuosi sinun elämästä mutta merkitsee valtavasti hänelle.
pientä lastasi, jos hän ei ole valmis vielä isoon ryhmään? Tai haluat antaa hänelle sen huomion, mitä hän tarvitsee.
heikko. KAKARA MÄÄRRÄÄ SINUN ELÄMÄÄSI; OLET MUUTTUNUT ORJAKSI.
tulee uudestaan se eroahdistus. Alta 2-vuotiaana ja yli 3-vuotiaana voi olla helpompaa. Mutta niin se yleensä menee, että ekat viikot ovat raskaita. Tosin joku ei sopeudu lapsiryhmään kuin vasta koulussa kun on aivan pakko ja silloinkin vaipuu passiivisuuteen.
Ymmärrän, miten huolestunut olet! Toivon, että seuraava kerta olisi jo onnistuneempi. Jos ei seuraava, niin sitä seuraava)) Pikku hiljaa alkaa sujumaan, ihan varmasti! Minä ja lapseni mennään myös huomenna tutustumaan päiväkotiin ensimmäistä kertaa..
tulee uudestaan se eroahdistus. Alta 2-vuotiaana ja yli 3-vuotiaana voi olla helpompaa. .
ovat sopeutuneet ihan hyvin eikä ole ollut mitenkään vaikea ikä hoidon aloitukseen
lähtee, lapsi kyllä tottuu. Paljon on kiinni siitä, minkälaisella asenteella itse olet, lapsihan tunnetusti vaistoaa äitinsä mielenliikkeet ja tunnelmat. Eli kun itse olet reipas, lapsikin sitä kohta on.
lapseen. Joten ihan ensiksi ei kannata antaa lasten tunteiden vaikuttaa omiisi, niin vaikeaa kuin se onkin.
Meidän päiväkodissa vanhempi voi myös jättää lapsen itsekseen tutustumaan juuri vaikka aamu-ulkoilun ajaksi ( pidempäänkin toki) , tällöin lapsi saattaa itkeä hetken vanhemman perään, mutta yleensä rauhoittuu hyvin pian.
Juttele työntekijöiden kanssa ja kerro avoimesti tuntemuksistasi.
Voisitko kenties huomenna yrittää olla iloinen, innostunut? Kyllä se lapsikin sitten innostuu ku esittelet homman ositiivisessa valossa.
Oletko itse kuin kotonasi heti ensimmäisenä päivänä uudessa työpaikassa?
Kyllä se alkaa sujua, kun lapsi tottuu uuteen paikkaan ja ihmisiin. Kohta saat maanitella lähtemään, kun leikit on kesken.
N. 1½ vuotiaat on monesti innoissaan kaikesta uudesta ja hoitoon meno sujuu tosi kivuttomasti, kun lapsi on kiinnostunut oikeasti päiväkodin puuhista. Mutta siitä isommalle tulee jo tenkkapoo hyvin usein.
Meillä kaksi nuorinta poikaa on olleet tosi hitaasti lämpiäviä ja voin kertoa, että kuopuksen päiväkoti alkoi olemaan mieluinen paikka vasta monen kuukauden jälkeen! Siihen asti itkua ja vastaan hankaamista joka ikinen aamu. Yhtäkkiä sama poika juoksikin aamulla päiväkotiin päin, eikä vastakkaiseen suuntaan..
Kyllä se siitä, reipas asenne äidille ensinnä!
Huomenna iloisemmin mielin uudelleen, äiti siis. Lapsellahan meni ihan normaalisti.
toimit? tutkitko uteliaana uusia leluja? juttelitko muille lapsille? jos vaan seisot tumput suorana peukalo keskellä kämmentä niin koita olla huomenna reippaampi esimerkki.
Jaksoin olla reipas ja iloinen sen puolitoista tuntia, mutta sitten alkoi tuntua ettei se auta mitään. Harmittaa kyllä ihan älyttömästi, että päivä meni noin! Taitaa olla parempi, että lapsi totuttelee päiväkotiin lyhyissä pätkissä itsekseen.
älä nyt lasta sinne yksin jätä siksi, että se on epämukava tilanne sinulle.
Kysehän on isosta eroahdistuksesta ja monella kaksivuotiaalla on UUDESTAAN uhmaa ja eroahdistusta. Kuuluu aivan kehitysvaiheeseenkin.
Anna lapsesi totutella omaan tahtiinsa eli hitaasti. Olette tämän päivän siellä tosiaan vaikka tuon saman ajan joka päivä ja kerrot lapselle selvästi, koska lähdette.
Ja vasta ensi viikolla pidennät sitä aikaa.
Kyllä se siitä lähtee. Yrität olla iloinen ja seurallinen, äläkä surkuttele, jos lapsesi itkeskelee. Sanot vaan, että "huomaan, että sinä tätä nyt jännität, mutta ollaan vielä tunti täällä ja totutellaan kaikessa rauhassa - hei, eikös olekin kiva lelu, katsopa tätä..."
Meillä tilannetta hankaloittaa se, että oma pväkoti on remontissa, ja sinne pääsemme vasta torstaina. Siihen asti on "tutustuttava" varapväkodissa. Onneksi henkilökunta on tuolla varapaikassa se oman päiväkodin porukka, muutenhan me ei oltaisi menty ennen torstaita ollenkaan.
Ikävä oli katsoa, kun hoitajat olivat todella huonolla tuulella, kun joutuvat sinnittelemään vieraan päiväkodin ylijäämätiloissa. Tiuskivat toisilleen ja osa myös lapsilleen, kun ilmeisesti luulivat, etten kuule.
Onneksi oma lapseni on reipas, ja se oikea tarha jo tuttu isoveljen takia. Oman tarhan pihalla oltiin ulkoilemassa, ja sieltä sitten mentiin varatarhaan syömään. Meille jää sitten varsinaista tutustumista oikeaan paikkaan kaksi päivää, koska ensi maanantaina lapsen on jäätävä sitten koko päiväksi hoitoon. Harjoitteluaikaa piti olla kaksi viikkoa mutta tuon yllättävän remontin takia kävikin näin. Tuntuu tosi kurjalta mutta tämän kanssa on nyt vaan elettävä.
Menkää huomenna reippaasti vaan uudestaan. Jutelkaa jo illalla päiväkodista; minkä nimisiä hoitajia ja lapsia siellä oli, mitä siellä voi leikkiä jne. Kannattaa myös jutella päivän "lukujärjestyksestä". Omani ainakin muistaa jo aika hyvin, kun jutellaan, että nyt on ulkoilu, sitten syödään jne.
Kyllä se siitä.
Juttelin kyllä muille lapsille ja tutkimme leluja, mutta puolitoista tuntia tuntia tuntui pitkältä ajalta, kun lapsi oli itku silmässä. Siinä vaiheessa aloin olla puhki, kun se ei auttanut. Silti kyllä mietin, että oonko jotenkin vellihousu äitinä, kun päivä päättyi nyt noin?
siinä kärvisteltiin. Kouluun on mennyt mielellään, nyt jo iso:)