lapsen kanssa kotona olevat

Nukun pitkään, luen kirjaa, nukun, istun tietokoneella, otan päiväunia, soittelen miehelle töihin, koska tulee, kun lapsi itkee ja minulla on nälkä. Ja muutenkin odottelen häntä kotiin, imuroimaan, pesämään pyykkiä, laittamaan ruokaa ja olemaan vauvan kassa, että pääsen salille tai ihan vaan kahville kavereiden kanssa.

Kerkee kyllä käymään kaupassaki ja tekeen ruokaa. Niin kyllä se onnistuu sen vauvan kanssakin...

MIKSI pitää hankkia lapsia, jos kaverit, sali ym. on kuitenki tärkeempää?

Se on niin lyhyt aika elämästä, jonka se lapsi on pieni, että kyllä ne salit ja kaverit voi odottaa..

Miksi jo pienen vauvan tarvitsee kokea olevansa taakka vanhemmilleen, kun tuolleen haittaavat äidin seuranpitoa?

Surullista :(

Lähtekää siis ihmisten ilmoille: kauppoihin, avoimiin päiväkoteihin ja asukaspuistohin. Siellä tapaat kohtalotovereita ja päivät menevät nopeammin.

Nauttikaa toistenne seurasta.

Vauva on vauva vaan kerran elämässä, mikä kiire teillä on mihinkään?

Laita joku klassinen soimaan ja köllöttele vauveli mahasi päällä ja anna ajan vaan kulua.

Ei tuon ikäinen tarvitse yhtään enempää.



Mutta, kyllähän kaikkea voi tehdäkkin, jos nyt pitää lapsi hankkia, eikä sen kanssa sitten osaa vaan olla juuri nyt, kun se olisi lapselle ja simulle itsellesikin tärkeää.



Aika menee nopeasti ja ennenkun huomaatkaan, sinulla ei enää ole sitä vauvaa.



Nyt panostatte hyvään alkuun ja tutustutte toisiinne oikein kunnolla.

Tai no ihan turhaahan tää mun kirjottaminen on...

Joku voi kuukausikaupalla köllötellä vauveli mahan päällä ja olla ihan tyytyväinen.



Minä kaipasin elämään muutakin, jonka vuoksi opiskelin ja kävin kaupungilla.



En kyllä ole koskaan ollut vauvakuumeinen, vaan olen aina halunnut nimenomaan lapsia, joiden kanssa voi leikkiä ja rupatella.

- istuskelen koneella ja imetän (imetystyynyllä)

- makailen sängyllä ja imetän tai vauva makailee vieressä, juttelen hänelle ja katselen häntä tai luen

- makailen sohvalla ja katselen leffoja, vauva on rintakehän päällä nukkumassa.... tai imetän...

- soitan kavereille ja sukulaisille ja juttelen

- käydään kävelyllä ja kahvilla, jos vauva nukahtaa mennään vaikka kirjastoon lukemaan ilmaisia lehtiä

- käydään kaupoilla (2,5 -kuisen kanssa ei vielä pitkille reissuilel uskaltanut lähteä kun ei ollut tietoa hänen rytmeistä ja imetyksetkin kesti kauan... nyt kun vauva on 6 kk niin on helpompaa)

- siivoilen ja järjestelen VÄHÄN

- yritän pitää kirkkaana mielessä, että:



ooo tärkein tehtäväni on nyt olla äitinä tälle vauvalle ja pitää hänestä hyvää huolta, mikään muu ei ole yhtä tärkeää, eikä haittaa vaikka en vielä osaisi pitää kotia järjestyksessä tai tehdä ruokia ajallaan ooo



Minun täytyy koko ajan muistuttaa tuosta itseäni, koska jos alan asettaa itselleni jotain odotuksia ("tänään pesen vessat / kohta maksan laskut / ruoka valmiiksi viideksi") niin ahdistun ja kiukustun jos vauva ei "anna" tehdä niinkuin olin suunnitellut.



On raskasta kun odotushorisontti on viiden minuutin mittainen ja kaikki hommat voidaan keskeyttää millä hetkellä hyvänsä, mutta yritän ajatella että tässä sitä opitaan uutta zeniläisempää hetkessä elämisen taitoa...

Nukun pitkään, luen kirjaa, nukun, istun tietokoneella, otan päiväunia, soittelen miehelle töihin, koska tulee, kun lapsi itkee ja minulla on nälkä. Ja muutenkin odottelen häntä kotiin, imuroimaan, pesämään pyykkiä, laittamaan ruokaa ja olemaan vauvan kassa, että pääsen salille tai ihan vaan kahville kavereiden kanssa.

Ihan sen mukaan, mikä vaan kyseisen vauvan kanssa onnistuu.



Vauvalle on tärkeintä olla äidin lähellä, saada läheisyyttä, hellyyttä ja tietysti ruokaa ja kuiva vaippa.



Älä siis liikaa mieti sitä, mitä tuon ikäisen kanssa PITÄISI tehdä, vaan tee niitä asioita, jotka sinua kiinnostavat ja jotka onnistuvat vauvan kanssa.



Esimerkiksi vauvajumppaa tai muskaria voi aloittaa jo 3 kk ikäisenä. Monessa kaupungissa ilmoittautumiset esim. kansalaisopistoon taitavat olla juuri ensi viikolla. Siellä voi tutustua muihin kotona oleviin. Samoin perhekahvilat, seurakunnan perhekerhot yms. alkavat pian, eikä niihin yleensä tarvitse ilmottautua. Toisaalta, jos nämä eivät kiinnosta, älä stressaa siitä, että vauvalla pitäisi olla harrastuksia. Enemmän ne ovat äidille :)



Kotona voi myös ohjeiden mukaan vauvajumpata tms.



Jos vauva viihtyy vaunuissa tai kantoliinassa, käy kaupungilla, museoissa, kirjastossa, lounaalla työpaikalla yms. Noista vauvaharrastuksista voisit saada uusia ystäviä, joiden kanssa käydä vauvaystävällisissä paikoilla lounailla ja vaunulenkeillä.



Tee kotitöitä vauva kantoliinassa (siis jos ei viihdy itsekseen). Toisaalta, jos kotitöiden tekeminen vauvan kanssa tuntuu hankalalta, anna itsellesi synninpäästö ja ole vaan.



Lue tai surffaile netissä vauva sylissä. Katso imetysmaratonien aikana joku hyvä sarja DVD-boksilta. Nimittäin sitten kun vauva alkaa olla lähemmäs vuoden, ei nämä enää onnistu.

Yksi hupi mulla oli käydä erikoismyymälöissä eli vaunulenkkeilin tai kävin autolla esimerkiksi leipomossa tai kauppahallissa, minne ei yleensä työpäivän jälkeen ehdi lähteä.

että mikä kiire sinulla on, nauti nyt tästä hetkestä. Itse olen kotona kolmen lapsen kanssa, tytöt 1v ja 2v ja poika täytti äskettäin 4v joten kyllä välillä muistelen sitä aikaa kun esikoinen oli vauva ja saatiin vain olla kaikessa rauhassa :) Eipä silti, mukavaahan tämä nykyinen arkikin on, hieman vaan erilaista.